Kivi, paperi ja sauna

Istun saunassa ja heitän löylyä. Kivi sihisee ja mieli pehmenee. Vastalla piiskaan ja iho vaihtuu kananlihaksi. On mentävä järveen ja menen, vaikka puhun vahingossa merestä. Olen ehdottomasti merimies en järvimies. Vesi on pehmeää ja aaltoilee sittenkin. Olen äimistynyt, sillä kesyttämätön meri on aina ollut olennainen osa luonnettani. Järvet ovat keski-ikäisille ja silti nautin.
Upottava ja pumpulinen muta kätkee allensa aarteen, jonka kalastan varpaillani. Otan sen mukaani ja vien myöhemmin kotooni.
Rentous valtaa kehon sekä suunpielen laahustaessani takaisin rannasta kukkulalle. On kesä, vaikken usko.
Illan kääntyessä sitä valoisammaksi yöksi lastaamme veneen. Kaikki seitsemän saman kumisen paatin laidoille istuudumme. Merimatka järvessä taittuu ja saavumme kokolle. Se on hieno ja liian lähellä kaisloja. Se syttyy hetkessä ja ihailemme. Pimenee, muka, se on vain näköharha, sillä roihuava valo saa pupillit supistumaan, vaikka taivas onkin yhä sininen, yötön.
Olen sanaton ja tuli näyttäytyy EU-direktiivin mukaisena. Se on keskikokoinen ja mahtava, eikä leviä holtittomasti. Sillä on paperisydän.
Paluumatka on rauhaisa ja märkä. Takaisin perillä mieleni tekee nukahtaa ja nukahdan.

Oodi ilolle

Olen taas Helsingissä. Pitkästä aikaa ja odotuksia täynnä. Mahtaakohan kesäinen kotoni olla sitä, mitä muistelen sen olevan?
Juhannuksena kaupunki on kuollut. Posse bygaa kokot skutsiss, ei stadiss. Totesin sen pari kesää sitten istuessani katkerana kaljojen kanssa takapihan suurella kivellä, tavoittelen kavereita, jotka olivat muualla. Kuvittelin olevani Aleksis Kivi tai joku sen seitsemästä veljestä. Ei ääntäkään. Tai kenties pari laiskaa lintua.
Vanhemmista jusseista muistan öiden mystisyyden, humun, meren iltaa kohti laantuvan kimalluksen, oudot äänet, saunan, savun, väsyn ja rentouden. Eittämättä parasta aikaa Suomessa.
Tämä vuosi on rauhoitettu. Olen oloissani hyvässä seurassa luonnon helmassa. En vedä päätä täyteen, vain vatsan. Unohdan olettamukset ja ennakkoluulot, olen ajopuu virran vietävänä ja siitäkös nautin. Oi sulokas suvi, pidä otteessas ja kiedo kainaloos. Älä päästä, olenhan vain pieni luontokappale avuton.
Oksettaa. En ymmärrä, miten einoleinon kaltaiset romanttiset onttopäät voivat elää tässä maailmassa.
On pidettävä pieni tauko. Ajoin itseni kiusalliseen tilanteeseen.
Ehkä kyse on naiiviudesta, mutta juuri tuota kaikkea ihailen.

En ikinä pakota lapsiani jalkapalloilijoiksi

Hän on niin yritteliäs.
Hänellä on niin kova asenne peliin.
Siinä oikein kunnolla päästettiin menemään.
Keskitys, menee yli.
Hyvä avaus.
Nopea tilanne.
Erotuomari ei
tilannetta huomaa.
Maalintekotilanteita.
Tämmöinen turhautuminen tässä vaiheessa.
Kertoo, ettei joukkue ole vielä löytänyt tasapainoa.
Jälleen kovaa.
Siinä syöttö.
Hyvä torjunta.
Joukkue on hyvin kurinalainen.
Heidän oma asenteensa on niin kova.
Joukkue on äärimmäisen kurinalainen.
Hetken aikaa on jo pelattu.
Käy hakemassa vielä pallon.
Luunkova pakki.
Alkuvaikeus.
Voimaa.
On parempi kuin monilla muilla.
Ei varmaan.
Ties vaikka tänään.
Valmentaja.
Kärkikaksikko.
Kovasti.
Kyll' nää pystyy voittaa.
Vääränlainen.
Kerta kaikkiaan.

Pokeria

Pelasimme pokeria jätkäin kesken.
Muuan saapui luoksemme.
Hei mitä pelaatte? kysyi.
Pokeria, vastasi yksi meistä.
Pokeria, kurtisti kulmiaan saapunut.
Hymähti ja häipyi.
Jatkoimme peliämme.

Romahduksia

Aina muista lopettaa ajoissa.
Kävin pääsykokeissa ja luovutin.
Muista aina lopettaa ajoissa.
Menin teelle hienostokahvilaan ja kerroin siitä kaverilleni.
Muista aina lopettaminen ajoissa.
Hänen mielestään se oli ymmärrettävää ja kävelimme torille.
Lopettamisen tärkeyttä ei sovi unohtaa ajoissa.
Nauroimme kyltille ”varokaa lokkeja” ja lokki vei kaverini lakritsajäätelön.
Aina muista ajoissa, lopeta.
Hyppäsimme kuutoseen ja jatkoimme kohti kirpputoreja.
Ajoissa, muista aina lopettaa.
Lähdimme myöhemmin kukin tahollemme ja nautimme kesästä joka antoi itseään odottaa.
Lopeta, muista ajoissa.

Saatte sen, mistä luovutte

Te, hyvä lukija, olette nähneet sen vaivan, että olette istuutuneet siihen, ja suunnanneet silmämunanne näihin pariin riviin kirjaimia, vaan oletteko pettynyt, lukija, sillä eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin illuusiosta, mutta jos olisitte lapsenuskoinen, näkisitte jokaisen hetken seikkailuna ja jokaisen onnistumisen voittona, mutta olette jo tylsä aikuinen, eikä teillä ole intressejä nähdä kuin kuivat maailman puolet, ei aikuisilla ole kivaa, ei teillä. hyvä lukija, teillä on äärimmäisen keskinkertaista, mutta ei sitä tarvitse häpeillä, selavii, sitä paitsi, pyhä keskinkertaisuus on varmaa voita leivän päälle, ja jos sallitte, pikkuporvareiden lepotuoli aidatulla takapihalla ja onkin kiinnitettävä huomiota tuonkaltaisuuksiin, virvelöintiin ja sen sellaiseen, niihin hetkiin kun puijaa koko ihmiskuntaa luullessaan hymynsä olevan aito, ja onhan se, tavallaan, vähän niin kuin vuoristoradassa, mutta on myönnettävä, eikö totta, ettei siinä ole enää samaa erinomaisuutta kuin nuorena ja notkeana, jolloin käpykin oli ravintola Rantagrillin sisäfilé ja ahvenruoho patéé sen kylkiäisenä, mutta älkää vain ottako tätä moitteena, sillä muuten olette, hyvä lukija, menettänyt ne rippeetkin leikkimielisyydestä ja voitte painua vaikka kuivalle valkoviinille siitä tuhlaamasta aikaanne hölönpölyyn.

Pae

Olin istunut tuntikausia itsekseni, kunnes havahduin. Joku pörrötti hiuksiani ja kutsui nimeltä. Mitä, kysyin.
Vatsassani kiersi erinäisiä pieneläimen raatoja ja olotila muuttui tajunnan palatessa yhä kehnommaksi. Joku jatkoi kiusoitteluani, kunnes äyskäisin ensimmäisen mieleeni tulleen haukkumasanan ja tuo joku perääntyi tuolinmitan tai kaksi. Sekavaa, ajattelin. Meri sisälläni komensi minua jatkamaan siitä, mihin olin jäänyt, mutta järki jankkasi toista. Nousin ja vetäydyin ahdistavaksi käyneestä seurapiiristäni. Mitä sinä nyt, kysyttiin. Luulisi sen olevan ihan sama vaikka menisin kuuhun. Ärsyttävää. Mikä saa asiakkaat selittämään että he ostavat kondomeja ”kaiken varalle” ja hanhenmaksaa ”koiralle”. Eihän se minulle kuulu ja vielä vähemmän kiinnostaa.
Patikoin Hakaniemeen ja suututin muutaman ohikulkijan väistämättömyydelläni. Katsoin maailmaa liian pitkällä valotuksella ja lamput paloivat kuvissani puhki, liikenne oli pitkä ja pehmeä viiva. En hahmottanut linjureiden hohtavia numeroita ja myöhästyin unohdettuani huitoa jonkun niistä pysähdyksiin. Herätin taksikuskin ja sain kyydin toiseen maailmaan. Siellä kaikkien kuuluu nukkua öisin ja lähteä töihin aamuisin. Olen hauki ahvenparvessa.
Kusen naapurin pensaikkoon ja vetäydyn kotooni. Se mitä sitten tapahtuu, ei kuulu eikä näy, joten häipykää siitä toljottamasta.