Taakka harteilta

Mietin jo kesää. Sitä kun aurinko laskee hitaasti ja hyttyset kerääntyvät sakeana joukkona viimeisen auringon valaisemaan kiilaan. Voin jo haistella lämmintä kesäyötä ja aamukastetta, levittää piknik-peittoa ja maistaa mansikat. Ja tämä kaikki on kivenheiton päässä!
Viime viikot saavat minut huokaamaan syvään. Olen väsynyt, myönnetään. Enkä ole vielä ihan täysin valmis kandidaatti, vaikka palautinkin tänään 2/3 lopputyöstäni. Olo on kuitenkin paljon kevyempi. Huojentunut.
En tiedä tarkalleen mitä saavutin kahden ja puolen aikana Tallinnassa. Mutta saavutusten määrä on ainakin suuri, se tuntuu hartioissa ja pidentyneessä pinnassa. Käsittämätöntä että kyseessä on vain kaksi ja puoli vuotta. Tuntuu viideltä, niin paljon olen ehtinyt. Tuplanopeus tuntuu toimivan edelleen Tallinnassa.
Välillä mietin kauemmas matkustelua, harvemmin Suomea. Perhe ja hyvät kaverit seuraavat vaikka maailman ääriin, sen olen huomannut. Mitähän sitä tulee tehtyä seuraavan vuoden, kahden tai viiden sisällä? Entäs sitten kun olen 40-vuotias, tai 52 niin kuin isäni? Olenko yhtä ahkera vai väsähdänkö? Onko minulla hauskaa vai olenko kangistunut rutiineihin? Soitanko selloa?
Koulun käytävillä kaverit onnittelevat minua varovaisen takakireästi. Nyt se on sitten tehty, hienoa, ja toivotuksesta on kuitenkin aito hymy kaukana. On nähdä, kuinka ajatukset karkaavat jonnekin kauas pois, ehkä omiin lopetuksiin.
Näyttää siltä että minimijoukko saa kandin kolmessa vuodessa. Pari PR-mimmiä pamahtaa paksuksi, muutama katoaa vuosittain ja monilla se vaan jää roikkumaan. Toivotaan, että omani luistaa kunnialla loppuun asti. Vielä kuukausi ja olen kaiketi vapaa.

Rock n' Roll-elämää

Olen käynyt edellisinä kolmena iltana bileissä. Eilen oli Kuorosodan loppubileet. Tanssin kuin Michael Jackson ja ansaitsin siitä hyvästä kyseisen ohjelman kahvikupin. Se on punainen ja siinä on nuotteja. Monet muutkin tanssivat, jopa pöydillä. Oli karmivaa seurata miten jalka toisensa jälkeen irtosi pyöreän seisovan pöydän alta. Lopuksi kuusi täysikasvuista miestä kannatteli pöytää ilmassa. Minä tanssin tukevasti maankamaralla.
Toissapäivänä Janis tuli vastaanottamaan kehittävää kritiikkiä luokseni. Puhuimme asiaa pari tuntia ja häivyimme kaljalle. Myöhemmin yölllä istuimme Janiksen ja Elinan luona ja söimme suolatikkuja.
Torstai-ilta kului Andresin saunassa.
Mitä tähän voi enää lisätä?