Hommage a'la Melville

Laahustaessani kotiin hyisiä katuja, tajuan ettei ole kiirettä mihinkään.
Ooh, merde! Minua tarkkaillaan pimeiltä kujilta. Saavun kapakkaan, jossa kaikki ovat pukeutuneet mustiin. Valeasuni on epäonnistunut. ROk-cafessa vaaleankeltainen neule ja kuppi kahvia saavat mörskärin mölähtämään: "Fak juu!"
En käännä edes katsettani. Toisaalla on rauhaisampaa. Mietin asioita. Kelailen viime päiviä eteen ja taakse.
Ei tässä sen hassummin kulje. Päivä on päivä ja vuosi on vuosi.
Toisaalta joku askarruttaa, hiertää mieltäni.
Kulkiessani toisaalle, ystävien nurkkaan, pysyn vaiteliaana. Katselen melko mitäänsanomattomat kaksi ensimmäistä bändiä.
Kolmas, Sõpruse pst. herättää jo jonkinlaista mielikuvaa. 1000:n markan seteliä yhdistettynä kaurismäkeläiseen svengiin. Päkiä alkaa väpättää biitin tahtiin.
Kaikki täkätäkätäkätäkä-virveli-fillit kolahtavat kuin naulat arkkuun. Kyllähän tämä tästä. Niin varmasti kuin pääsky tulee kesällä ja loska talvella.