Homō hominī homō est

Ostin Jackie Chan T-paidan ja päätin ryhtyä täysiaikaiseksi elokuvaopiskelijaksi. Lukujärjestys on tiukka ja opetuskieli viro. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen olen "pelkkä" opiskelija, en töissäkäyvä opiskelija.
Robi soitti Opsille, joka soitti Juhalle, joka soitti äidilleni, joka soitti minulle. Äitini etsi toisesta puhelimesta Robin puhelinnumeron ja sain soitettua takaisin. Soitin vahingossa Elinalle. Lopulta sain oikean numeron ja yhteyden Robiin. Kuolemanvakava asia koski Opsin syntymäpäivälahjaa.
Jos tämä ei ole antikliimaksi, niin mikä sitten? Myöhemmin huomasin, että minulla olisikin ollut Robin yhteystiedot.

Miehen sunnuntai-angsti

Mies juoksee mäkeä alas. Vadelman tuoksu tuntuu nenään. Hänen veljensä lähti sotaväkeen, musta baretti vinossa ja hymy huulilla, vaikkakin ärsytti häntä. Tunteen nimi on sunnuntai-angsti.
Kesä on miehelle aikaa, jolloin hänestä tulee mies. Aivot ratkovat uudenlaisia, teknisiä ongelmia, kuten: mistä kulmasta on paras naulata ja miten ulattaa ylimpään maalattavaan servaan.
Ja yht'äkkiä on syksy. Virallinen syksy julistettanee alkaneeksi elokuun puolesta välistä. Se on sanaton rautaesirippu kesän ja syksyn välillä. Lapsille puetaan iskemättömät Stokmannin vaatteet ja kynät teroitetaan. Edes hurjimmat oppilaat eivät tule kesärievuissa takaisin koulun penkille.
Miehelle kesän loppu on työvuoden alku. Hän ennakoi syksyn tempon kasvavan nousujohteisesti lopulta jouluaatonaattoon kolahtaen. Enää ei haistella tuulta eikä kahlata vedessä. Ei juoda pihakahveja eikä makoilla. Nyt tehdään töitä. On elonkorjuun aika.