KÖÖK - Loskutovi Tippmark

23

Joulupukki reessä.
Uskomatonta kyllä Rovaniemen "rather depressing" Santapark keräsi Honkongin suurinlevikkisen TV-kanavan taltioimaan useaksi tunniksi pukin aattoa. Kuulostaa älyttömältä. Yli sata miljoonaa katsojaa. Eihän siellä ole edes lunta. Whatever, mulla on joulua rinnassa.

22

Rekka-auto.
Pelataan pleikkaria Jussi!
Ja illalla leivoimme karjalanpiirakat ja kuuntelimme joululauluja.
Maailman turhin raportti on julkaistu.

21

Veturi.
Olen lomalla. Tulin laivalla. Olen lomalla.

20

Suuri joulutähti.
Kaikki koulutyöt ennen joulua on hoidettu!
Lähden Suomeen, mis ma siis teen?
Kas ma jouan kõhale? Või jään pikkutama põrandale?
Joulujuhlien hostaminen sujui megafonin voimin ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Nyt on kaksi kertaa väsyneempi Antti, mutta se Antti on oma itsensä ja kohta Helsingissä.

19

Raidalliset sukat.
Kun isäni soitti räkäiselle minulle olin väsyneen opsin luona.
Olimme kokanneet hyvää riisiä ja lukeneet elokuvahistoriaa.
Sitten tuli isä, ja nyt hän makaa sängylläni ja tuhisee.
Olemme isäni kanssa kuin kaksi sukkaa. Monesti käytetyt ja ah niin mukavat.

18

Nallekarhu.
Taudinomana valitsin karhumaisen talviuni-strategian.
Soitin pari puhelua ja päätin nukkua iltaseitsämästä niin pitkään kuin nukuttaa.
Ladata patterit ennen vikoja pinnistyksiä. Heräsin neljäntoista tunnin jälkeen. Nyt vointi on parempi.

17

Varis porkkana suussaan.
"Antti. You look different today. You look exhausted. There is no usual energy and help in you today," said Tomas.
I smiled to him in the bus on the way back home.
"Thank you for your small Freudian psycho-analysis at this point of the day."
"No problem," answered Tomas.

16

Punainen joulupallo.
En tiedä mitään voimakkaampaa väriä kuin punainen.
Muodoista kaikkein voimakkain on ympyrä.
Näin ollen kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella punaisia joulupalloja.
Näillä eväillä vikaan viikkoon.

15

Nukkuva etana.
Tässä täytyy nyt olla pahemman kerran ironiaa, sillä päivät juoksevat kuin kusi sukassa.
Nyt on lauantai ja tulin äsken koulusta leikkaamasta. Huomenna on töitä ja sen jälkeen lähden takaisin leikkaamaan. Tenttejä on ensi viikolle yhteensä viisi. Niihin lukuaikaa löytyy öistä ja aamuista. Joulu ei tule helpolla. Ei edes kerran vuodessa.

14

Sydämenmuotoinen pipari.
Ihan vain huvikseni ja nälkääni kävelin forum cineman Korealaisputkaan.
Kuuntelin kun nuori hulttio, johon alan jo tottua, luukutti venäläistä poppia ilokseni ja kuk-su-keiton kyytipojaksi. Mietin tätä ja viime joulua. Sana joulu tuntuu kovin etäiseltä. Viime vuonna fiilistelin glögit mukissa ja piparit suussa useamman kaverin kyläillessä täällä. Nyt joulutori näyttää huteralta ja joulupukki kuulostaa joltain big brotherin voittajalta. Olen kai loman tarpeeessa.

13

Joku poroeläin.
Viime aikoina olen ollut tuli hännän alla niin kuin poro ennen pataa.
Tänään sitten vihdoin viimein vähän huokaisin ja vetäydyin kehän nurkkaan.
Valmentaja sanoi, että hyvin menee ja vedä samalla draivilla vikakin erä niin hyvä tulee.

12

Puu talvisessa maisemassa.
Odotan kyllä jo lunta ja pakkasta. Tämä syyskuu, eikun joulukuu, ei tunnu vielä yhtään jouluiselta.

11

Enkeli.
Huh ja huojennus, tunnen oloni paria rautakankea kevyemmäksi. Printtasin tänään kirjastossa mediatutkimuksen 17-sivuisen tutkielman, sain etiikan kurssista täydet ja palautin treatmentin ajallaan. Hip hei, keveni lasti ja kymmenen päivää Suomeen.

10

Omena, puoliksi vihreä, puoliksi punainen.
Kahtiajakautunut päiväni:
Huvi, työ.
Myöhästyminen, ajoissaolo.
Murheet, ilo.
Koulupäivä, peruttu luento.
Herkullinen sesbes-ruoka, lampaanmaku yhä suussa.

9

Lumiukko.
Ukko ku pukko, kukko ku ukko.
Tänään on aherrettu kuin lumiukon parissa lapsena konsanaan. Viihteellisin hetki oli pieni iltakävely ja YLEn esittämä TV-visailu muistelo, ajan alusta tähän hetkeen.

8

Orava, jolla on pähkinä käpälissä ja joka istuu oksalla.
Tunnen oloni oravaksi ja oksa allani on heikko. Puu, josta oksa kasvaa, on vahva. Näiden tuntemuksien parissa puristan ulos käsikirjoitusta.

7

Kelkka.
Vauhti kiihtyy kiihtymistään. Väistelkää puita, metsiä ja männynkäpyjä.
Nyt on valmis musavideo, täysi talo vaihdettu asiakkaista ja unen tarve.

6

Tonttu ja vaahteranlehti hankikengässä
"Ihan hyvä tunnelma. Ensimmäist kertaa oon tääl linnassa. Yhen kerran aikasemmin on tullut kutsu, mut sillon en päässyt tulemaan."
Kimi Räikkönen linnanjuhlissa.

5

Tammenterho.
Mitä ikinä se tekeekään joulukalenterissa. WC:n korjaaja kertoi, ettei hän haluaisi asua vanhassa kaupungissa, koska siellä ei ole puita. Hänellä itsellään on pihalla 200 vuotta vanha mänty. Nyt pönttö skulaa.

4

Rotta vihreä esine suussansa.
Viitannee joko ovelaan koulupäivään, WC:n tarkastajaan tai myöhempään saunailtaan.

3

Joulukello.
Kellot kolisivat päässäni, kun yritin selvitellä päivän sotkuja työpaikkani apulaisen kanssa. Huh, mikä päivä.

2

Kuun sirppi.
Kaikki meni hyvin, kunnes lähdin opsin luota kebabit vatsassa. Ensimmäisen adventin päätös oli vahinkohälytys turvayhtiölle ja WC-pöntön päätös alkaa valua. Hälytys on ruutinilla hoidettu, pönttö vaatinee huoltoyhtiön.

1

Piparminttutanko.
Karkkia on ollut se, että kesken pitkän esseesession möngin Müürivaheen parturiin. Saksikäsitäti leikkasi hiukset venäläistyyliin ja pidän pipoa. Pakkanen paukkuu ensimmäistä kertaa niin, että sulkiessaan silmät voi kuvitella olevansa laskettelurinteen hissijonossa.

Joulukalenteri

Hyvät lukijat.
Kaiken kiireen ohella päätän aloittaa pika-psyko-analyysi-joulukalenterin.
Jokainen joulukuun päivä ennen 24:tä avaan omasta paperikalenteristani luukun ja heitän luukun kuvasta pika-analyysin omaan päivääni. Ensimmäinen blogiluukku avataan huomenna. Tervetuloa koiran kalenteriin.

Kaksi majailijaa Turusta

Kaksi väsynyttä vierasta makaa sängylläni. Turkulaiset ovat olleet kylässä keskiviikosta lähtien. Asetin setin ehtoja.
-koulua on paljon
-ette voi saada avaimia
-joudutte toisinaan olemaan pitkään ulkona
-aikani on rajallinen
He lupasivat olla varastamatta pöytähopeitani ja olla lukematta päiväkirjaani. Ja niin otin heidät vastaan. Mukana tuli joukko toisia turkulaisia animaattoreita ja aika ajoin törmäillemikin heihin kaduilla.
Sitten tuli vastaan hetki, jolloin ymmärsin etten voi pitää vieraita liian tiukassa ketjussa. Annoin heille vapauden pitää hauskaa Tallinnassa. Siinä ohella opiskelin itse täysimittaisesti.
Näin viimeisenä päivänä, lähtöpäivänä, huomaan että vuorokausirytmimme ovat asettuneet lähes päinvastaisiksi.
Menen nukkumaan iltayhdeltätoista. He tulevat majaani aamuseitsämältä. He nukkuvat päiväneljään. Minä tulen pitkän kuvauspäivän jälkeen neljältä kotiin.
Tämä jos mikä tuo vaihtelua päiviin.
Olen virkistynyt ja musiikkivideokuvaukset ovat kulkeneet kohti loppua hienosti. Odotan jo leikkausvaihetta, jolloin paloista tulee yhtenäinen kuva ja ääni.
Kauan eläköön turkulaiset! Kauan eläköön video!

Ilmasto

Tallinnassa on viileä. Sen kunniaksi sain Opsin ja Pillen kaverilta Catliniltä lahjaksi Iceking-merkkisen kirpputorilta löydetyn lentäjäpimp-takin. En tiedä onko mulla otsaa käyskennellä se päällä. Joka tapauksessa se päällä mä näytän arviolta viisi vuotta vanhemmalta. Opsin mielestä oma keltainen ja sporttinen goretex-takkini ei ole naisten silmissä vakavastiotettava. Iceking on.
Asuntoni on alkanut kerätä ikkunoihinsa kosteutta. Kylmän ja lämpimän yhteentörmäys saa ikkunanlautani märikisi aamu toisensa jälkeen. Tänään märkiintymistä edisti kuivuva pyykki.
Etelämpänä Eestissä on nähty revontulia. Lähden paikan päälle.

Parin viikon lista

Ops tarjosi minulle pekonia ja verimakkaroita.
David Lynch kävi Tallinnassa, kino Kosmoksessa. Yleisö sai esittää kysymyksiä ja mestari vastasi autuaasti . Luennon pääpaino oli kultti-ihmiseen hurmaantuneessa yleisössä ja trans-meditaatioihin liittyvissä vastauksissa. Elokuva-aiheisiin kysymyksiin Lynch vastasi lyhyesti ja suoralta kädeltä. "I don't know" tai "Yes, you are right".
Sitten suomalaisella pojalla napsahti ja hän pumppasi koulunsa täyteen lyijyä. Eräänlainen muistoteko Nietzschen ajatuksille Übermenschistä. Helppo tuomita ja katkeroitua.
Sittemin söin parit eri sushit ja molemmat maistuivat hyviltä. Esitelmä ranskalaisesta nykyelokuvan tilasta meni mainiosti ja lunta on maassa.
Lumi tekee musiikkivideokuvauksistamme hieman mutkikkaammat, mutta luotan sisun voimaan.
Sisu, sauna ja salmiakki!
Pyhä kolminaisuus, joista yksikin riittää voimavaraksi taistossa talven tuloon.

Voi tehdä Helsingissä, muttei Tallinnassa

-ostaa tekojalan musiikkivideota varten
-tavata entisen äidinkielenopettajansa ja ajella tämän kanssa bussilla
-löytää eläkeläisen matkakortin ja palauttaa sen tummaihoiselle kuljettajalle
-hämmästellä katujen leveyttä
-olla tapaamatta kavereitansa
-haravoida lehtiä perheensä kanssa
-pelata tosi kovaa sulkapalloa
-saunoa joka ilta
-lähteä helposti lenkille
-ladata pattereitansa täyteen
-kuunnella veljensä kitarointia
-juoda siideriä pubissa
-käydä sarjakuviin erikoistuneessa liikkeessä
-nähdä vuosientakaisia kavereita
-juoda termoskaakaota
-käyskennellä verkkareissa
-käydä kotimaisissa elokuvissa
-syödä aamupuurot
-olla syömättä aamupuurot
-olla törmäämättä tuttuihin kaduilla
-joutua lipuntarkastuksen kohteeksi
-ylittää kadut suojateitä pitkin
-katsoa reittejä internetistä
-lähteä takaisin Tallinnaan

Helsinki oo Helsinki

Helsinki on suuri ja täynnä erikoisliikkeitä.
Ihmisillä on siistit vaatteet ja metro tulee ajallaan.
Olen viettänyt nyt kolme tai neljä päivää Helsingissä,
enkä oli vielä nähnyt kaverin kaveria.
Helsinki tuntuu ammottavan suuruuttaan ja talot on rakennettu harvakseltaan.
Raitiovaunut kirskuavat ja jokainen sisäpiha on kuvan arvoinen.
Vuoden jälkeen se on tapahtunut.
Olen turisti kotikaupungissani.

Visiitti täällä

Päällimmäisenä mulla jäi mieleen se, että Jussi oli hiljainen ja vähän kalvakka. Se, että Iina ja Pauli mahtuivat kapeaan sänkyyn. Se, että äitini halusi mennä tuttuihin paikkoihin. Se, että synttäriteema oli musta ja valkoinen. Se, että paistoimme kanaa kattilassa. Se, että kaakao oli makeaa. Se, että Jussilla oli kutsunnat. Se, että kaikista pidetään huolta. Se, että huseerasin omia asioita, vaikken muistanut mitä niiden tarkalleen olisi pitänyt olla. Se, että rauhoituin päivää myöhemmin. Se, että odotin syyslomaa.

Hommage a'la Melville

Laahustaessani kotiin hyisiä katuja, tajuan ettei ole kiirettä mihinkään.
Ooh, merde! Minua tarkkaillaan pimeiltä kujilta. Saavun kapakkaan, jossa kaikki ovat pukeutuneet mustiin. Valeasuni on epäonnistunut. ROk-cafessa vaaleankeltainen neule ja kuppi kahvia saavat mörskärin mölähtämään: "Fak juu!"
En käännä edes katsettani. Toisaalla on rauhaisampaa. Mietin asioita. Kelailen viime päiviä eteen ja taakse.
Ei tässä sen hassummin kulje. Päivä on päivä ja vuosi on vuosi.
Toisaalta joku askarruttaa, hiertää mieltäni.
Kulkiessani toisaalle, ystävien nurkkaan, pysyn vaiteliaana. Katselen melko mitäänsanomattomat kaksi ensimmäistä bändiä.
Kolmas, Sõpruse pst. herättää jo jonkinlaista mielikuvaa. 1000:n markan seteliä yhdistettynä kaurismäkeläiseen svengiin. Päkiä alkaa väpättää biitin tahtiin.
Kaikki täkätäkätäkätäkä-virveli-fillit kolahtavat kuin naulat arkkuun. Kyllähän tämä tästä. Niin varmasti kuin pääsky tulee kesällä ja loska talvella.

KÖÖK

Työstämme musiikkivideokurssilla Köök (suom. keittiö)-nimiselle enseblelle kaikkien aikojen hienointa musiikkivideota. Köök soittaa humoristista ja naiivia syntetisaattorimusiikkia. Bändin solisti Jaan on liki 150-kiloinen eestiläismies, hiusmallia pelle hermanni.
Jaan on äänialaltansa tenori.
Tämä mainio musiikki yhdistettynä visioon 80-luvun maratoonarista muovisessa tunnelmassa saa sukat pyörimään jaloissa. Kuvaukset sihdataan marraskuuun loppupuoliskolle. Kynäilen storyboardia uuteen mestariteokseen, jonka kimppuun haluaisin jo niin kovasti päästä.
Jookse Pavel Loskutov!

Selonteko

Olen väsynyt.
Jos aloitan näin, ei kukaan jaksa lukea pidemmälle. Lukijat tahtovat hymyileviä kasvoja, kauniita naisia ja seikkailuja. Kaikkihan kohtaavat väsymystä päivittäin.
On ihan turha kertoa että en juonut tänään kahvia tai että kävelin metsässä. Kaikkihan niin tekevät.
Sitten on myös turha mainita, että näin unen jossa olin lihava ja karvainen. Näytin gorillalta ja sumopainijalta kyykkytiskatessani suihkun lattialla.
Kaikkein viimeisin teko olisi mainita että olen hyvällä tuulella. Sillä kaikkihan toisinaan ovat.

Nyt, äsken, eilen ja sitä edeltävänä päivänä

Lähden purkamaan vyyhtiä takaperin:
-Syön broileria ja kastun sateessa.
-Valaisun oppitunnilla istun vessapaperia päässäni mallina sademetsävalaistuksen tiedemiehenä.
-Muutaman epäonnistuneen kopiointiliikekierrokseni jälkeen professori antaa oman kirjakopionsa minulle lahjaksi kaikesta vaivannäöstä. Olen mykistynyt. Merry Christmas, ja kirja pamahtaa pöytään.
-Näen väsyneen opsin.
-Esitän Roy Anderssonille kysymyksen katsottuani hänen elokuvansa annan kanssa Rakkautta ja Anarkiaa-festivaaleilla.
-Luovutan vanhan puhelimeni jussille.
-Tapaan isoisäni, jolla tuntuu olevan kaikki kunnossa. Suuret siniset silmät ovat jokseenkin pälyilevät, mutta raskaaseen sairastumisiskuun nähden hän on kuin entisensä. Elinvoima näkyy varpaiden pyörittelynä ja hymyinä. On hienoa nähdä vahvoja isovanhempia.
-Käyn metsässä kävelyllä mikon ja börtsin kanssa. Haistelemme syysilmaa, juomme termoskaakaota ja mittaamme askeleita ja kaloreita, vaikka se onkin keski-ikäisten puuhaa.
-Tulen Helsinkiin laivalla ja tuumailen että olipas viikko.

Oi maamme Tallinna

Koska facebook saavuttaa aina ja vain laajempaa suosiota, alkaa blogeihin kirjoittaminen ja niistä lukeminen olla katoavaa kansanperinnettä. Jonkinsortin vastarannankiiskinä päätän kirjoittaa tänne siis entistäkin ehommin.
Kaverini miika jännitti tänään uutta elionilta hankkimaansa digiboksia. Hän soitti kämppäkaverilleen ja tarkisti oliko venäläisasentaja saanut kanavat näkymään. Vastaus oli: "Ei vielä." Ehdotin miikalle että hän ostaisi pari kaljaa, toisen itselleen, toisen asentajalle. Sillä tavoin asiat yleensä rullaavat paremmin duunareiden kanssa. Miika hymähti, mutta ei tainnut toimia.
Sunnuntaina kävelin kävelemisen riemusta kaubamajaan ruokaostoksille. Haahuilin hyllyjä lista kädessä, mutta unohdin maidon ja wc-paperin. Retki oli joka tapauksessa piristävä. Rimi alkaa tökkiä, varsinkin sunnuntaisin kun kaupasta on jäljellä vain luuranko.
Huomasin myös että Suomen eli YLE:n TV-uutiset ovat ongelmien kautta siirtyneet 16:9-formaattiin. On se vaan suuri askel. Vanhakantaiset 4:3-insertit näyttävät melko koomisilta, kun joka puolella on leveähköä mustaa palkkia.
Ops palasi Lontoosta ja toi Senor Coconut and His Yellow Orchestran levyn. Nyt Tallinnassa soi samba ja rumba.
Koulupäivät ovat pitkiä tai sitten minusta on vaan tullut nynny itkupilli. Suhtaudun varauksella deadlainien joulukuuhun, sillä tämä syksyn kurssien luettelu vie yhden bussipysäkkivälin.

Toompea

Lapsena koulutieni varrella oli Y-risteys, joista toinen haara oli suora, sama hiekkatie kuin alkumatkallakin ja toinen pieni puistotie. Kutsuin tuota puistotieta "raittiin ilman tieksi".
Ulkoilu on ehdottoman hyvä asia. Nyt ulkoillessani päätän kiivetä turistien ja pariskuntien suosimalle toompealle. Otan raa'ahkon banaanin ja lähden askeltamaan ylöspäin.
Venäläispoika hyppelee luistelutyyliin alaspäin. Hän on hypätä varpailleni.
-No ohhoh, päästän suustani.
Poika kaverineen nauraa saksalaisen puberteetin kuuloista hirnuntaa. Veikkaan tekoa tahalliseksi.
Ylöspäinmentäessä rappujen välit muuttuvat korkeammiksi.
Kun pääsen aukealle saakka, eestiläinen pariskunta pyytää minua ottamaan heistä valokuvan. Otan. Sitten toisen. Mies hymyilee naantalin auringon lailla ja nainen nojailee häneen viivahymyillen. Sitten mies tahtoo kolmannen. Ortodoksikirkkoa vasten. Menen automaattisesti maantasalle saadakseni koko kirkon sipuleineen kuvaan. Pariskunta luulee sen olevan joku hauska leikki. Mies kaappaa naisen syliinsä ja kyykistyy minun tasalleni. En sano mitään. Otan kolmannen kuvan ja ojennan delfiinivedensävyisen turkosin pokkarin hirnuvalle miehelle. Pakenen näköalapaikalle.
Katselen kaksi minuuttia, kunnes tajuan parsikunnan tottakai olevan tulossa tänne.
Ehdin kääntyä ympärin kun kuulen miehen hirnuvan naurun.
Pitäisikö vetää huppu, mietin. Naurettava ajatus. Lampsin poispäin kielekkeeltä kun pariskunta yllättää minut 90:n asteen kulman takaa. He hymyilevät. Mietin pitäisikö tervehtiä.
Etsin toisaalta rauhaisamman paikan tarkkailla auringonlaskun värittämää horisonttia. Tämä puoli kaupungista ei näytä yhtä paljon yksitysikohtia kuin edellinen näköala, mutta puiden vehreys riittää pitämään minut tyytyväisenä.

Uudet temput

Mis kuradi?
Olen kulkenut epäluuloisena ja puulla päähän lyötynä viimeiset kaksi päivää.
Kahdella eri tuttavallani meni vuosien ihmissuhteet solmuun. Molemmat ottavat asian kuulisti.
Sitten saan tekstiviestin ilmiselvästi eestiläisestä numerosta.
"Good morning from London! You checked your email?"
Okei, ensinnäkin, viesti saapui aamulla kello puoli kahdeksan. Jo kunniata niittänyt GMT-karttapalloni kertoo että viesti on lähetetty Lontoosta noin puoli kuuden aikoihin aamulla.
Kuka hullu?
Kuka paranoidi lähettelee tuollaisia viestejä tuohon aikaan?
Joku tuttu eestiläinen siis.
Mieleeni juolahtaa ops, joka ilmoitti vakavalla äänensävyllä ettei pääsekään kouluun. Mutta eihän se voi olla. Äänensävy oli kuolemanvakava.
Toiseksi, kuka voisi nyt olla Lontoossa.
Tämä on pahemman luokan fuulaus, alan epäröidä.
Vietän koko päivän jos toisenkin epätietouden tiloissa. "You checked your mail?"
Ja tarkistan molemmat, nykyisen ja ikivanhan sähköpostilaatikon. Ei mitään.
Mistä nyt oikein on kyse?

Mikä ajaa ihmistä?

Koulukirjoja, luoja partakoon, niitäkin on ostettava. Ja housut, nuukailematta, uudet vaan.
Sitten kun pitää ostaa ruokaa, valitsen ainoastaan singapore-kanan ja lyöttäydyn jononjatkeeksi.
Paikalla on ainostaan kaksi kassarouvaa ja yksi vartija. Asiakkaita on viitisenkymmentä.
Kassarouvaparat. Lyhyemmän jonon kassarouvalla on viikset.
Seuraan sivu silmällä kun keski-ikäinen ja keskituloinen nainen yrittää läpi ihmismassan. Ei onnistu. Suuri nainen on juuri pahasti maksamassa ostoksiaan ja näin ollen blokkaa uloskäynnin.
Ellei sitten yritä samaa kautta kuin tulikin sisään.
Paljonkos niitä vartijoita olikaan?
Ja tuokin ainut tuntuu olevan kiireinen korientyöntelyn kanssa.
Luon pahan katseen naiseen.
Hän päästää jonkun jonon pituutta voivottelevan huokaussanan ja punastuu.
Hänellä on kädessään laukku ja toisessa avaamaton, suhteettoman kallis makuvesi, kokoa puoli litraa.
Hän painelee sisäänkäyntiporteista ulos. Noin vaan, ja vie veden menessään. Ei viitsi jonottaa muiden tavoin. Hänhän on hieno nainen. Hienoilla naisilla on oikeus viedä yksi makuvesi maksamatta mukanaan.
Aiemmin näin vielä pöyristyttävämmän varkaan. Hän odotti sopivaa hetkeä vaatekaupan ovensuussa ja kun kassarouva, ainut kappale, laski katseensa tiskiin, mies nappasi ovea lähimmän naisten takin ja heivasi sen yli hälytyslaitteiden.
Ei ääntäkään hälyttimistä.
Kunnian miehinä raportoimme tapahtuneesta kassarouvalle. Hän voivotteli, käveli kanssamme ylös ja totesi katseellaan ettei mitään ollut enää tehtävissä.
Mikä ajaa ihmistä?
Pääsin laskuissani kolmeen: ruoka, kakallakäynti ja nukkuminen.
Ehkä varkaat suorittivat sitten jotain näistä.

Perä-kaks-koulu eli back2school

Hei sun heiluvilles kesä!
Morjens mansikat ja sinilevä.
Nyt alko meinaan syksy.
Aika etsiä mamikset kaapin perältä ja sytyttää kynttilät.

Koulu alkaa virallisesti ensi viikolla, mulla jo huomenna.
Oma kämppä on siivoton loukko, mutta vanhempain viikot on vietetty ja kaverit kierretty Helsingissä.
-Lähdöt ja tulot on aina sellasta morkkis-touhua, sanon isälleni joka naputtelee nettipankkitunnuksia laivalippuni maksuun.
-On ne. Varsinkin lähdöt, isäni huokaa.
Huomaan hänen kulkevan jo muissa aatoksissa. Ajatus on Lahden motarilla ja isoisäni luona, vielä idempänä. Maailma pyörii sittenkin, vaikkei sitä aina huomaa. Jokainen muutos on edistystä.
Pakkaan pari muovilaatikkoa ja lattialastan, rämän suihkuverhon ja teräsmies-sarjakuvan.
Vatsan pohjalla on kutina että niille tulee käyttöä. Enemmin kuin arvaakaan.

Yhteenveto

-Sul on aina se sama Opanholmen-joku-juttu siellä. Mikset sä voi kirjoittaa jotain uutta? kysyi sisko.
-Kirjoitanhan mä koko ajan, mumisen suunpielestä, vaikka tiedänkin vastauksen olevan valetta.
Koulu alkaa viikon päästä. Täytyy istua taas luennoilla. Ajatus on hmmm, mmm, outo. Olen erkaantunut. Syytän liian pitkää lomaa. Uskomaton lause. En voi kirjoittaa mitään tuollaista. Syytän liian pitkiä tehtävien suorituksia. Ruohonleikkuutta, television piuhoittamista, remontteja (leikki eli lavastus- ja oikeaa-), lenkkeilyä, sähiseviä hanhia hölkkälenkillä, vadelman tuoksua ja perhesiteitä.
Niin juuri! Siinähän sitä on suoritettavaa.
Tosin kaikki tuo on ollut pelkästään hauskaa puuhaa.
Olo on vähintäänkin rentoutunut. Kunto on kasvanut, taas vale, ja olen jopa vähän päivettynyt.
Kai siihen ajatukseen, siihen koulun penkkiin, taas tottuu.
Yksinkertaista: kynä käteen ja lehtiö pöydälle.
Jah küll. Siitäs saat luettavaa sisko. Ja minä taas arjen rutiinit.

HKI-Tammisaari-TKU-HKI-Opanholmen

Tour de Finlande jatkaa jatkumistaan.
Välillä kävin ajokorttia uusimassa ja passikuvattavana.
Maistoin myös Roopertin kahvilan
"jäätelö
kahvi"a.
Ajattelin että tarjous sisältää jäätelön ja kahvin. Näppärä tyttö sujauttikin kaikki sekaisin isoon kuppiin ja kermat vielä päälle. Sitä sitten siemailin Itäkeskuksen metroasemalla ja ohikulkijat katselivat mustikan sinistä kahviani.
Turku oli turku. Fiinejä ihmisiä, kuninkaallisen valkoisia taloja ja siistejä nurmikkoja. Kävin moikkaamassa kaveriani Hetaa, joka animoi eläinpäisiä ihmishahmoja. Tutustuin turkulaisiin ja nautiskelin hienostomaisemista.
Tammisaari nollaseittämän oli perinteikäs perhetuttu-tapaaminen jo kahdettatoista kertaa. Lapset varttuvat ja vanhemmat pysyvät samoina. Minut oli nostettu melkein-aikuisiin ja jodlasin ruotsinkielisiä snapsilauluja aloittelijan elkein, "sinnepäin"-sanoituksilla.
Opanholmen vielä hännänhuippuna. Siellä on äitini vanhempien mökki, jonne lähdemme nyt vesisaatessa koeajamaan uutta perämoottoria.

Eilisestä päivästä

Kavereita on paljon. Niin paljon ettei tarvitse pelätä jäävänsä kehän laidalle. Kuin tyrmätty nyrkkeilijä jonka niiskaan valmentaja puristaa kylmän pyyhkeen vedet. Heittää pyyhkeen kehään.
On myös tuulista. Ei tarvitse miettiä paistaako vai sataako sillä joka tapauksessa molempia tapahtuu samana päivänä.
En ole liioin uinut riittävästi, saati juossut lenkkiä tai jalkapalloillut. Entäs sitten?
Kauhea kiire olla ehtimettä minnekään, mihinkään, mitenkään, milloinkaan, silloinkaan, kun joku ehdottaa tapaamista. Johon en mene, vaikka ensin annan niin ymmärtää.
Kaikkein häiritsevin elementti on sittenkin lokit. Niitä piisaa. Ja ne paskovat päällesi. Ihan vaan omaa hupiaan. Ilkkuvat lentotaidollaan. Huutavat sen iänikuisen kiääk-kiääk-kiäk-käk-kää-kää-kokouskutsun ja vievät evääsi.
Siinähän sitten kirotat.

100

Esitin tänään munkkia Räegojaplatsilla.
Ääni oli keskiaikaisen autenttinen, kesäflunssan tai allergian ansiosta.
Toitotimme Maksimillianin, Renén ja Anastasian kanssa torin turistikansalle latinankielisiä viisauksia, kuten:
-Ceramica necesse est, keramiikka on välttämätöntä
ja
-Cave canem, varo koiraa.
Nämä viisaudet yhdistettynä saksankieliseen synninpäästöön saivat yleisön herkäksi.
Anekirstuumme kilahti enemmän krooneja kuin kolmena edeltävänä päivänä yhteensä. Esityksemme sisäinen rauha ja Jean-Pierre Melvillen Le Samouraii-elokuva aikaansaivat minussa transsitilan.
Olen kuin viilipytty.
Ja tämä kokemus oli sadas tekstini tässä sivustossa.

Sadekohtauksia Megazonessa

Ajoimme sataaneljääkymppiä (130 km/h) vesisateessa Tampereelle. Päämäärämme oli Särkänniemi. Joka puolella satoi aina vaan ja vaihdoimme päämäärää tai käytänössä poistimme sen. Tampereelle kun tulimme, oli jotain kuitenkin tehtävä.
Elokuvateatterin ovet pysyivät visusti kiinni ja reitilemme osui megazone, tuo 90-luvun jäänne jännittävästä virtuaalitodellisuudesta tyyliin terminaattor. Lue: pimeä huone kookossavuine ja "laaser-aseine". Siskoani Iinaa pelotti.
-Ei mennä, mä jään kahville, hän murisi.
Menimme kuitenkin ja saimme iskujoukkoomme kaksi paikallista poikaa, joista toisen kanssa taistelin muita vastaan.
Hän tiesi KAIKKI tukikohdat, aukot ja kätköt. Turvasin selustaa ja juoksin perässä. Punainen joukkueemme voitti. Voitti vaikka pelasimme koko matsin alivoimalla.
Hikisen sessiomme jälkeen tarkoitus oli löytää pieni uudiskuppila nimeltänsä mokkamestarit. Kysyvä ei tieltä eksy, tuli mieleen, kun katseemme kiersivät ilmansuuntia. Bussipysäkin parivaljakko on potentiaalinen.
-En mää tiädä. Eikö hetkinen. Tuassahan on yks tuassa noin, sanoo keski-ikäinen nainen ja osoittaa takavasempaan.
-Ei äiti, se on Veins, sanoo tytär.
-Mutta ne tekee siällä omaa kahvia.
-Se on Veins, sinetöi silmälasipäinen tytär.
Kiitos ja jatkoimme parkkihalliin. Matkalla siskoni Iinan silmään pisti mokkamestareiden logo.
Uskomattoman muistin ja tuurien tuurin avulla löysimme tuon kuppilan.
Siemailimme erikoiset kahvit, omani oli kaardemummalla maustettu, joka aikaansai nestemäisen pullakahvi-kombinaation tunnun. Santsasin.
Veden piiskatessa ikkunnaan ohittelimme rekat ja reissumiehet vitostiellä. Teiden ritareiden Särkänniemi-ekskursio on päättynyt. Tarvittiin muutama tunti ja yksi varikkokäynti, sanaleikkejä ja puoliksisyömättömät eväät.
Niin, ja se sade.

Tahdon kirjoittaa runon

Käyn taas lenkkeilemässä ja se virkistää kummasti.
Tahdon kirjoittaa runon.

Kaislikossa suhisee,
ruohikossa kuhisee,
hiki valuu korvalle,
leipä palaa karrelle.

Jokamiehen oikeudet,
sadan miehen vaikeudet,
noki piirtyy poskelle,
koira juoksee pellolle.

Takapenkin takapirut,
pyörän kumin romukorut,
kesäpäivä sateinen,
jokapäivä tällainen.

Que Viva Mexico!

Täällä on nyt juhlittu Jussia ja jussia.
Toinen tuoksuu meksikolta, toinen hieltä.
Kaikkein hienointa on se, että paluuyönä kello 2 tunsin olevani vuorten ympäröimässä Queretarossa. Jussi oli tukevasti kotomaassaan, mutta kaikki muu oli yhä vieraalla maalla kaukana. Tuoksut, käytöstavat, sähköikkunan rämppäys, puherytmi, nauru, voimakas "ylä-femma", vaatetus, eleet.
-Mitä ihmettä? Onks tää joku autiomaa? Mis on kaikki vuoret? Onks tää pelkkää tietä? kysyi Jussi Tuusulan väylällä.
Meksikano ei saanut unta yöttömänä yönä, ihmekös tuo, ja jetlag potkaisi päivän viiveellä.
Jussi syö nyt sormin, mutta niinhän oli jo ennen vaihtovuotta, ja puhuu vokaalien varassa.
-Tää on ihme teknologiamaa. Ja meil on porvariperhe.

Kala, nauru ja meri

Mikään ei tunnu hauskemmalta kuin makoilla Suomenlinnan kallioilla auringonlaskussa.
Paitsi että ne lokit. Kala-, nauru- ja merilokki pelaavat samaan pussiin.
Yksi varmistaa selustaa, kaksi tekee pommikonemaisia syöksyjä päidemme ylitse.
-Älä heitä niille mitään! huudan mikolle, joka nakkaa leivän muruja eteensä.
Myöhemmin yöllä näemme markuksen, joka on ihan poikki, mutta iloinen nähdessään meidät.
Istumme valomerkkiin ja markus pääsee nukkumaan.
Mikko opettaa kaikki Suomen kasinojen korttipelit ja katsoo vielä elokuvankin.
Aamu ja päivä menevät nuokkuessa ja elohiirtä kesyttäessä.
Puut havisevat.

Näkemiin-kirje

Kävin tänään koulussa tekemässä viimeisen työni.
Tuntuu hankalalta jättää eestin kaverit.
Haahuilen asunnossa ja puntaroin tavaroita.
Päätän ottaa vain repullisen likapyykkiä.
Jätän kaikki kokoelmat, tiedostot, videokasetit, vaatteet, musiikin
-kaiken tänne.
Tuntuu jokseenkin hölmöltä mennä vanhempien alakertaan.
Mutta sinne tulee myös Jussi.
Se helpottaa.
En usko asuvani kovin pitkiä pätkiä tuossa alakerrassa, tämä on kotini.
Patterit on kuitenkin ladattava ja Suomea elettävä.
Otetaan iisisti.
Otetaan iisisti.

Liu-kylä

Pelasimme lentopalloa, kunnes vasen tolppa katkesi.
Kaikki saivat väriä kasvoihin ja tuta sadettimen tihkun.
Grillasimme suuressa mittakaavassa ja venäläistä saunaa lämmitettiin viisi tuntia. Seuraavat kaksikymmentä tuntia se oli kuuma.
Ykköskentällä pelasivat Antti, Karl, Siret ja Tomas.
Kakkoskentällä Jouna, Pyhak eli Madis Mätlik, Tormis ja Tomasin liettualainen tyttöystävä.
Vaihdossa istuivat Kerstin, Ops, Robi, Kauri eli Mauri ja Berit Piho.
Sää sattui olemaan poutaisen kuuma ja merivesi matalalla.
Siispä uimme vähän ja makoilimme paljon.
Petanque oli pienen ryhmän suosiossa, minulle sopi paremmin grillimestarin rooli.
Seivästin kahdessa päivässä viisi 1,8:n kilon kana- ja sika-purkin sisältöä.
Tunsin oloni teurastajiksi, mutta samaan aikaan mietin, miten äitini isän geeniperimä kulkee polvesta polveen. Ok-lihaa ja ravintola rantagrilliä.
Teimme myös akrobaattisia liikkeitä ja haisimme offilta.
Voisin väittää että kesä on avattu.

Presidentin päivä

Herra Presidentti, miten ihminen teidän asemassanne jaksaa?
-Jaksaahan se kun on pakko.
Mistä Te, Herra Presidentti saatte voimanne?
-Ruisleivästä.

Katsoin dokumentin Kekkosesta. Miehellä on tasaisen miellyttävä ääni ja hänen suunsa painuu viivaksi samalla tavoin kakkosluokkalaisella Kallella.
Ihmettelin sitä kaikkea muodollisuutta, mitä presidentin elämään kuuluu.
Saattaisin ehkä silti ryhtyä presidentiksi.

Talviturkki heitetty

Talviturkki heitetty.
Makkaraa paistettu.
Savulta haistu.
Meressä uitu.
Auringonlaskua katsottu.

Jonkinlainen Fengshhui

Koin eilisen aikana jonkilaisen fenghui-kokemuksen.
Päivällä satoi saavista kaataen ja löysin sisäisen rauhan.
Viimeinen tentti rullasi ihan kivasti.
Päiväkahvit tarjosi Tallinnaan tullut Telle äiteineen isänsä varoista.
Kainostin kakkupalaa. Ops kyllä otti.
Puhuimme niistä ajoista jolloin Tellen isä oli vielä huumorintajuinen.
Myös tupperware ja värikartat mainittiin.
Jotenkin tuo älytön tilanne vapautti kaikesta.
Ostin tänään salaattiainekset ja seurasin italiaispariskuntaa rimissä.
Se tuntui hyvältä.
Koulu loppuu ja Jussi tulee kohta kotiin.
Olen sanaton.

Urheilun tärkeydestä

Hyvät naiset ja härrat.
On melko uskomatonta että kesä on täällä. Toinen miettimisen arvoinen asia on koulun loppuminen. Raavin päätä. En ymmärrä.
Vielä on kaksi videota leikattavana, yksi fiktio ja yksi dokumentti. Materiaali odottaa koneella. Luen viimeiseen tenttiin. Kulttuurin ja kommunikaation kurssin tentti sisältänee Marcusea, Barthesta, Huntingtonia ja Noam Chomskyn propaganda-mallinnosta.
Olen leikkinyt huoneistohotellin johtajaa kohta kaksi viikkoa. Tämä on ihan hauska leikki, näkee monenlaista kulkijaa ja saa siivota asuntoja. Pöydiltä voi löytää eilisen hesareita ja tarjota kavereilla jämäpullakahvit.
Eilen olimme opsin, marian ja gerlin kanssa spontaanilla yökierroksella. Naiset joivat saippuavesiään, me raavaat olutta. Depechemode oli täynnä keski-ikäisiä suomalaisnaisia, jotka kaihoilivat 80-lukua. Silmät ja suut kosteina jokainen ralli tuli kuin apteekin hyllyltä.
Jatkoimme Juuksuriin, jossa kassa otti oman aikansa ja pyynnöstä kaatoi oluet lasiin. Ihan kiva tyttö.
Myöhemmin soitimme Marian luona pianoa, joka oli opsin mukaan illan tähtihetki. Improvisaatiota d-mollissa. Suosikkini.
Viikon mittaan olemme kuvanneet dokumenttia uhkapelaamisesta ja laittaneet gruusialaista ruokaa. Myös Japanin keisari tuli tarkistettua. Eestin keisarin, Ilveksen, mustaan pukuun mahtuu kolme Japanin keisaria.
Värikäs viikko jäi taakse ja kesä tuli ihan puskasta. Ja nyt puskat ovat vihreitä.
Niin ja mitä urheiluun tulee, on syytä tsempata. Muka-tärkeät-asiat antavat asian olla sivummalla. Ja aivoni puolustavat valintaa: "eihän sisäpelikengillä voi käydä lenkillä."

Suvi

Kesä tulee enemmän kuin arvaakaan.
Nyt on jo lämmin kävellä yöllä kotiin.

Viisut

Hei hoi Helsinki.
Olen jo matkalla, nähdään pian.

Kevätkääryleitä

Ihmeellinen viikonloppu, joka ei tuntunut viikonlopulta, vetelee viimeisiään. Olen jokseenkin sokin jälkeisessä rauhallisuuden tilassa. Tänään samalla sekunnilla sain kuulla että tädiltäni kuoli pieni kili ja kaveriltani opsilta vajaan kahden vuoden ikäinen mopsi.
Tämän tilanteen traagisuutta lisää henkilökohtainen side kumpaankin eläimeen. Pieneen kiliin tutustuin vasta vappuna, mutta sen kaksoissisko kuoli aiemmin keväällä, heti synnytyksen jälkeen. Tälle toiselle tuli ripuli ja lähdimme pelastamaan sitä Porschella enoni kanssa. Matolääke ei auttanut. Kili kakkasi itsensä kuiviin.
Toinen, paljon syvemmin koskettava kuolema, osui opsin koiran kohdalle. Sillä havaittiin jalassa kasvain ja hälyttävällä nopeudella koiran tila huononi. Syöpä eteni aivoihin. Muku-raukka menetti aktiivisuutensa ja olla möllötti korvat takana, silmät ummessa. Kirsu oli kuiva ja aloin ounastella pahinta. Ops kiikutti koiran Tartoon, josta tänään ilmoitettiin Mukun kuolleen.
Pidin todella tuosta mopsista, joka muistutti enemmän apinaa kuin koiraa.
Kurad. Kuradi kurad.
Viikonlopun kulkua leimasi myös äitini visiitti. Hellboy-sarjakuva sai kyytiä WC:n hyllyltä ja tilalle tulivat uusi sampoo ja saippua. Söin monipuolisemmin kuin koko keväänä ja äitini viihtyi hyvin.
Ensi viikolla on luvassa suuria luomisprosesseja ja päivittäiset 50 sivua Thomas L. Friedmanin globalisaatiota käsittelevän kirjan parissa. Torstai-illaksi tähtään Helsinkiin ja olen sunnuntai-illan viimeiseen minuuttiin saakka, jos se minusta on kiinni.
Nyt tarvitsen lahden toista puolta.

Johdon mukaan

Johdon mukaan
-leikkaaminen on välttämätöntä.
-kahvin juontia on vähennettävä
-mielipiteitä on kunnioitettava
-mielipiteitä on vähennettävä
-peruskorjauksia on suoritettava
-hintoja on laskettava
-päitä putoaa

Vaputon vappu

Jee jee.
Ei vappua, ei yyoo-hattua.
Vihdoinkin kypsää keskustelua, miehistä ajelua.
Vappuni kohokohta on jo ohitettu kello kolmen aikoihin päivällä.
Viiletän vuosikerta-porschella Märjamaalta Tallinnaan.
Tunnen oloni Harvey Keiteliksi, Ritariässäksi ja Batmaniksi. Kaikki samaan aikaan.
Näin kieltolain aikaan aarrekätköstä löytyneet kolme olutta maistuvat paremmalta kuin olut voi enää maistua. Ei laihaa mäyräkoiraa. Täyteläinen ensimmäinen ja ainut.
Vappu kakstuhatseitsämän on poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Hullumaja

Tallinnaa riivaa vähemmistöjen kurittomuus. Neuvostoaikainen pronssisotilasta esittävä patsas jalustoineen on siirretty Tõnismäeltä. Tämä toimeenpide on aikaansaanut mellakoita kahtena edeltävänä yönä.
Tarkkailin tillannetta patsaan puistikon viereiseltä parveekkaalta, viidennestä kerroksesta. Tunnen kyynelkaasun nenässä, se saa aivastamaan. Kuulen kumiluotien kimpoilun ja väkijoukkojen huudot. Tunnelma on kuin suuressa jalkapallo-ottelussa. Toiset kannattavat Venäjää, toiset itsenäisyyttä. Megafonin isällisen kurittava ääni kehoittaa pysymään rauhallisina.
Tilanne on jännittävä. Suoraan alapuolellani vandaaali reuhtaistaan hihastaan mahaan ja kuulen kuinka kasvot läjähtävät asfalttiin. Verta. Kolme poliisia niputtaa pahantekijän ranteet siteellä.
Mustamaijan muilutukseen ovat tämän koijarin lisäksi päässeet tuhatkunta muuta vauhkoilijaa.
Pääministeri Ansip on saanut tappouhkauksen.
On mainittava että valtaosa mellakoitsijoista on vielä nuoria. Syitä ja seurauksia ajattelemattomia, rikosta ja rangaistusta lukemattomia.
Lapset juoksevat mellakkapoliisin ihmismuuria pakoon, suklaata ja kuukautissiteitä sylissään. Muuan kaatuu askelissaan. Hän nousee ja kääntyy ympäri. Poliisin muuri on pysähtynyt. Hän pui nyrkkiä.
Lukemattomia ikkunalaseja on hajalla. Varkaiden joukko on iskenyt kioskien ja puotien lisäksi myös Bossin ja Armanin liikkeisiin. Jälkimmäisenä yönä Hansapankin konttori ja Stokmann saivat tuta vauhkoontuneiden nyrkkien.
Viron hallitus lähettää minulle kaksi kertaa tekstiviestin:
"Älkää altistuko provokaation. Jääkää kotiin, olkaa hyvä."
Koiruudet jatkunevat yhdeksänteen päivään toukokuuta saakka, jolloin venäläisvähemmistöjen oletetaan juhlistavan toisen maailman sodan muistopäivää.
Sillä ei muuten ole mitään tekemistä näiden mellakoiden kanssa.

Jokapäivä kokonainen

Jokapäivä kokonainen,
mieltävä kesänmakuinen,
istun koulun penkillä
iänikuisella pallilla.

Mietin kasvokuvia,
illallisia aatoksia.
Keskity, kerkeänä luentoon
kaivattuun opinkaskuun.

Jouheva kieli, vilkas mieli.
Eturivin raukkaparvi,
takarivin harhakorvat.
Kaikki samassa veneessä.

Perjantaikierros

Avaan ikkunan ja käännän sängyn taas sohvaksi. Uusi vaihe on alkanut.
Eilinen koulupäivä venähti aamuyhdeksästä seuraavan päivän aamuneljään. Päivä sujui rattoisasti TV-journalismin kurssityön puitteissa. Sittemin lähdimme syömään quesadillas'it ja päädyimme olutlinjalle.
Lyöttäydyimme samaan pöytään koko startrekin henkilökunnan kanssa. Meidät ajettiin viereiseen pöytään.
Kun Luukas oli epävarma hän vastasi aina seitsemän.
Siispä päätin pysyä tuossa annosten määrässä, kun laahustamme mäkeä alas.
Näen ympärillä raikulimenoa ja ihmettelen, mikä ihmistä ajaa koiruuksiin. Katkenneet tupakat huulessa, miehet lattialla. Naiset läiskimässä ennen sitä niiden poskille.
Pipoa tulee ja menee. Levikkas on toden totta suosittu perjantaisin. Ihmeellinen matala ja hämärä kusiputka.
Jahku katkeroille: Elämä on kuin suklaarasia, sitä närppii ja kärppii, kunnes jakaa osan siitä muiden kanssa.

Mitä kukaan ei haluaisi lukea

-väsynyt aamu
-lähden sulkapalloilemaan
-Kauri unohtaa tulla
-kävelen kamojen kanssa kotiin
-kävelen enolle
-kävelemme enon kanssa takaisin minun luo
-kävelemme takaisin enolle
-laitamme jauhelihaa
-menemme päivätorkuille
-ryhdymme töihin
-huomaan että kello on viisi yli puoli neljä
-luento olisi alkanut puoli neljältä
-lähden kouluun
-bussi 17a menee nenäni edestä
-otan trollin 1
-se menee väärään suuntaan
-kävelen takaisin pysäkille
-bussi 17a menee nenäni edestä
-otan trollin 3
-olen koululla kello neljältä
-kättelen professoria
-istun luennon, enkä juttele juuri kenenkään kanssa
-lähden pois koululta luennon jälkeen
-typerä ja tylsistynyt olo
-kaipaan äksöniä
-tytöt kävelevät toiseen suuntaan
-kävelen bussipysäkille
-juttelen professorin kanssa elokuvanteattereiden surkeasta tilasta, hänen näkemästään japanilaiselokuvasta ja siitä, miksi se on "cool"
-bussi 17a ajaa uutta reittiä
-hämennyn
-kysyn: "Kas se sõitab linna?"
-saan myöntävän vastauksen
-huokaan helpotuksesta, vaikka tiesinkin vastauksen
-jään pois
-kävelen kotiin
-istun kotona
-laitan ruokaa
-teen kotitehtävää
-saan sen tehtyä
-tulee huono loppu
-päätän jakaa päiväni koko maailmalle
-mustaan tekstin
-vaihdan fontin
-painan julkaisu-nappulaa
-loggaan ulos
-menen kai nukkumaan

Mikä on minkäkin arvo?

Juon tässä multinektar-mehua ja kummastelen, ettei tarvitse olla koulussa. Editointi-kurssilla katselimme valmiita tuotoksia, enkä jäänyt kouluun roikkumaan. Painelin menemään ja jätin muut otsa kurtussa päivittelemään omien töittensä määrää. Tuli ulkopuolinen olo. Mullakin pitäisi olla nyt paljon juttuja. Ne ovat vain piinallisen oma-aloitteisia. Kirjan lukua ja esseetä. Pärjäisin paremmin jossain ryhmätyössä, jossa voisi hopottaa muita: "Hophop, laiskurit!" Itselleen on vaikea antaa satikutia.
Nyt pitäisi siis tarttua Warren Bassin (Washington Post) sanojen mukaan "kauhistuttavan stimuloivaan kirjaan". Kirjan nimi on "Maailma on Litteä," oman käännökseni mukaan.
Mieluummin soittelisin bassoa kellarissa. Teen diilin itseni kanssa. Luet 30 sivua, sitten soitat bassoa. Sitten luet toiset kolmekymmentä, sitten soitat Opsille ja kysyt mitä kuuluu.
Essee kalvaa mieltä. Se olisi myös hyvä jäsentää paperille. Jospa edes aiheen keksisi. Joku ongelma yhteiskunnassa. Joku ongelma motivaatiossa.

Kultaakin kalliimpi

Gouda oli aamulla homeessa.
Iina ei kestänyt biologista iskua.
-Aina täällä on jotain homeessa! Yök! Antti tee jotain!
Onpas mukavaa käydä vanhempien luona. Rentoutminen on kokonaisvaltaista.
Kun sää on vielä keväisen lämmin, voi puhua mukavasta elosta. Voisi ehkä käydä useamminkin.
Pikalaivat kulkevat jälleen jäiden lähdettyä ja matka taittuu heppoisesti. Rynttyn-tynttyn veneen nokka hakkaa ylös alas. Linnahallin terminaalissa parivaljakko, tällä kertaa Turusta. Tuhannen tuiskeessa. Toinen, nimeltään Matti kiroaa venäläiset ja virolaiset.
-Älä ny viel enne passintarkastusta. Malta ny hetki. Mää käyn kusella, valaisee toinen, hieman paremassa jamassa oleva, Samuli Edelmannin ja Philip Seymor-Hoffmannin näköinen kaveri.
-Viittikkö kattoo vähä Mattii. Mää käyn kusella, humalaltuneen katse hakee silmiäni rakennuksen takaseinästä. Nyökkään.
Helposti kotoon. Katselin yön pimeinä tunteina japanilaista väkivaltaelokuvaa. Jaksoin katsoa 40:stä kuolemasta 21. Sitten touhu alkoi vaikuttaa jokseenkin turhalta. Miksi haluaisin katsoa loppuun saakka? Kuitenkin vain yksi selviää ja sekin näytettiin jo alussa.
Siis miksi valvoa?
Aamulla luimme hesaria. Kommunaalinen kahvinjuonti piristää ja virittää keskustelua. Lordin kynnet vuoden lehtikuvana. Ei siitä muuta jäänyt mieleen (Antti sä et koskaan kuuntele!) ja sillä hetkellä hiljaisuuden katkaisee suruhuuto:
-Äiti tule kotiin. Isä osta mulle auto! Isi osta mulle auto. Ajan mettään ei tunne ketään. Isä ajo mettään ei tunne kettään.
Kent piiloraidallaan tiputtelee totuudensanoja.
-Hieno biisi! huikkaa väsähtänyt isäni.
Hieno viikonloppu.

Zwei Berliner

Achtung!
Sie verlassen den Amerikanischen Sektor.
Iskimme hampaat kuumaan Bratwurstiin ja huuhtelimme suunympärystä pehmeällä oluella.
Mohrenstrasse oli useimmiten kuollut ja siksikin suosikkiasemamme.
Liikuimme paljon, lähinnä jalan, mutta myös U-bahnilla. Lännestä itään, Charlottenilta Alexanderille. Matkalla leveät kadut, pommitetut kirkot, vastapäätä rakastunut espanjalaispariskunta.
Kuuluimme seuraaviin alaryhmiin: Lonely Planet-matkaajat, kartanlukijat, oluenjuojat ja täsmäsuunnitelijat. Toisilleenkiukuttelijat ja hetkestänauttivat.
Matkaparrankasvatuskisan voitti Mikko.
Hotelli oli luksushostelli. Seinällä maalattuna suuri bob marley-graffiti. Teimme aamuisin omaa kahvia, huonoa. Emännöitsijä toi viimeisenä aamuna kahvinkeittimen osista suodattimen ja sen pussit, sekä pannun. Ei itse keitintä.
Spielbank Berlin oli 80-luvun sisustuksessa ja täynnä toiveikkaita pelureita. Painoin nappulaa ja hävisin kymmenen euroa. Menin nurkkaan ja katselin likaista rahaa tavoittelevia. Hikoilin. Se oli kokemus, Mikko oli eri mieltä. Hänellä oli "ihan hauskaa" ja hän "oli opintomatkalla."
En ihmetellyt itänostalgiaa, "ostalgiaa". Pari vuotta nuorempana olisin saattanut innostua DDR-tarroista tai karvalakeista. Mitä Checkpoint Charlieen tulee, se oli tienristeys. Muuri myydään pala palalta turisteille, jotka leikkivät kylmää sotaa.
Ei ole Berliini entisensä.
- Apropos - aprikoin, matka jatkukoon!
Pergamon oli uuvuttava, ah niin täyttä asiaa. Muinaisen Babylonian mahtava portti, torsoja torson perään, alastomuutta antiikin tyyliin.
Kuvasin paljon. Mikko hermostui.
Berliiniin pääsee helposti ja siellä selviää pienillä kuluilla. Ruoka on hyvää, (dönerkebab) ja jotenkin perisaksalaista (Turkista). Tekee mieli purkkaa syömisen jälkeen.
Kaupunki itsessään on kliinisen kiillotettu, historiaapuhkuva. Tuon kaiken näkeminen vie voimat.

BER

Tiiviisti.
Jäät sulavat Suomessa, täällä on vihmatuuli. Se keväästä, voisi olla myös syksy tai talvi.
Odotan silti kesää. Ehkä siksi ettei ole mitään kummempia suunnitelmia.
Nyt on pelkkiä suunnitelmia. Tuntuu olevan.
Paljon myös tapahtuu. Matkaan ylihuomenna Berliiniin. Ja pari muuta sattumusta. Pysykää samalla kanavalla.

Suomalaisturistien suusta

-Kaikki laivaan, siellä viinaa ostaa voit. Kaikki laivaan, siellä rientää karkeloit
-Meillähän ei oo mittään hättää, ko on tuallane kuartan lukija
-Puhukaa viroa, niin ei tarvitse osoitella (sitä ruokalistaa). Näin kato: "yks maitokahvi"
-Virohan on jo ihan eurooppalainen kaupunki
-Mennääks sinne samaan, jossa oltiin viimeks?
-Mehän ei tänne tulla silleen niinku suomalaisturistit suomenlippua heiluttaen
-Missä Kake on?
-Kaikki on menny ihan päin helvettiä.
-Heii, kaikki huutaa Chaarlii, woo-o-o-o-oo

ps. Myös eestiläiset vastaavat samalla mitalla kameran kanssa kuljeskelevalle.
-Sä olet amerikkalainen vakooja. Näytä sitä kameraa. Sä olet Richard Sorge.

Kevät !

Tuntuu, kuin olisin ollut viikon koulussa tänä maanantaina.
Kun pääsin pois oli valoisaa ja tuoksui lämpimältä.
En voisi olla paremmalla tuulella.
Annoin tippiä koulun ruokalassa.
-Reilusti tehty, suomen poika,
vastasi emäntä.
Kevät !

Missä menee spammin raja?

1.

"Dear Herra Hakli,
Would you like to participate in our 20-minute survey, with the opportunity to win £300-worth of electronic consumer goods from a major brand? We’d really like to hear from you!
Best wishes, Ben Fleming"

2.

"Adam N has added you as a friend. Is Adam your friend?



Please respond or Adam may think you said no :("


Tämä kaikki kummallisuus nostatti mielessäni kysymysten sarjan:

Mitä nämä ovat?
Ja mitä niihin pitäisi vastata?
Minulta ei kysytty mitään. Ne vain ilmeistyivät postilaatikkoon.
Onko tämä jonkinlaista suoramarkkinointia?
Olenko minä tässä kuluttaja vai tuote?
Ja painoitko jompaakumpaa nappulaa?
Huomasin sitäpaitsi, että ne ovat yksi ja sama nappula. Mikä järki siinäkin nyt sitten on?
Niin, ja kuka kumma on Ben Fleming?
Ja mitä hän minusta haluaa?

851

Kävin äänestämässä Suomen suurlähetystössä. Yksinäinen koppi seisoi keskellä huonetta, jonka laidalla istui kaksi vaalivirkailijaa. He jaksoivat ihmetellä kolmea paikalle osunutta äänestäjää. Kumma kyllä, Tallinnassa ei ole kahta tuhatta suomalaista, ei ainakaan kirjoilla. Meitä on 851. Olen siis kahdeksassadasviideskymmenesensimmäinen eestin-suomalainen.
Tunnelma oli harras.
Ulkona satoi sumutevettä ja laahustimme mäkeä alas.
Illalla join teetä ja saksalaista yskänlääkettä paranemisen toivossa.
Trash kysyi:
-Eikö susta ole hienoa että sulla on puolessa vuodessa jo tällaisia eestiläisiä ystäviä, joiden luona sä voit istua ja nautiskella perjantai-iltana?

Naistenpäivää

Nyt on ymmärrän minkä tähden Tallinnan ytimessä on kuusi kukkakauppaa vieri vieren.
Naistenpäivän vuoksi!
Tottamaar osaavat eestiläiset herrat leyhytellä naisia.
Ei vastaan tullut montaakaan naista jolla ei olisi ollut kukkaa kämmenellä tai miehellä puskaa kainalossa. Hieno kulttuuri.
Olisi pitänyt tietysti ymmärtää yskä pari tovea aiemmin ja olisin voinut jakaa tätä hyvää tahtoa joka hameelle.
Nyt pisteet menivät auttamattomasti Ruotsi 1-Suomi 0. Robi on kokeneempi veijari ja veti tällä erää pitemmän korren.
Tänään on muutenkin hyvä päivä, vaikka nenäni onkin Niegara ja flunssa orastelee. Koulutan orastelevaa flunssaa tulisella pastakastikkeella. Vaalit lähestyvät ja kevät tulee. Eihän tässä voi kuin naureskella.

Aakkosten alusta

antti
akan
aikeita aloittaa alkeita, aitoja ahkeria aivoituksia
ahneita aivokääpiöitä, avuttomia ankeriaita
ainaista alkuperäisyyttä, anatomian alakuloa
arkun ahtanunutta aneemista andinaavista aksonia
ainaisia asioita, arkipäiväisiäkin
avuliaita, antoisia amatöörejä
auts
alkeellisesti ailahdan avuttomuuteen autuaaseen
askare, ainoastaan atomi
aidosti
aniharvoin
ahkera

3,4 kaliiperia

-Vaiti!
Laukaus, laukaus.
Hiljaisuus pyyhkäisee yli tomuisen aavikon.
Nainen makaa liikkumattomana maassa.
Paha hieraisee sänkeä ja potkaisee pollensa kylkeä kannustimet kilahtaen.
Hevonen hirnaisee ja laukkaa ratsu reimaa.
Kaupunki on muuttunut.
-Ensi kerralla Gotham Cityyn.
Hyvä potkaisee peltipurkkia ja autio kuumuus pysyy vaiti.
Kylä koteloituu.
-Ensi kerralla.

Totuudenmukaisempi verbaaliveijari

Viikko vilisee mallikkaasti.
Parhaat kohdat voin tiivistää seuraavanlaisesti.
Lähetin dokumenttielokuvamme Dvigatelin 'holy cow'-leffafestareille. Saa nähdä läpäiseekö se juryn sydämen ja löytääkö tiensä Sõprus-teatterin valkokankaalle.
Täysin ulapalta tullut luennoitsija editoinnin teoriaa opettamassa. Siteeraan parhaan pätkän englanniksi: "A narrative story always has a main character. This character wants something badly. Let us take for example a stone as a main character. What does a stone want? Nothing."
Miten joku voi heittää hihastaan päähenkilöksi kiven? Hulvatonta.
Näin viikolla myös ensimmäisen eestiläisen elokuvan. Jan Uuspõld läheb Tarttuse. Se oli komedia.
Tänään on muuten eestin 89. itsenäisyyspäivä. Juhlimme sitä keskiaikaisen ravintolan pitkän pöydän ääressä. Eestiläiset aloittavat itsenäisyyslaskunsa ensimmäisestä vabariikistä, eli eivät vähennä itsenäisyysvuosista neuvostoaikaa. Mielenkiintoista sinänsä.
Olen myös eestin kurssilla. Ensi viikolla käsittelemme imperfektiä.
Naapurihuoneistot valtasi puolikas suku näin suomalaisen hiihtoloman kunniaksi. Hauskaa oli ja kaappini on taas täynnä ruokaa.

Olkaamme urhoollisia arkisissa toimissa, älkäkäämme unohtako huvittelua ynnä muita kansan mielen virkistäjiä siinä sivussa.
Koira kuittaa.

Kerro heti!

Kolmas päivä radalla, mitä jätkät kelaa täst,
peräkanaa sadalla, opiskelijaelämäst.
On rundin aika, käydä puodissa Virossa,
käy urheilusta, mäynää eestin siwossa.

Skidist hoppuu, näyttää hampaat opinahjossa,
ei näy loppuu, ikuinen kevät: saapas sohjossa,
On varaa wokkiin, ketsuppiin ja melooniin
voi aina vetoo sossuun, wippiin ja meloodiin.

Vedätän totuutta, näytän puolen,
ei toden, keksityn, piilorunosuolen,
Projektit auki, viikonloput rauhaisia,
haavissa hauki, kaverit -auts- lahjaisia.

Näin tässä aina käy, kun biitti lähtee pumppaan,
settii valuu suusta kuin mummot keppijumppaan,
Ei loppuu näy, kun talsitaan kadulla,
koulusta kotiin ja visa versa illalla.

r

Juusto, että pidän sinusta.
Maalattuamme kaupungin punaseksi istuimme taakse ja rentouduimme.

Sulje silmäsi ja mieti mitä tulit sanoneeksi.
Istu hiljaa ja jaa sen kanssa.

Pyhä lehmä, etten voi lopettaa ajattelemasta sitä.
Yritin olla viileä kuin kurkku.
Mietin nimeäsi, mutta se ei soittanut mitään kelloa.

Se ei ollut mun kuppi teetä.
Eikä kalja.

Mistä käydään sivuillani?

Pysytään yhdessä, Aruba!

Ajattelin nyt kertoa päivästäni.
Mies, nuorehko, käveli kadulla ja säikähti pulua. Kirosi mielessään, perhana, ja vilkaisi itään ja länteen, eikaivaan kukaan huomannut?
Voin paljastaa, että tämä tarina päättyy siihen, kun mies syö neljä-viisi päivää vanhaa pastaa. Tämä melkein aikaansaa palohälytyksen, sillä ruoka on palaa pohjaan. Mies syö ruoan kanssa minikurkkuja, suolattuja.
Päivällä oli kahteen kertaan jalopenoja. Ne näyttivät veltoilta liskoilta ja maistuivat herkullisilta.
Bussi tuli huomattavan nopeasti pysäkille. Ei siitä sen enempää.
Tänään oli myös pesulapäivä. Olen edennyt harrastuksessani "Kehittyneempien Tasolle". Minua kohdellaan kuin eestiläistä jolla on kuuma peruna suussa, ei kuten turistia tai vielä pahempaa suomalaista turistia. Pesulassa on onnekseni ollut jo pitemmän aikaa kakkosketju kentällä. En selviäisi siitä kaikkein valkoisimman pesupulverin värisestä rouvasta. Sen sijaan nyt, toimin jopa hyväntekijän roolissa tulkatessani tsekkikäisen näköisen miehen pesuongelmia eestiksi tälle ystävällisemmälle pesurouvalle.
Olen ylpeä ja palkaksi syön kermaleivoksen, neljä-viisi päivää kaapissa seisseen.

Kuluttajaystävällisempi

Kuluttajaystävällisempi
Teetä kahvin sijaan
Virkeämpi
Säännölistä urheilua
Ulkoilua
Ei liian tarkkoja salasanoja
Selkeämpää logiikkaa
Kunnollisia tervehdyksiä

Kuin kissa
Täsmällisempi ajankäyttö
Suunnitelmallisuus
Mies
Virkistyneentuoksuinen
Ajankohtainen
Hyvä neuvottelija
Joka-aamuiset rutiinit
Vaihteleva ruokavalio

Ei "yli-" eikä "ali-"mitään
Ehdottoman yritteliäs
Ei lysähtele (sohvalle)
Kunnolinen

Kaukaatavoitettava
Vastaanottavainen
Itsekriittinen, muille hyödyllinen
Tempaava
Kolkoton
Lämpimämpi
Monipuolisissa toiminnoissa
Ahkerampi
Ulkoista hohtoa, sisäistä rauhaa
Punaiset posket

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Kuvittelin koko viime viikon, että nyt viikonloppuna, siis joka päättyy tänään, tulemme sekalaisella liettualais- tai latvialaisporukalla Suomeen kuvaamaan TV-journalismia. Olin aika vauhkona ja yritin parhaani mukaan sovitella aikoja ja laivoja. Eipä onnistunut sitten kuitenkaan. Silti lähdin Helsinkiin, yksin, ja silti asia varjosti koko viikonlopun kulkua.
Aika tarkalleen puoli vuotta kestää, kun yksinasumisen glamour katoaa. Syntyy rutiini. Kaupassa on käytävä ja jauheliha kannettava. On silti lisättävä, että mullahan menee hyvin, kun voin valita sen jauhelihan sijaan muutakin, jos huvittaa. Para aikaa syön pihviä, jonka kuljetin repussa Laajasalosta Vanalinnaan. Eivät kysyneet tullissa mitään.
Laivamatka oli kerrankin viihtyisä. Sain mukavan paikan vanhahkon suomensaksalais-pariskunnan vierestä. Juttelimme mukavia ja luin John Irvingiä.
Koko ajan mieltäni kaivelevat epäorganisoidut kuvaukset.
Oli aika mieltälämmittävää paiskata pihvi pannulle ja todeta, että pala vanhempain huolta on matkassa.
Matkasta puheen ollen lähden pääsiäiseksi Berliiniin, noin vain. Ei se sen kummempaa ole.
Koulussa on edelleen rokkaavaa ja viihdyn, jopa paremmin toisinaan kuin Helsingissä. Sellaisina hetkinä kun on paljon puuhaa ja pallo hallussa. Nyt on sitäpaitsi jo valoisaa aamuisin. Ei tässä hätää ole.
Pääsisipä aina yhtä haasteellisen helpolla.

Gumnaam-klippi vuodelta 1965

Minun suuri ajankuvani

Katselimme eilen juppeja ostoksillaan stokmannin ruokaosastolla. Tarttuipa hihaan sitten pienin purkki caesar-salaattia, kun niin hyvältä näytti.
Järjestän para-aikaa viime vuoden portpholiotani. Aika piirtyy ilmeisiin, ympäristöihin ja siihen mikä rajautuu kuvan ulkopuolelle. Katsoin viime syksynä muutamakymmenen elokuvan ja napsin läjän mustavalkokuvia. Oletan että edistystä on havaittavissa. Nyt juuri on tärkeää olla nautiskeleva ja ajankohtainen. Näillä viittaan toistaiseksi kiireettömään opiskeluun ja Tv-journalismin kurssiin. Vaalit lähestyvät ja mediaopiskelijat kiertävät kaduilla haastattelemassa. Olen yksi heistä, osa minulle uutta kontekstia. Poliittinen reportteri.
Kyykkytiskaaminen vahvistaa pohkeiden jänteitä ja lukeminen yleissivistystä. Välillä tekee mieleni soittaa selloa ja ajaa autoa. Toistaiseksi en harrasta kumpaakaan tässä maassa. Jos ja kun on harrastanut koko elämänsä erinäisiä harrasteita, tuntuu jokseenkin oudolta olla harrastamaton. Nyt olen tässä tilanteessa, hetkellisesti. Mikä on hyväksyttävää, mutta muuttuva, kuten aikakin.

Posti numero 60

Hei pikku ystävät.
Minulla on suuri ilo ja kunnia ilmoittaa teille, että
join äsken teetä.

Kotimaa

Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyisin ja vastaisin.
Nyt olen tehnyt kenttätutkimusta paikan päällä.
Tienasin ahkeralla olollani ja muuten vaan yhden lisäviikon Helsingissä. Täällä on:
- cycling-tunti kuntosalilla, jossa on vähemmän silmänruokaa kuin saattaisi luulla
- jopa vähän lunta ja pakkasta
- edullisia plasmatelevisioita
- kalasatama, fiskhamnen
- tyhjä tunnelin anttila
- juuri niinkuin ennenkin ja sittenkin on eri vuosi
- mies, joka syö räkäänsä
- toimistoja
- aamukahveja ja päiväkahveja
- viisitoista kertaa satatuhatta sauvakävelijää
- miesten vaatekauppoja
- juuri eri tavalla kuin ennen
- japanilainen, joka varastelee suuria kuppeja kuppiloista
- erinomaisia elokuvaliikkeitä, joiden takaosissa on pervoja
- epäsuomimaisia suomi-juttuja, kuten jääkarhu-postikortteja
- kontakteja
- kolikkoja
- urheilutoimittajia, jotka pitävät enemmän telepromptereista kuin live-haastatteluista urheilijoiden kera

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen, sinisiset on järvet sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Ja lumiukot ovat myös valkoisia.

Rimmaili etelän mies

Aijaijai, meikä istuu tässä skruudamassa,
etelärannikolla vieraassa maassa,
ruokaa riittää
just niin kauan ku sossu massii siittää,
Kiitos verot suomen, korkeat kun vuoren
valloittaja istuu etelässä, syö lihaa
ja näyttää muille pitkää hihaa.
Kõik on korrus,
EU jeesaa
ei olla sekasorrus
menoo peesaa.

Yy kaa tultiin luvattuun maahan
koo nee mentiin kaivettuun haahan.

Ota poika biitist opiksi
mikä meni vinoksi
auttoi hiljemmin hihan vispojiksi
kojiksi, näytti menon loviksi.
Hyppäs lauttaan matalaan
vaihtoi veteen väljempään ja katalaan.
Armoton on peli täällä
kun pallo syynätään kyynerpäällä.
Miesten pelit naisen laukut
külmkaappi täynnä
ja suus jäynestämmä.

Yy kaa tultiin luvattuun maahan
koo nee mentiin kaivettuun haahan.

Superhupivekkulysti ja turhat internet-osoitteet sentään

Soppari sanoi sappinesteelle:
-En tarvitse sinua.
Sappineste hermostui ja vinkkasi taksin luoksensa.
-Ole sitten keskenäsi, ja ajoi matkoihinsa, kenties majorkkaan tai penthouselle, kuka tietää.
-Jonnin joutavia, pihahti soppari, saamari mikä typerys, kuka noita kaipaa nurkkiinsa pyörimään, menköön menoihinsa jos on mennäkseen. Juma, en kaipaa yhtäkään naurettavaa nuorta enää nuorakseni. Katinkassit, olkoon yksinsä, jos noin pokkuroi.
Sihisi vielä sähikäiset matkapuhelimeensa ja nukahti siihen noin vain, niks ja naks, keskelle karua katua. Tehty mikä tehty.

Omistettu kaikenkarvaisille kuuntelijoille, ei päällepuhujille.

Uuden vuoden kujeet ja vehkeet

Mikäs sen suloisempaa kuin leikkivät lapset, koiriansa käyttävät keski-ikäiset ja onneliset nuoret parit. Kalasataman metroasema on nyt pop ja hip ja gruuv ja must. Ja olen leimannut lippuni siellä. Eilinen. Olin puolikas mies siitä mitä ennen olin. Nyt siellä on varjo päälläni. Uskon eiliseen.
Olimme kaikki porukalla Panulla Tuusulassa, keskellä peltoa, hienosti paneloidussa omakotitalossa. Sitten tulivat kolme tiskijukkaa, ja he niin sanotusti kusivat hommat. He käyttivät savukonetta urakalla ja koko kolmikerroksinen talo oli kookoksenhajuinen, näkyvyys sisällä kaksikymmentä senttiä. Naapurit tulivat tässä vaiheessa ensimmäisen kerran. Keskellä peltoa! Naapurit!
-Tästä ei olla mitään meille ilmoitettu, sanoi toppatakki nainen. Ja Panu puhutteli mädät munat tyylillä ja naapuri lähti marmatellen takavasempaan.
Sitten palohälyttimet soivat, sitten Suvi hermostui Panuun koska musiikki oli huonoa ja Panulla meni hermot isännän hankalassa roolissa ja sitten ne kurjat tiskijukat ottivat ja räjäyttivät naapurin postilaatikon ja naapuri tuli taas, tällä kertaa mies mukanaan, ja kertoi nähneensä, että kyllä ne olivat tästä talosta ne räjäyttjät. Eittämättä tuntomerkit olivat melkolailla kaveriin täsmäävät, kirkkaanoranssi kokovartalohaalari ja punainen otsalamppu. Nerokas asu.
Sitten sanoi yksi tyttö että lähtee nyt kotiin ja että siihen kyytiin mahtuu vielä yksi ja menin. Kyyti oli tasainen, kun citroen poltti asfalttia allamme. Muuan meistä tyhjensi vatsaansa k-kaupan pussiin ja totesin mielessäni että siinäpä vasta farssi.
Majoituin kaverini luokse hermanniin ja aamulla kävin kakalla ja söimme viiden tähden aamiaista ja Paul (joka oikeasti on tyttö ja tässä salanimellä) naureskeli auringon säteiden valaistessa kolmea sulatejuustoa ja hunajaista kalkkunaleikkelettä ja kurkkua ja tomaatteja. Olimme onnelisia Dickin sekä koira Timin kanssa. Ja söimme kovaksikeitettyjä munia ja suklaista kaakaota ja mandariineja. Koira Tim kehaisi maittavaa aamiaista ja kaikki me nauroimme auringon laskuun saakka.