Kivi, paperi ja sauna

Istun saunassa ja heitän löylyä. Kivi sihisee ja mieli pehmenee. Vastalla piiskaan ja iho vaihtuu kananlihaksi. On mentävä järveen ja menen, vaikka puhun vahingossa merestä. Olen ehdottomasti merimies en järvimies. Vesi on pehmeää ja aaltoilee sittenkin. Olen äimistynyt, sillä kesyttämätön meri on aina ollut olennainen osa luonnettani. Järvet ovat keski-ikäisille ja silti nautin.
Upottava ja pumpulinen muta kätkee allensa aarteen, jonka kalastan varpaillani. Otan sen mukaani ja vien myöhemmin kotooni.
Rentous valtaa kehon sekä suunpielen laahustaessani takaisin rannasta kukkulalle. On kesä, vaikken usko.
Illan kääntyessä sitä valoisammaksi yöksi lastaamme veneen. Kaikki seitsemän saman kumisen paatin laidoille istuudumme. Merimatka järvessä taittuu ja saavumme kokolle. Se on hieno ja liian lähellä kaisloja. Se syttyy hetkessä ja ihailemme. Pimenee, muka, se on vain näköharha, sillä roihuava valo saa pupillit supistumaan, vaikka taivas onkin yhä sininen, yötön.
Olen sanaton ja tuli näyttäytyy EU-direktiivin mukaisena. Se on keskikokoinen ja mahtava, eikä leviä holtittomasti. Sillä on paperisydän.
Paluumatka on rauhaisa ja märkä. Takaisin perillä mieleni tekee nukahtaa ja nukahdan.