Kuka olisi uskonut, että maailma tulee muuttumaan täysin hetkessä? Jos joku olisi sanonut, että vuosi sitten maailma sulkeutuu, en olisi varmasti uskonut. En ikikuuna päivänä.
Ja tässä sitä ollaan. Toisen koronavuoden alussa. Viro on toista kertaa suljettuna: kauppakeskukset, jumppasalit, elokuvateatterit, koulut, päiväkodit - ihan kaikki on kiinni. Sanalla sanoen lockdown. Asioita tehdään etänä ja kokoukset pidetään zoomissa. Meidän poikien päiväkoti suljettiin täksi viikoksi koronan takia. Saa nähdä milloin avataan uudestaan.
Asioita, joita kaipaan on paljon. Kaipaan sitä, että voisin kävellä hulluille päiville sankaan ihmisjoukkoon, osta sieltä kanaa ja mennä matkoihini. Kaipaan sitä, että voisin tavata ja halata ihmisiä, milloin haluan. Ennen kaikkea kaipaan sitä, että Suomen raja olisi taas auki. Että pääsisin kotimaahan. Että pääsisin taas Eurooppaan matkalle! Kevät Kroatiassa, kesä Pariisissa tai vaikka muumimaa Naantalissa. Ihan mitä vaan! Ilman testejä, maskeja ja rokotuksia.
Näitä mietin. Hei vaan.
