Joulu on vietetty, mutta kuusi tuoksuu selän takana. Kävin lenkillä ja katselin kimmeltävää ja ohutta jäänpintaa. Iinan ja Dani surffasivat vierekkäin Facebookissa. Enää muunlaista sosiaalista kanssakäymistä ei taida ollakaan. Mihin katosivat tapaamiset siwalla, yliopiston kahvilassa ja elokuvateatterin aulassa? Kuten toverimme Aapo asian kiteytti: "Ei ois ekat eikä vikat bileet jotka mulla jää väliin, koska mä en oo Facebookissa." Joko siellä ollaan tai ei olla.
Mustavalkoinen maailmankuva tuntuu olevan yleinen trendi, ainakin mediapainotteisessa ympäristössäni: jokaisesta kotitehtävästä ja ystävyyssuhteesta täytyy löytyä se Aristoteleen draaman kaari. Muuten mikään ei ylitä uutiskynnystä.
Onneksi pääsin tutustumaan uuteen keskiluokkaiseen kylttyyri-ilmiöön: nimittäin Ikean lihapulliin. 10, 15 vai 20 palloa? Mitä?! Kellohan on varttia vaille kaksitoista. Otetaan nyt sitten 10 ja keitetyt perunat. Kopioin ostoslistani Iinan vastaavasta. Vessaharha, -matto ja pyykkikori. Huomasimme kätkevämme puolet "löydöistämme" pitkin muita osastoja, todettuamme ne hetken miettimisen jälkeen tarpeettomiksi. Ihme krääsää. Ei meille, kiitos.
Tellen kanssa sovittu kahvi Colassa vaihtui punaviiniin ja olueen Holassa. Barista kertoi paikassa vaihtuneen vain yhden kirjaimen ja osan sisustusta. Telle selitti ettei kumpikaan meistä asu enää Helsingissä, saatika pahamaineisella Helsinginkadulla. Barista hymyili vilpittömästi.
Iltasanomat varoitteli kotitekoisista kahvipakettiraketeista ja Iina kutsui bileisiin. Näissä merkeissä vaihtuu vuosi 2008.
maanantaina, joulukuuta 29, 2008
maanantaina, joulukuuta 15, 2008
Snadi skarppaus vielä
Nyt mä olen sitten siinä vaiheessa Eestin elämää, että päkapikud eli tontut tuovat säännöllisesti mandariinin miksauspöydälle aamukuudelta. Päkapikk on kuulemma keltainen ja noin yhden jalan mittainen täällä Eestissä. Ja tuntuu siltä että tontut tuovat juuri hedelmiä, liekö tämä neuvostoaikaista perinnettä, jolloin appelsiinit vierivät kuin ihmeen kaupalla Harry Egiptin mainosten siivittäminä virolaisille?
Joulu on jo ovella. Tallinnassa voi spottailla joulukuusia ja -valoja vähän joka nurkalla ja kauppakeskuksissa luuppaavat joulusikermät. Lunta ei ole, mutta pakkanen tuntuu kourissa. Lihakset ovat edelleen hellinä Rakveren hevimetalli-festareiden taltioinnista. Lähdin kuvaamaan Annikin lopputyötä snadisti skeptisellä asenteella, mutta nautin tapahtumasta sittenkin. Bändejä oli Suomen Callistosta ja Waltarista Eestin Metsatöllin kautta raskaaseen, norjalaiseen Audrey Horneen. Vaikutuksen tekivät myös Ruotsin kauttaaltaan pitkätukkainen ja leveähaara-asentoisin Dark Tranquility sekä pääesiintyjä Lacuna Coil Italiasta.
En ole koskaan kuunnelut heviä. Nyt olin jopa fiiliksissä joutuessani lavan polttavien parrasvalojen ja moshaavien pitkätukkailmavirtausten väliin. Fyysinen työ virkistää.
Vuosi loppuu ilman joulukalenteria, marraskuulta unohtuneet glögit ja piparit hyllyssä. Jotenkin kreisiä, että soittelen jo lopputyöpuheluita. Mutta eihän se tähän vielä lopu. Vielä maailman sodat ja kaikkien rakastama Roland Barthes ja pääsen lomalle. Sitten se elämä vasta alkaakin!
Joulu on jo ovella. Tallinnassa voi spottailla joulukuusia ja -valoja vähän joka nurkalla ja kauppakeskuksissa luuppaavat joulusikermät. Lunta ei ole, mutta pakkanen tuntuu kourissa. Lihakset ovat edelleen hellinä Rakveren hevimetalli-festareiden taltioinnista. Lähdin kuvaamaan Annikin lopputyötä snadisti skeptisellä asenteella, mutta nautin tapahtumasta sittenkin. Bändejä oli Suomen Callistosta ja Waltarista Eestin Metsatöllin kautta raskaaseen, norjalaiseen Audrey Horneen. Vaikutuksen tekivät myös Ruotsin kauttaaltaan pitkätukkainen ja leveähaara-asentoisin Dark Tranquility sekä pääesiintyjä Lacuna Coil Italiasta.
En ole koskaan kuunnelut heviä. Nyt olin jopa fiiliksissä joutuessani lavan polttavien parrasvalojen ja moshaavien pitkätukkailmavirtausten väliin. Fyysinen työ virkistää.
Vuosi loppuu ilman joulukalenteria, marraskuulta unohtuneet glögit ja piparit hyllyssä. Jotenkin kreisiä, että soittelen jo lopputyöpuheluita. Mutta eihän se tähän vielä lopu. Vielä maailman sodat ja kaikkien rakastama Roland Barthes ja pääsen lomalle. Sitten se elämä vasta alkaakin!
tiistaina, joulukuuta 02, 2008
TEKSTI NRO 200
Elinikäinen harrastukseni, blogi, alkaa täyttää jo ikämiehen merkkejä. Tekstejä on paljon, vaikka niiden ilmestymistiheys hiipuu.
Huonoin blogi ei päivity.
Paras blogi elää ja muuttuu.
Näin sen pystyisi kiteyttämään.
Noin muuten mulla menee edelleen hyvin. Lopputyöidea meni läpi, löysin inspiraation luovuuteen ja tentteihinluku ei tunnu mahdottomalta.
Tapasin tänään kaksi keltanokkasuomalaista koulussa. Ne olivat jotenkin auttamattoman nuoria, pihalla ja koti-ikäväisiä. En voi olla vertaamatta itseeni. Kaksi vuotta sitten. Voi itku, mikä nössö.
Nyt vanhojen aikojen kunniaksi lähdemme Opsin kanssa Teksasiin. Sieltä quesadillaa ja kanrtimusaa. Varsinainen nostalgia-trippi.
Tsekkailin myös yhden kolmosvuotisen eestiläisen filmintekijän duuneja. Niissä oli ideaa. Tajusin, että itsekriittiset filtterit on hyvä pudottaa. Jos tekee mieli kuvata valuvaa räkää, sitten sitä on kuvattava. Jos haluaa oppia uuden leikkausefektin käyttämällä pätkiä Matrixista, sitten niin on tehtävä.
Elämä on loppujen lopuksi hyvin simppeli palapeli. On mentävä vaistoilla. Kuin tiikeri tai meduusa. Kuin Ray Charles.
Olen puhunut itseni pussiin.
Hyvää joulun odotusta kaikille kolmelle blogini lukijalle.
Huonoin blogi ei päivity.
Paras blogi elää ja muuttuu.
Näin sen pystyisi kiteyttämään.
Noin muuten mulla menee edelleen hyvin. Lopputyöidea meni läpi, löysin inspiraation luovuuteen ja tentteihinluku ei tunnu mahdottomalta.
Tapasin tänään kaksi keltanokkasuomalaista koulussa. Ne olivat jotenkin auttamattoman nuoria, pihalla ja koti-ikäväisiä. En voi olla vertaamatta itseeni. Kaksi vuotta sitten. Voi itku, mikä nössö.
Nyt vanhojen aikojen kunniaksi lähdemme Opsin kanssa Teksasiin. Sieltä quesadillaa ja kanrtimusaa. Varsinainen nostalgia-trippi.
Tsekkailin myös yhden kolmosvuotisen eestiläisen filmintekijän duuneja. Niissä oli ideaa. Tajusin, että itsekriittiset filtterit on hyvä pudottaa. Jos tekee mieli kuvata valuvaa räkää, sitten sitä on kuvattava. Jos haluaa oppia uuden leikkausefektin käyttämällä pätkiä Matrixista, sitten niin on tehtävä.
Elämä on loppujen lopuksi hyvin simppeli palapeli. On mentävä vaistoilla. Kuin tiikeri tai meduusa. Kuin Ray Charles.
Olen puhunut itseni pussiin.
Hyvää joulun odotusta kaikille kolmelle blogini lukijalle.
lauantaina, marraskuuta 29, 2008
keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008
Jo joutui armas aika
Kukka ikkunanlaudallani on kuollut. Lattialla on pölyä, talouspaperitelineessä hylsy ja leipä vanhetunutta. Sänky on petaamatta, pyykit pesemättä ja parta ajamatta. Näissä tunnelmissa tulin huppu päässä ja kädet taskussa kotiin.
Katselin mainostentäyteistä hesaria ja huomasin yhden hienon ilmoituksen: Ostosrauhaa, toivotti Itäkeskuksen joulupukki tumpullaan huiskaten vasten sinistä taustaa. Se nauratti. Ihme pelleilyä. Ei tunnu vielä yhtään jouluiselta. Vietän päiväni lopputyötä pohtien: bussissa, töissä, koulussa ja pysäkillä. En halua ajaa autoa, koska sen parkkeeraaminen puolimetriseen lumihankeen olisi, hmmm, haastavaa.
Pyöritän viimeisiä kandipisteitä Euroopan historian, maailman kirjallisuuden ja parin muun suppean kurssin merkeissä. Kyllä se aikaa lentää!
Olisi hauskaa jos tiedossa olisi vaikka matka. Japaniin, Egyptiin tai Tukholmaan. Sitten sitä voisi vain pällistellä tollona ympäriinsä ja ihastella että onpas teillä Herra Kaapupää hieno kulttuuri! Tai kylläpäs Sven-Erikin Tukholmassa tuoksuu pipari! Sitten sitä vain naureskeli kavereidensa tekstiviesteille joissa he lyövät päätänsä seinään keksimättä hyvää lopputyön aihetta.
Suokaa anteeksi, vahingoniloni.
Nyt olen kuitenkin tässä tilanteessa. Tavallaan sen alle väsähtämiseen on jo niin kyllästynyt ettei jaksa enää kuin nauraa. Kun lunta on muniin asti kaupungin keskustassa, ei voi kuin nauraa. Iloitkaamme, riemuitkaamme, kohta meillä on joulu.
Katselin mainostentäyteistä hesaria ja huomasin yhden hienon ilmoituksen: Ostosrauhaa, toivotti Itäkeskuksen joulupukki tumpullaan huiskaten vasten sinistä taustaa. Se nauratti. Ihme pelleilyä. Ei tunnu vielä yhtään jouluiselta. Vietän päiväni lopputyötä pohtien: bussissa, töissä, koulussa ja pysäkillä. En halua ajaa autoa, koska sen parkkeeraaminen puolimetriseen lumihankeen olisi, hmmm, haastavaa.
Pyöritän viimeisiä kandipisteitä Euroopan historian, maailman kirjallisuuden ja parin muun suppean kurssin merkeissä. Kyllä se aikaa lentää!
Olisi hauskaa jos tiedossa olisi vaikka matka. Japaniin, Egyptiin tai Tukholmaan. Sitten sitä voisi vain pällistellä tollona ympäriinsä ja ihastella että onpas teillä Herra Kaapupää hieno kulttuuri! Tai kylläpäs Sven-Erikin Tukholmassa tuoksuu pipari! Sitten sitä vain naureskeli kavereidensa tekstiviesteille joissa he lyövät päätänsä seinään keksimättä hyvää lopputyön aihetta.
Suokaa anteeksi, vahingoniloni.
Nyt olen kuitenkin tässä tilanteessa. Tavallaan sen alle väsähtämiseen on jo niin kyllästynyt ettei jaksa enää kuin nauraa. Kun lunta on muniin asti kaupungin keskustassa, ei voi kuin nauraa. Iloitkaamme, riemuitkaamme, kohta meillä on joulu.
torstaina, marraskuuta 13, 2008
VonKrahlissa, eurooppalaisittain
Tunsin itseni Euroopan kansalaiseksi juuri äsken.
Kävelin alas märkää katua ja katselin tutun lähikaupan tuttua myyjää.
Ihan vain noin muuten vain nälässäni päätin mennä VonKrahlin syömään.
Tilasin wokkia, kanalla ja iduilla.
Mieitin, pitäisiköhän sitä lukea lehteä, ettei näyttäisi niin hölmöltä.
Mietin, pitäisiköhän kutsua joku seuralaiseksi.
Nousin ja hain lehden, jonka selailin läpi.
Yksinäisyydessäni mietin kuluneita katuja, tuntemattomia latuja, metsän siimestä, sanattomia satuja. Mutta tiedäthän, että vain sinä ja sinä vain voit muuttaa kaiken. Astu kanssani ennenkokemattomalle r*kkauden laivalle, siniselle syvälle merelle.
Näytän sulle kuun ja tähdet.
Unettomat yöt, lapsen vaipan tuoksun, koiran ajat juoksun ja tekemättömät aamutyöt. Tähdenlennon ja tarjouskanan munakennon.
Kaikki tämä ennen kuin lähdet.
Sittenkin
nousin ja hain lehden, jonka selailin läpi. Söin ruokani, join juomani, maksoin laskuni ja poistuin ääneti.
Kävelin alas märkää katua ja katselin tutun lähikaupan tuttua myyjää.
Ihan vain noin muuten vain nälässäni päätin mennä VonKrahlin syömään.
Tilasin wokkia, kanalla ja iduilla.
Mieitin, pitäisiköhän sitä lukea lehteä, ettei näyttäisi niin hölmöltä.
Mietin, pitäisiköhän kutsua joku seuralaiseksi.
Nousin ja hain lehden, jonka selailin läpi.
Yksinäisyydessäni mietin kuluneita katuja, tuntemattomia latuja, metsän siimestä, sanattomia satuja. Mutta tiedäthän, että vain sinä ja sinä vain voit muuttaa kaiken. Astu kanssani ennenkokemattomalle r*kkauden laivalle, siniselle syvälle merelle.
Näytän sulle kuun ja tähdet.
Unettomat yöt, lapsen vaipan tuoksun, koiran ajat juoksun ja tekemättömät aamutyöt. Tähdenlennon ja tarjouskanan munakennon.
Kaikki tämä ennen kuin lähdet.
Sittenkin
nousin ja hain lehden, jonka selailin läpi. Söin ruokani, join juomani, maksoin laskuni ja poistuin ääneti.
torstaina, lokakuuta 30, 2008
Maksamakkara ja päivänkakkara
Jostain syystä Eestin aamu-tv ryhmä oli aivan innoissaan takaisintulostani. Kaiuttimiin alkoi kantautua erilaisia toivotuksia kuten:
-Huomenta Suomi!
-Terve terve, ja
-Pöllöilevä.
Mikä ihmeen pöllöilevä? Pyörittelin sanaa kielellä ja sain eestiläiset naurukohtaukseen.
-Mitä mitä? Tarkoitatko pelleilevä?
-Ei, ei Antti! Pöllöilevä.
-Pöllö on öökull, eikö olekin? kysyy nyt keskusteluun täysin toisilta linjoilta mukaan tullut operaattori.
-Jaa on küll öökull..
-Siis ei pelleilevä? varmistan.
-Antti-hyvä, pöllöilevä on tietysti pöllöäleikkivä.
Olen mykistynyt. Kuullostaahan se loogiselta.
-Minun muut lempisanani ovat maksamakkara ja päivänkakkara, lisää yllätävän suomenkielentaitoinen kuvaaja, joka aloitti koko pöllöilyn.
Myöhemmin uutisista tullut mies kertoo tietävänsä ainoastaan yhden asian mitä Suomen painijoihin tulee.
-Ilkka Nummisto, sanoo Tõnu vakavin kasvoin.
Katson kuvan googlesta. Tosiaan! Muistan hämärästi tämän iäkkään voimamiehen, jonka kampaus on plagioitu Pelle Hermannilta. Käännyn katsomaan olkani yli. Tõnu antaa kaupan päälle iloisen hymyn.
Uskomottamia nämä eestiläiset.
-Huomenta Suomi!
-Terve terve, ja
-Pöllöilevä.
Mikä ihmeen pöllöilevä? Pyörittelin sanaa kielellä ja sain eestiläiset naurukohtaukseen.
-Mitä mitä? Tarkoitatko pelleilevä?
-Ei, ei Antti! Pöllöilevä.
-Pöllö on öökull, eikö olekin? kysyy nyt keskusteluun täysin toisilta linjoilta mukaan tullut operaattori.
-Jaa on küll öökull..
-Siis ei pelleilevä? varmistan.
-Antti-hyvä, pöllöilevä on tietysti pöllöäleikkivä.
Olen mykistynyt. Kuullostaahan se loogiselta.
-Minun muut lempisanani ovat maksamakkara ja päivänkakkara, lisää yllätävän suomenkielentaitoinen kuvaaja, joka aloitti koko pöllöilyn.
Myöhemmin uutisista tullut mies kertoo tietävänsä ainoastaan yhden asian mitä Suomen painijoihin tulee.
-Ilkka Nummisto, sanoo Tõnu vakavin kasvoin.
Katson kuvan googlesta. Tosiaan! Muistan hämärästi tämän iäkkään voimamiehen, jonka kampaus on plagioitu Pelle Hermannilta. Käännyn katsomaan olkani yli. Tõnu antaa kaupan päälle iloisen hymyn.
Uskomottamia nämä eestiläiset.
tiistaina, lokakuuta 28, 2008
Välimaastossa
Havahdun pari minuuttia ennen kuin laiva kolahtaa vasten laituria. Ihmiset ovat jo laumana oven edessä, joka avataan juuri. Laituri heiluu. On otettava kiinni kaiteesta ja hypättävä määrätietoinen askel päästäkseen rantaan. Minun tulee kylmä. Nyt on syysmyrsky ja saavuin juuri Tallinnaan.
Viime päivät tuntuvat unenomaisilta. Syntymäpäivä, serkut, perhe, kaverit, TAIK, lopputyö, raitiovaunu, bussipysäkki, sulkapallo, auto, moottoritie, vilkkuvat valot, Iina, Jussi, sushi, Mikko, Sauna, Katastrofin Ainekset, karkkipurkki, sohva, pepsiläikkä, isä ja äiti. Kuvat välähtelevät silmissä ja alan voida pahoin.
Olen ihmeellisessä välitilassa. En ollut vielä henkisesti valmistautunut tullakseni Tallinnaan. Ja sittenkin työt jatkuvat jo kymmenen tunnin kuluttua.
Iina saa silmälasit. Toivotin hänet terevetulleeksi kerhoon. Minulla sen sijaan on vieläkin takamus hellänä, koska Jussi höykytti eilen sulkapallossa niin että etureisi paukkui.
Nämä ajatukset pyörivät mielessäni, samalla kun jalat vetävät pitkää askelta kohti vanhan kaupungin sydäntä. Mitä hittoa oikein puuhaankaan täällä? Nämä kulmat ovat tuttuja mutta tuntuvat juuri nyt jotenkin tyhjiltä, merkityksettömiltä.
Unensekaisessa tilassani tunnen jääneeni jonnekin kahden ulottuvuuden välille. Ei aikaa, paikkaa eikä vuodenaikaa. Vain ravaava askel, kylmä tuuli ja kassillinen sekalaista matkatavaraa, en edes tiedä mitä.
Tunnen Helsingin kuin omat taskuni. Otin väärän bussin, joka lähti kiertämään Sörnäisten telakalle. Suhtauduin asiaan lungisti, sillä tiesin pääseväni joka tapauksessa metroasemalle. Samaan aikaan tunsin itseni kuitenkin täysin turistiksi. Voisin kuvitella että olin vähän kuin suomalaiset Tallinnassa. Oli tehtävä turistien valintoja: näen tuttavia, mutta jätän ostoskeskukset väliin. Syön kinkkiravintolassa, mutta en lähde uuteen taidenäyttelyyn. Käyn khuuliakin khuulimassa Arabianrannassa, joka huokuu Tukholmalaista Södermalmin henkeä, mutta jätän elitistisen Kaivopuiston tällä kertaa väliin.
Nyt olen sitten täällä. Olikohan Batmanilla koskaan tälläisia ajatuksia? Taikka paljonmatkustavalla isäni? Voisin ainakin kuvitella etteivät kaltaiseni kaksijakoiset persoonat aina ehdi henkisesti pohjustaa muutostaan tilasta yksi tilaan kaksi. Silloin pudotaan jonnekin välimaastoon ja aamulla herätessä ollaankin jo jossain muualla.
Viime päivät tuntuvat unenomaisilta. Syntymäpäivä, serkut, perhe, kaverit, TAIK, lopputyö, raitiovaunu, bussipysäkki, sulkapallo, auto, moottoritie, vilkkuvat valot, Iina, Jussi, sushi, Mikko, Sauna, Katastrofin Ainekset, karkkipurkki, sohva, pepsiläikkä, isä ja äiti. Kuvat välähtelevät silmissä ja alan voida pahoin.
Olen ihmeellisessä välitilassa. En ollut vielä henkisesti valmistautunut tullakseni Tallinnaan. Ja sittenkin työt jatkuvat jo kymmenen tunnin kuluttua.
Iina saa silmälasit. Toivotin hänet terevetulleeksi kerhoon. Minulla sen sijaan on vieläkin takamus hellänä, koska Jussi höykytti eilen sulkapallossa niin että etureisi paukkui.
Nämä ajatukset pyörivät mielessäni, samalla kun jalat vetävät pitkää askelta kohti vanhan kaupungin sydäntä. Mitä hittoa oikein puuhaankaan täällä? Nämä kulmat ovat tuttuja mutta tuntuvat juuri nyt jotenkin tyhjiltä, merkityksettömiltä.
Unensekaisessa tilassani tunnen jääneeni jonnekin kahden ulottuvuuden välille. Ei aikaa, paikkaa eikä vuodenaikaa. Vain ravaava askel, kylmä tuuli ja kassillinen sekalaista matkatavaraa, en edes tiedä mitä.
Tunnen Helsingin kuin omat taskuni. Otin väärän bussin, joka lähti kiertämään Sörnäisten telakalle. Suhtauduin asiaan lungisti, sillä tiesin pääseväni joka tapauksessa metroasemalle. Samaan aikaan tunsin itseni kuitenkin täysin turistiksi. Voisin kuvitella että olin vähän kuin suomalaiset Tallinnassa. Oli tehtävä turistien valintoja: näen tuttavia, mutta jätän ostoskeskukset väliin. Syön kinkkiravintolassa, mutta en lähde uuteen taidenäyttelyyn. Käyn khuuliakin khuulimassa Arabianrannassa, joka huokuu Tukholmalaista Södermalmin henkeä, mutta jätän elitistisen Kaivopuiston tällä kertaa väliin.
Nyt olen sitten täällä. Olikohan Batmanilla koskaan tälläisia ajatuksia? Taikka paljonmatkustavalla isäni? Voisin ainakin kuvitella etteivät kaltaiseni kaksijakoiset persoonat aina ehdi henkisesti pohjustaa muutostaan tilasta yksi tilaan kaksi. Silloin pudotaan jonnekin välimaastoon ja aamulla herätessä ollaankin jo jossain muualla.
sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008
Mies vastaan kone
Ydinvoima - puolesta vai vastaan?
Pitäisikö maahanmuuttajia tukea? Kyllä - ei.
Oletko rasisti? Kyllä - ei.
Pitäisikö Helsinki, Espoo ja Vantaa yhdistää metropoliksi?
Oletko jo äänestänyt?
Nyt on oivallinen mahdollisuus summata oma arvomaailmansa erilaisten vaalikoneiden avulla. Parilla klikkauksella saat selville oletko kommari, demari, perussuokku vai kokkare. Nyt se on helpompaa kuin koskaan! Pari sanaa kunnalisvaalit ja 2008 googleen ja sieltä selailemaan.
Vartin kysymyspähkinöiden tuloksena on lista tuntemattomia henkilöitä. Ja he edustavat samoja arvoja kuin sinä! Eikö olekin hauskaa? Ja nyt ei muuta kuin klikkailemaan Veijo Kätevän tyyliin! Klik klik! Sinulla on valta.
Pitäisikö maahanmuuttajia tukea? Kyllä - ei.
Oletko rasisti? Kyllä - ei.
Pitäisikö Helsinki, Espoo ja Vantaa yhdistää metropoliksi?
Oletko jo äänestänyt?
Nyt on oivallinen mahdollisuus summata oma arvomaailmansa erilaisten vaalikoneiden avulla. Parilla klikkauksella saat selville oletko kommari, demari, perussuokku vai kokkare. Nyt se on helpompaa kuin koskaan! Pari sanaa kunnalisvaalit ja 2008 googleen ja sieltä selailemaan.
Vartin kysymyspähkinöiden tuloksena on lista tuntemattomia henkilöitä. Ja he edustavat samoja arvoja kuin sinä! Eikö olekin hauskaa? Ja nyt ei muuta kuin klikkailemaan Veijo Kätevän tyyliin! Klik klik! Sinulla on valta.
maanantaina, lokakuuta 13, 2008
Sähke
Täällä Tallinnassa on syksynainekset ja terevisioonissa syötiin tänään kullimunaa. Oikeasti se oli pullimuna mutta kuulin aamutuimassa väärin ja sain hysteerisen naurukohtauksen.
sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008
Pakkolepoa
Perheelleni kuuluu hyvää. Äiti osti uusia Iittala-mukeja, isäni näki Brasilian köyhän eksotiikan ja veljeni ajelee pientä, punaista autoa. Siskoni on miehensä kanssa Thaimaassa ja tuntee olonsa vähintäänkin aateliseksi viiden tähden hotelissaan. Mies tuntee olonsa vähintään kuninkaaksi saadessaan hierontaa aasiannorsulta, Elephas maximuselta.
Myös kavereilleni kuuluu hyvää. Ops riehuu uuden naarasmopsinsa kanssa ja keksii mitä parhaimpia vitsejä. Opsin tytär Anastasia teki esitelmän Saturnuksesta ja osoittaa jo jonkinlaista esipuberteettista kapinaa auktoriteetteja kohtaan. Opsin vaimo kävi Ruotsissa uudessa sohvamyymälässä. Opsin anoppi keitti meille illalla kahvit ja tarjoili suuria viinirypäleitä. Hän suunnittelee matkaa Peruun ja on jo keräillyt kiitettävällä tarmolla katologeja aiheista Machu Pichu ja intiaanikulttuurit.
Minulle kuuluu pakkolepoa. Määräsin sitä itse itselleni huomatessani ettei pääkipu helittänyt yöunillakaan. Nyt huuhtelin vesilasillisella 400 milligrammaa ibuprofiinia löysäämään vannetta pääni ympäriltä.
Helpottaa.
Ajatukseni harhailevat ympyrää. Mitä tapahtuu ensi syksynä jos olenkin jo kandi kesäkuussa? Aloitanko sitten eestinkielisessä maisteriohjelmassa? Miten lopputyöni onnistuu? Milloin ehdin tavata perhettäni? Milloin soitan kitaraa tai selloa? Muutanko joskus takaisin Suomeen? Miksi ja milloin? Mitä todella haluan elämältäni? Mitä elämä haluaa minulta?
Pakkolepoa.
Myös kavereilleni kuuluu hyvää. Ops riehuu uuden naarasmopsinsa kanssa ja keksii mitä parhaimpia vitsejä. Opsin tytär Anastasia teki esitelmän Saturnuksesta ja osoittaa jo jonkinlaista esipuberteettista kapinaa auktoriteetteja kohtaan. Opsin vaimo kävi Ruotsissa uudessa sohvamyymälässä. Opsin anoppi keitti meille illalla kahvit ja tarjoili suuria viinirypäleitä. Hän suunnittelee matkaa Peruun ja on jo keräillyt kiitettävällä tarmolla katologeja aiheista Machu Pichu ja intiaanikulttuurit.
Minulle kuuluu pakkolepoa. Määräsin sitä itse itselleni huomatessani ettei pääkipu helittänyt yöunillakaan. Nyt huuhtelin vesilasillisella 400 milligrammaa ibuprofiinia löysäämään vannetta pääni ympäriltä.
Helpottaa.
Ajatukseni harhailevat ympyrää. Mitä tapahtuu ensi syksynä jos olenkin jo kandi kesäkuussa? Aloitanko sitten eestinkielisessä maisteriohjelmassa? Miten lopputyöni onnistuu? Milloin ehdin tavata perhettäni? Milloin soitan kitaraa tai selloa? Muutanko joskus takaisin Suomeen? Miksi ja milloin? Mitä todella haluan elämältäni? Mitä elämä haluaa minulta?
Pakkolepoa.
keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008
Yrttimuokattu lauantaikääryle
9 tuntia yöunta
1 puhelu äidille
4 dl teetä
2 ruisleipää
2 pannukakkupalaa
1,5 tuntia uintia
1 japanilainen kalja
2 syömäpuikkoa
60 rullaa sushia
5,5 tuntia Kummisetää HD-laadulla
7 kaveria
1 puhelu äidille
4 dl teetä
2 ruisleipää
2 pannukakkupalaa
1,5 tuntia uintia
1 japanilainen kalja
2 syömäpuikkoa
60 rullaa sushia
5,5 tuntia Kummisetää HD-laadulla
7 kaveria
sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008
Lyhyt seikkailu
Bussissa on kuuma. Kainaloista leiailee activ ja fresh-tuoksu. Maisemissa ei ole mitään vikaa. Ne vain ovat syksyiset, eivät keväiset. Bussissa on täyttä. Jokainen kohta on varattu ja ihmiset istuvat kylkikyljessä. Muuan brittiläispariskunta, tai myöhemmin kuunneltuna nainen on joko saksalainen tai venäläinen, juttelee suomalaisesta juhannuksesta ja perjantai-iltojen taiasta. Kaikki ovat humalassa ja skandinaavit outoja. Venäjä on sittenkin niitä pahempi.
Markus tulee Jessen kanssa bussiasemalle vastaan. Autossa on koiraverkko ja Jessekin opiskelee lakia.
Uimahallissa on väkeä vähänlaisesti. Markus taivuttelee ostamaan koko paketin: kaikki saunat, altaat ja kylpytakki. Uimme 800 metriä ja saunomme itsemme helliksi. Trooppisessa saunassa soittavat sirkat ja hikii valuu hitaasti. Silmät suljettuna voi luulla olevansa Turkissa. Höyrysaunassa on tukalampaa. Outo kaasu sumentaa näköpiiriin ja pyllyn alla on punaisena hohkaava ritilä. Perinteisessä saunassa tapahtuu kuin itsestään kansainvälinen saunomiskilpa. Venäläinen mies alkaa heittää löylyä. Eestiläiset nauravat. Sanon eestiksi että kuka nyt kylmässä saunassa haluaisi olla. Mies heittää lisää. Päät painuvat. Lihava mies pyyhkäise kyljellisen hikeä reidelleni. Venäläinen kaataa ämpärinpohjat kiukaalle. Minuutin kuluttua venäläiset poistuvat, sitten eestiläiset ja lopulta istumme Markuksen kanssa kaksin. Paiskaamme kättä ja nauramme.
Sitten otamme tynnyristä jääkylmän suihkun ja uimme vielä 300 metriä. Zeniläinen tunne tuntuu joka vedossa.
Baarissa Erasmus-vaihto-oppilaat onnistuvat hankkimaan meille kymmenen ilmaista olutta. Puhumme italiaa, englantia, eestiä ja suomea. Myöhemmin yöllä puhun Statoilin hotdog-jonossa myös kolme sanaa ranskaa.
Kokonaisvaltaisen rentouttava pieni Tartu-retki sekoitti korttipakan. Nyt silmissä paistaa taas kirkkaus eikä mikään mäki ei ole liian korkea.
Markus tulee Jessen kanssa bussiasemalle vastaan. Autossa on koiraverkko ja Jessekin opiskelee lakia.
Uimahallissa on väkeä vähänlaisesti. Markus taivuttelee ostamaan koko paketin: kaikki saunat, altaat ja kylpytakki. Uimme 800 metriä ja saunomme itsemme helliksi. Trooppisessa saunassa soittavat sirkat ja hikii valuu hitaasti. Silmät suljettuna voi luulla olevansa Turkissa. Höyrysaunassa on tukalampaa. Outo kaasu sumentaa näköpiiriin ja pyllyn alla on punaisena hohkaava ritilä. Perinteisessä saunassa tapahtuu kuin itsestään kansainvälinen saunomiskilpa. Venäläinen mies alkaa heittää löylyä. Eestiläiset nauravat. Sanon eestiksi että kuka nyt kylmässä saunassa haluaisi olla. Mies heittää lisää. Päät painuvat. Lihava mies pyyhkäise kyljellisen hikeä reidelleni. Venäläinen kaataa ämpärinpohjat kiukaalle. Minuutin kuluttua venäläiset poistuvat, sitten eestiläiset ja lopulta istumme Markuksen kanssa kaksin. Paiskaamme kättä ja nauramme.
Sitten otamme tynnyristä jääkylmän suihkun ja uimme vielä 300 metriä. Zeniläinen tunne tuntuu joka vedossa.
Baarissa Erasmus-vaihto-oppilaat onnistuvat hankkimaan meille kymmenen ilmaista olutta. Puhumme italiaa, englantia, eestiä ja suomea. Myöhemmin yöllä puhun Statoilin hotdog-jonossa myös kolme sanaa ranskaa.
Kokonaisvaltaisen rentouttava pieni Tartu-retki sekoitti korttipakan. Nyt silmissä paistaa taas kirkkaus eikä mikään mäki ei ole liian korkea.
tiistaina, syyskuuta 23, 2008
Hulvatonta!
Tänään aamulla olin pudota penkiltä katsoessani aamu-TV:n eläintarhaosuutta. Vironkielellä kaunis öinen lintumme pöllö, on mitäs muutakaan kuin öökull eli kakk. Siis hiljainen korpimetsien jäniksenpyytäjä on eestiksi lentävä yökulli tai kakki! Mieti nyt vähän! Kakki! Muutenkin levoton aamuni töissä ampaisi ennennäkemättömään hyväntuulisuuteen, joka jatkuu edelleen.
P.S. Öökullia eli kakkia voi kuunnella täältä!
P.S. Öökullia eli kakkia voi kuunnella täältä!
maanantaina, syyskuuta 22, 2008
Lisää yksi osa vettä ja yksi ystäviä
Seljanka-keitto kiehuu levyllä. Leikin eestiläistä opiskelijaa. Ostan merkkivaatteita ja teen kaksivuorotyötä.
Viikonloppuna kävelin satamaan. Ilma oli kaunis ja kauanodotettu perjantai-ilta muuttui todeksi kun Jussi ja Maija vilkuttivat parkkeeravan laivan ikkunasta. Hymy huulilla askelsin terminaalirakennukseen. Onpa mukava nähdä! Jussin Espanjan kirjoitukset olivat vaikeat ja kouluavustaja-Maijan 8-luokkalaisten käsityöryhmä hmm, haastava. Kuitenkin kaksikko asteli muitta mutkitta suoraan kotiini. Illalla söimme antilooppia, kuningasrapuja ja joimme afrikkalaisia drinkkejä. Nuoret pujahtivat jäsenkortilla taiteilijoiden klubille ja tilasivat Jussin sanojen mukaiset paukut. "Mä haluaisin jonkun paukun".
Seuraavana aamuna teimme löytöjä ja illalla katsastimme Opsin uuden naarasmopsin, Jokon. Koira ei muistuttanut John Lennonin vaimoa vaikka olikin sympaattinen noin muuten. Spontaani juhlaväki kiitti suomalaiskokkien syksy-salaattia. Kokki-Trashin kiitos oli erityisen mieltälämmittävä: "Te olete ikka suurepäraset kokkad!". Sitten hän palautti lainaamansa Kaurismäki-kirjat intialaisen keittiönhajuisina ja sanomalehdin päällystettynä. Ops selitti Trash-kokin lukevan keittiössä.
Sunnuntaina käväisimme vielä Piritan luostarissa ja otimme valokuvia 90-luvun eestiläisbändien CD-kansityyliin. Kolmikko kiviaidalla, hyppäävä taiteilija, miehet ja nainen muurinraoista tunkevassa auringonvalossa. Retken kruunasi eväsretki Piritan rannalle, jossa juttelimme Juhan kanssa yleissivistyksestä, ammattiliitosta, journalismista, ylioppilaskirjoituksista, ketsupinmakuisista lastuista, koirista, Jyväskylästä, opettajista ja autonvaihteista.
Jotkut asiat eivät koskaan muutu.
Viikonloppuna kävelin satamaan. Ilma oli kaunis ja kauanodotettu perjantai-ilta muuttui todeksi kun Jussi ja Maija vilkuttivat parkkeeravan laivan ikkunasta. Hymy huulilla askelsin terminaalirakennukseen. Onpa mukava nähdä! Jussin Espanjan kirjoitukset olivat vaikeat ja kouluavustaja-Maijan 8-luokkalaisten käsityöryhmä hmm, haastava. Kuitenkin kaksikko asteli muitta mutkitta suoraan kotiini. Illalla söimme antilooppia, kuningasrapuja ja joimme afrikkalaisia drinkkejä. Nuoret pujahtivat jäsenkortilla taiteilijoiden klubille ja tilasivat Jussin sanojen mukaiset paukut. "Mä haluaisin jonkun paukun".
Seuraavana aamuna teimme löytöjä ja illalla katsastimme Opsin uuden naarasmopsin, Jokon. Koira ei muistuttanut John Lennonin vaimoa vaikka olikin sympaattinen noin muuten. Spontaani juhlaväki kiitti suomalaiskokkien syksy-salaattia. Kokki-Trashin kiitos oli erityisen mieltälämmittävä: "Te olete ikka suurepäraset kokkad!". Sitten hän palautti lainaamansa Kaurismäki-kirjat intialaisen keittiönhajuisina ja sanomalehdin päällystettynä. Ops selitti Trash-kokin lukevan keittiössä.
Sunnuntaina käväisimme vielä Piritan luostarissa ja otimme valokuvia 90-luvun eestiläisbändien CD-kansityyliin. Kolmikko kiviaidalla, hyppäävä taiteilija, miehet ja nainen muurinraoista tunkevassa auringonvalossa. Retken kruunasi eväsretki Piritan rannalle, jossa juttelimme Juhan kanssa yleissivistyksestä, ammattiliitosta, journalismista, ylioppilaskirjoituksista, ketsupinmakuisista lastuista, koirista, Jyväskylästä, opettajista ja autonvaihteista.
Jotkut asiat eivät koskaan muutu.
tiistaina, syyskuuta 16, 2008
Toiset kengät
Kävelen tätä nykyä valkoisissa tennareissa. Jos eilen tuntui työ ylitsevuotavan raskaalta, niin tänään oli tavallinen tiistai. Mutta mikä kumma on tavallinen tiistai?
5.30. Herään kilinään
6.00 Ohitan kukkakauppiaat
6.15 Tekstitän lähetyksen
6.55 Apulaisohjaan lähetyksen
10.00 Kuuntelen 1850-luvun siirtomaista ja siitä miten Nikolai toista pidetään jokseenkin heikkona hallitsijana isänsä Aleksanteri kolmannen oltua tekojen mies
12.00 Istun kirjastossa ja selailen Saksalaista elokuvakirjaa
14.45 Syön omeletin lounaaksi
15.15 Mietin töistä loppupäivän lintsaamista, sillä kukaan ei enää tänään tarvitse kameroita, mikrofoneja eikä valoja
15.17 Kiipeän yläkertaan ja hengailen toisen teknisen assistentin Johanin kanssa ja puhumme iPhoneista, MA-tutkinnoista ja helposta rahasta
16.30 Annan latvialaiselle tytölle kaksi DPA-mikrofonia
16.45 Tarmo esittelee uuden ohjauspaneelin
17.00 Juttelen bussissa Peterin kanssa Irlannista ja Skotlannista
18.00 Ostan kanaa ja muistan että mulla leipää paahdettavaksi
18.10 Tulen kotiin
5.30. Herään kilinään
6.00 Ohitan kukkakauppiaat
6.15 Tekstitän lähetyksen
6.55 Apulaisohjaan lähetyksen
10.00 Kuuntelen 1850-luvun siirtomaista ja siitä miten Nikolai toista pidetään jokseenkin heikkona hallitsijana isänsä Aleksanteri kolmannen oltua tekojen mies
12.00 Istun kirjastossa ja selailen Saksalaista elokuvakirjaa
14.45 Syön omeletin lounaaksi
15.15 Mietin töistä loppupäivän lintsaamista, sillä kukaan ei enää tänään tarvitse kameroita, mikrofoneja eikä valoja
15.17 Kiipeän yläkertaan ja hengailen toisen teknisen assistentin Johanin kanssa ja puhumme iPhoneista, MA-tutkinnoista ja helposta rahasta
16.30 Annan latvialaiselle tytölle kaksi DPA-mikrofonia
16.45 Tarmo esittelee uuden ohjauspaneelin
17.00 Juttelen bussissa Peterin kanssa Irlannista ja Skotlannista
18.00 Ostan kanaa ja muistan että mulla leipää paahdettavaksi
18.10 Tulen kotiin
maanantaina, syyskuuta 15, 2008
Viikonloppu ja ne loput viisi päivää viikossa
Kalsarit jalkaan, satamaan, lauttaan, autoon ja kotiin.
Pihalla omenapuiden tuoksu ja kirkas taivas.
-Odotinkin jo että milloin makaat tuossa keittiön matolla, sanoi äiti, kun tehosekoittimella vanilija-kiisseliä sekoitti.
Pihalla omenapuiden tuoksu ja kirkas taivas.
-Odotinkin jo että milloin makaat tuossa keittiön matolla, sanoi äiti, kun tehosekoittimella vanilija-kiisseliä sekoitti.
tiistaina, syyskuuta 09, 2008
Uutiset
Nuha! Se alkoi kurkkukivusta ja venyi juoksevaksi niagaranenäksi. Luulen että se tuli vesisadehaastatteluissa tai sitten sitä vaan on liikkeellä.
"Haluaisin ostaa nuhapaperia," esitin kolmijalan myyjälle toiveeni. Hän ymmärsi heti.
"Mikä se on oikeasti eestiksi?"
"Taskrättik". Taskurättiä siis jatkossa.
Aamu-TV rullaa jo melko hyvin omalla painollaan ja vuorot sujuvat kivuttomasti. Aamuherätykset puolikuudelta sujuvat jos ulkona ei satu olemaan liian sateista.
Virosta. Salakuuntelin uutta suomalaisopiskelijaa, joka jutteli eestiläiselle englanniksi. "Kaikki eestiläiset tuntuvat osaavan englantia, jopa pummit," tyyppi ihmetteli. Tosiaan. Muistan huomanneeni saman joskus pari vuotta sitten. Kaveri oli pelkkää hymyä, lyhyt ja punapartainen. En aluksi uskonut hänen olevan Suomesta. Jampalle kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Itse olen pari päivää miettinyt että entäs nyt?
Mulla on jo kiitettävä läjä opintopisteitä ja periaatteessa kaikki mahdollisuudet olla kandi ensi kesäkuuhun mennessä. Paitsi lopputyö. Sen aihee muhii nyt päässä: dokkari vai fiktio? Kirjallinen vai TV-sarja?
Opsin 30-vuotissynttärit vietettiin neuvostokuntoon jätetyssä konferenssisaunassa. Tunnelma oli tunkkaisen kotoisa. Kävin viisi kertaa kylmävesialtaassa. Viimeisellä keralla raapaisin käteni. Unohdin syödä kakkua, mutta soitin musaa DJ-kamoilla. Vieraita oli noin 40 ja lahjaksi Ops saa mopsin.
Niin sanotut kesäduunit YLE:n kanssa alkavat olla plakkarissa. Kuvausryhmä on leppoisa ja olen taas piirun verran pätevämpi. Opin myös kotimaastani Eestistä uutta kanttia ja tietopähkinää. Vallin baari on suomalaisten suosikki, Ivari Padar talousministeri ja Jaan Krossin kanssa ei voi tehdä haastattelua koska hän on kuollut.
Lisää uutisia myöhemmissä lähetyksissä, nyt hyvää illanjatkoa.
"Haluaisin ostaa nuhapaperia," esitin kolmijalan myyjälle toiveeni. Hän ymmärsi heti.
"Mikä se on oikeasti eestiksi?"
"Taskrättik". Taskurättiä siis jatkossa.
Aamu-TV rullaa jo melko hyvin omalla painollaan ja vuorot sujuvat kivuttomasti. Aamuherätykset puolikuudelta sujuvat jos ulkona ei satu olemaan liian sateista.
Virosta. Salakuuntelin uutta suomalaisopiskelijaa, joka jutteli eestiläiselle englanniksi. "Kaikki eestiläiset tuntuvat osaavan englantia, jopa pummit," tyyppi ihmetteli. Tosiaan. Muistan huomanneeni saman joskus pari vuotta sitten. Kaveri oli pelkkää hymyä, lyhyt ja punapartainen. En aluksi uskonut hänen olevan Suomesta. Jampalle kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Itse olen pari päivää miettinyt että entäs nyt?
Mulla on jo kiitettävä läjä opintopisteitä ja periaatteessa kaikki mahdollisuudet olla kandi ensi kesäkuuhun mennessä. Paitsi lopputyö. Sen aihee muhii nyt päässä: dokkari vai fiktio? Kirjallinen vai TV-sarja?
Opsin 30-vuotissynttärit vietettiin neuvostokuntoon jätetyssä konferenssisaunassa. Tunnelma oli tunkkaisen kotoisa. Kävin viisi kertaa kylmävesialtaassa. Viimeisellä keralla raapaisin käteni. Unohdin syödä kakkua, mutta soitin musaa DJ-kamoilla. Vieraita oli noin 40 ja lahjaksi Ops saa mopsin.
Niin sanotut kesäduunit YLE:n kanssa alkavat olla plakkarissa. Kuvausryhmä on leppoisa ja olen taas piirun verran pätevämpi. Opin myös kotimaastani Eestistä uutta kanttia ja tietopähkinää. Vallin baari on suomalaisten suosikki, Ivari Padar talousministeri ja Jaan Krossin kanssa ei voi tehdä haastattelua koska hän on kuollut.
Lisää uutisia myöhemmissä lähetyksissä, nyt hyvää illanjatkoa.
keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008
perjantaina, elokuuta 22, 2008
Töi
Olen tunnetusti laiska työntekijä. 17-vuotiaana havahduin ilkkumiseen siitä etten ollut koskaan käynyt kunnollisissa kesätöissä. Lähdin heinäkuun alussa fillaroimaan Itä-Helsingin lähikauppoja.
-Anteeksi, saisinko tavata kauppiasta. Haluaisin kesätöitä. Kyllä, tälle kesälle.
Vastaanotto oli melko laihaa: täytä kaavake, paikat täynnä, oletko tosissasi?
Seuraavana kesänä mietin jo Linnanmäen popkornikojua, mutta minulla ei ollut hygieniapassia ja täytin hakemuksia kesäkuussa. Välissä hain myös torimyyjäksi Anteron Tori-tiimiin sekä lapiomieheksi Vantaalle. Mikään kylvämistäni siemenistä ei lähtenyt itämään.
Sitten muutin Viroon. Aloin tahkota erinäisissä kuvauksissa, myöhemmin ETV:llä ohjaamossa, sitten koulun teknisenä assarina ja muutaman keikan jälkeen vakinaisena apulaisohjaajana. Nyt tuntuu että erinäisistä freelance-tarjouksista on vaan vaikeampi kieltäytyä.
Kaikkein legendaarisimpana voidaan pitää uunituoretta palkkaerittelyäni. Se tuli Helsingin Sanomilta. Kirjoitin 600-merkkisen tekstin säätyttö Liis Lassista ja lopputulos oli retusoitu kahteen virkkeeseen. Olin äimänkäkenä, mutta nimi oli lihavoitu sanottaisiinko ytimekkään tekstini alle. Tunsin ohikiitävää ylpeyttä, mutta en säästänyt lehtileikettä.
Laiskuus kitkeytyy pois, kun töissä on hauskaa. Tarkemmin ajateltuna olen kyllä ahkera, mutta vain asioissa joista todella olen kiinnostunut. Lapsena ilmoitin haluavani runoilijaksi. Julkaistun sanan kunniaksi kaivan arkistostani pienen ja hartaasti kätketyn helmen kokoelmasta "Runoja" vuodelta 1993:
Ruisleipää kun puree,
siitä jano tulee.
-Anteeksi, saisinko tavata kauppiasta. Haluaisin kesätöitä. Kyllä, tälle kesälle.
Vastaanotto oli melko laihaa: täytä kaavake, paikat täynnä, oletko tosissasi?
Seuraavana kesänä mietin jo Linnanmäen popkornikojua, mutta minulla ei ollut hygieniapassia ja täytin hakemuksia kesäkuussa. Välissä hain myös torimyyjäksi Anteron Tori-tiimiin sekä lapiomieheksi Vantaalle. Mikään kylvämistäni siemenistä ei lähtenyt itämään.
Sitten muutin Viroon. Aloin tahkota erinäisissä kuvauksissa, myöhemmin ETV:llä ohjaamossa, sitten koulun teknisenä assarina ja muutaman keikan jälkeen vakinaisena apulaisohjaajana. Nyt tuntuu että erinäisistä freelance-tarjouksista on vaan vaikeampi kieltäytyä.
Kaikkein legendaarisimpana voidaan pitää uunituoretta palkkaerittelyäni. Se tuli Helsingin Sanomilta. Kirjoitin 600-merkkisen tekstin säätyttö Liis Lassista ja lopputulos oli retusoitu kahteen virkkeeseen. Olin äimänkäkenä, mutta nimi oli lihavoitu sanottaisiinko ytimekkään tekstini alle. Tunsin ohikiitävää ylpeyttä, mutta en säästänyt lehtileikettä.
Laiskuus kitkeytyy pois, kun töissä on hauskaa. Tarkemmin ajateltuna olen kyllä ahkera, mutta vain asioissa joista todella olen kiinnostunut. Lapsena ilmoitin haluavani runoilijaksi. Julkaistun sanan kunniaksi kaivan arkistostani pienen ja hartaasti kätketyn helmen kokoelmasta "Runoja" vuodelta 1993:
Ruisleipää kun puree,
siitä jano tulee.
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008
Kasvatusmetodina huutaminen
Lueskelen LSD:stä kertovaa artikkelia kun havahdun kuolinhuutoon: "Eii eii eii!" Tämä ei ole poikkeus, vaan sääntö. Naapurin pojat, toinen kuin palosireeni, toinen kauniissa äänenmurroksessa, on kasvatettu huutamaan. Palosireeni ottaa vesiletkun ja antaa aimoannoksia esipuberteettivelille, joka yrittää röhnöttää kiikkukaakussa. Kukonkiljahduksia. Äiti huutaa pelin poikki: "Perkele! Siellä on mun kännykkä!" Palosireeni antaa vielä jakson kesänraikkauksia. "Nyt lopetat!". Ja tuikkaukset loppuvat. Äiti poistuu. Esipuberteetti myhäilee ja nälvii. Palosireeni päästää vuolaat eieit.
Tälle koko kansan kolmiodraamalle ei näy loppua, ei sitten millään.
Onneksi olen lomalla (tosin vikaa päivää), ja ultramoderni mediaopiskelija. Voin hakea autotallista jetpakin ja lentää sillä Viroon ja takas. Katsella alla lipuvia laivoja ja haistaa iltakaupungin sykkeen. Lähteä taas kahmimaan infoa aikamme jumalista, mediamoguleista.
Katselen vihertyvää mäkeä keskiaikaisessa kaupungissa. Kiemurakadut ovat kuin aivokudos tästä perspektiivistä, tai puolitettu persikan siemen. Teen vielä viileän pyrähdyksen Tõnismäelle, josta vilkutan Opsin perheelle. He katsovat minua ikkunasta ja hymyilevät kauniisti. Tule kylään taas kun palaat. Tule kylään taas kun palaat.
P.S. Vibat tarjosi Man In Maardu: Above The Trees '98 (Tietämättäni kyseisen rallin nimeä olin jo ilmasssa, kun käänsin volat peittämään naapurin kersat.)
Tälle koko kansan kolmiodraamalle ei näy loppua, ei sitten millään.
Onneksi olen lomalla (tosin vikaa päivää), ja ultramoderni mediaopiskelija. Voin hakea autotallista jetpakin ja lentää sillä Viroon ja takas. Katsella alla lipuvia laivoja ja haistaa iltakaupungin sykkeen. Lähteä taas kahmimaan infoa aikamme jumalista, mediamoguleista.
Katselen vihertyvää mäkeä keskiaikaisessa kaupungissa. Kiemurakadut ovat kuin aivokudos tästä perspektiivistä, tai puolitettu persikan siemen. Teen vielä viileän pyrähdyksen Tõnismäelle, josta vilkutan Opsin perheelle. He katsovat minua ikkunasta ja hymyilevät kauniisti. Tule kylään taas kun palaat. Tule kylään taas kun palaat.
P.S. Vibat tarjosi Man In Maardu: Above The Trees '98 (Tietämättäni kyseisen rallin nimeä olin jo ilmasssa, kun käänsin volat peittämään naapurin kersat.)
tiistaina, heinäkuuta 22, 2008
Mökki
Meri tuntuu kylmältä. Sukellan pohjaan ja kouraisen ahdinpartaa. Nousen ylös ja teen Seppo Hovi-imitaation. Aurinko päällystää meren enää vastarannalta ja uimme sitä kohti. Saunassa ei tunnu miltään ja haluan heittää löylyä. Mittari näyttää sataa. Ja sitten tulee kuuma. Nostamme selät kohti kattoa ja annamme motillisen puita tehdä työnsä höyryävässä olomuodossaan.
Kaksi äänetöntä lokkia lentää halki puuteripilvitaivaan. Ei suhahdustakaan. Sen sijaan kakkasorsia saa ja pitää ampua aseilla. Anastasia hoitaa homman supersoakerilla. Muutama pumppaus ja sorsat ovat syvällä kaislikossa.
Nostamme Amerikan viirin salkoon ja tunnemme olevamme oikeutettuja grillaamaan ihan sikana. Kolmantena yönä nukun rauhattomasti. Hyvästelen ystävät ja lähden kotiin. Seuraavat neljä päivää olen sairas. Kyllä mökki on aina mökki.
Kaksi äänetöntä lokkia lentää halki puuteripilvitaivaan. Ei suhahdustakaan. Sen sijaan kakkasorsia saa ja pitää ampua aseilla. Anastasia hoitaa homman supersoakerilla. Muutama pumppaus ja sorsat ovat syvällä kaislikossa.
Nostamme Amerikan viirin salkoon ja tunnemme olevamme oikeutettuja grillaamaan ihan sikana. Kolmantena yönä nukun rauhattomasti. Hyvästelen ystävät ja lähden kotiin. Seuraavat neljä päivää olen sairas. Kyllä mökki on aina mökki.
tiistaina, heinäkuuta 15, 2008
Ote vironkielisestä kesälomaohjeistuksesta käännettynä suomeksi
Jotta elämä ei muuttuisi liian hankalaksi, annan pari vihjettä:
Ottakaa mukaan hyvä mieli ja puhtaat vaatteet,
Uimahousut ja passi tai henkilökortti.
Jokaiselle on makuupaikka (ts. vuode) kotonamme,
minkäänlaisia pusseja ei tarvita.
Valitettavasti mökille ei pääse,
sillä vene shlash paatti hajosi.
Mutta rantoja on joka puolella.
Ottakaa mukaan hyvä mieli ja puhtaat vaatteet,
Uimahousut ja passi tai henkilökortti.
Jokaiselle on makuupaikka (ts. vuode) kotonamme,
minkäänlaisia pusseja ei tarvita.
Valitettavasti mökille ei pääse,
sillä vene shlash paatti hajosi.
Mutta rantoja on joka puolella.
sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008
Antireaktio sunnuntaina
On sunnuntai. Puut huojuvat tuulessa ja aurinko pilkkii lehtien välistä. Lamaannun totaalisesti tästä näystä. Kenelle soittaa? Minne mennä?
Suomalaisuutta on lepopäivän pyhittäminen. Luulen että menin kipsiin sen takia. Mieleeni juolahti ajatus varhaisemmista kesistä, jolloin saatoin soittaa kenelle tahansa ja milloin tahansa. Siltä se tuntui. Nyt jalkani muuttuvat hyytelöksi jo miettiessäni kuinka kauan kestää matkustaa julkisella liikenteellä sunnuntaina keskustaan. Kello on viisi. Voisiko olla huonompaa ajankohtaa?
Jospa sittenkin vetämättömyys johtuukin töissäkäynti-statuksesta. Kuka haluaisi lähteä keskikaupungille vapauden viimeisimpänä hetkenä?
Haen motivaatiota. Liettualainen koulukaveri saattaa olla maisemissa. Monet ystävät rohkaisevat ottamaan yhteyttä, jos olen vapaalla ja Suomessa. Eivät kuitenkaan ota itse yhteyttä. Aniharva käy vuoden mittaan Tallinnassa. Parhaista parhaat, rohkenen epäillä.
Ihmiset ympärillä tuntuvat olevan niin kovin puuhakkaita: mies poraa, nainen leningissä, pariskunta pyörillä ja sisarukset töissä.
Kaikki tämä herättää suuren vastareaktion. Ei!
Päätän olla itsekäs ja pyhittää lepopäivän. That's what Jesus would do. Ja sehän on kaiken hyvyyden mittari.
Suomalaisuutta on lepopäivän pyhittäminen. Luulen että menin kipsiin sen takia. Mieleeni juolahti ajatus varhaisemmista kesistä, jolloin saatoin soittaa kenelle tahansa ja milloin tahansa. Siltä se tuntui. Nyt jalkani muuttuvat hyytelöksi jo miettiessäni kuinka kauan kestää matkustaa julkisella liikenteellä sunnuntaina keskustaan. Kello on viisi. Voisiko olla huonompaa ajankohtaa?
Jospa sittenkin vetämättömyys johtuukin töissäkäynti-statuksesta. Kuka haluaisi lähteä keskikaupungille vapauden viimeisimpänä hetkenä?
Haen motivaatiota. Liettualainen koulukaveri saattaa olla maisemissa. Monet ystävät rohkaisevat ottamaan yhteyttä, jos olen vapaalla ja Suomessa. Eivät kuitenkaan ota itse yhteyttä. Aniharva käy vuoden mittaan Tallinnassa. Parhaista parhaat, rohkenen epäillä.
Ihmiset ympärillä tuntuvat olevan niin kovin puuhakkaita: mies poraa, nainen leningissä, pariskunta pyörillä ja sisarukset töissä.
Kaikki tämä herättää suuren vastareaktion. Ei!
Päätän olla itsekäs ja pyhittää lepopäivän. That's what Jesus would do. Ja sehän on kaiken hyvyyden mittari.
sunnuntaina, heinäkuuta 06, 2008
lauantaina, kesäkuuta 28, 2008
Näin kavereita!
Ja kävelin kymmenen kilometriä.
Anna, joka oli iloinen.
Lotta, joka kutsui minua Sir Antiksi.
Jucu, joka antoi käyntikorttinsa.
Erno, josta tulee kelloseppä.
Fifi, joka puhuu suomea Vaasassa.
Aino, joka maalaa uskomattoman hyvin.
Vilma, joka oli Meksikon jälkeen hehkeä.
Suvi, joka piti itseään hippinä.
Timo, joka tuli Oulusta.
Miika, joka on aina yhtä viihdyttävä.
Panu, joka löi päänsä astuessaan sisään.
Telle, joka oli tärkeän kiireinen.
Heli, joka katsoi ihmisiä varautuneen nuhaisena.
Mirja, joka nauroi estoitta.
Pekka, joka teilasi kaikkien ajatukset.
Olli, joka oli harvinaisen hiljainen.
Stiina, joka hengaili polvella.
Mikko, joka moikkasi.
Anssi, joka tuijotti lasittuneesti.
Tatu, joka oli tatu.
Fagu, joka oli Fabio.
Anna, joka oli viileää viileämpi.
Ilari, joka oli messissä.
Matti, jota en ollut nähnyt vuosiin.
Sitten oli vielä
Se cool graafikko, joka nauroi grillaukselle.
Valokuuvaja, joka puhui taitosta.
Vaatesuunnitelija, joka kysyi saako lesota.
Jyväskyläläinen, jonka sekoitin kalliolaiseen.
Poliisimestari, joka käveli rennosti.
Poliisimestari 2, joka istui autossa.
Mummo, joka katsoi kaikkia paheksuen.
Nuori, joka tupakoi parvekkeella.
Laulaja, jota en opinnut tuntemaan.
Virolainen, joka oli kotoisin Jõhvistä.
Siilipäät 1 ja 2, jotka olivat mitäänsanomattomia.
Hieno rouva, joka otti huikan.
Soittokuntalainen, jota en tunne.
Valtio-opin opiskelija, joka hymyili kauniisti.
Käyttäytymistieteen opiskelija, joka piti hauskaa.
Opettajakoulun opiskelija, joka olisi pelännyt yksin.
Kasa graafikkoja, joita en haastatellut.
Anna, joka oli iloinen.
Lotta, joka kutsui minua Sir Antiksi.
Jucu, joka antoi käyntikorttinsa.
Erno, josta tulee kelloseppä.
Fifi, joka puhuu suomea Vaasassa.
Aino, joka maalaa uskomattoman hyvin.
Vilma, joka oli Meksikon jälkeen hehkeä.
Suvi, joka piti itseään hippinä.
Timo, joka tuli Oulusta.
Miika, joka on aina yhtä viihdyttävä.
Panu, joka löi päänsä astuessaan sisään.
Telle, joka oli tärkeän kiireinen.
Heli, joka katsoi ihmisiä varautuneen nuhaisena.
Mirja, joka nauroi estoitta.
Pekka, joka teilasi kaikkien ajatukset.
Olli, joka oli harvinaisen hiljainen.
Stiina, joka hengaili polvella.
Mikko, joka moikkasi.
Anssi, joka tuijotti lasittuneesti.
Tatu, joka oli tatu.
Fagu, joka oli Fabio.
Anna, joka oli viileää viileämpi.
Ilari, joka oli messissä.
Matti, jota en ollut nähnyt vuosiin.
Sitten oli vielä
Se cool graafikko, joka nauroi grillaukselle.
Valokuuvaja, joka puhui taitosta.
Vaatesuunnitelija, joka kysyi saako lesota.
Jyväskyläläinen, jonka sekoitin kalliolaiseen.
Poliisimestari, joka käveli rennosti.
Poliisimestari 2, joka istui autossa.
Mummo, joka katsoi kaikkia paheksuen.
Nuori, joka tupakoi parvekkeella.
Laulaja, jota en opinnut tuntemaan.
Virolainen, joka oli kotoisin Jõhvistä.
Siilipäät 1 ja 2, jotka olivat mitäänsanomattomia.
Hieno rouva, joka otti huikan.
Soittokuntalainen, jota en tunne.
Valtio-opin opiskelija, joka hymyili kauniisti.
Käyttäytymistieteen opiskelija, joka piti hauskaa.
Opettajakoulun opiskelija, joka olisi pelännyt yksin.
Kasa graafikkoja, joita en haastatellut.
sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008
Olen suamalainen
Äitini osti 140 makkaraa. Siinä lähti koko Valintatalon varasto, eikä riittänytkään.
Tulin torstaina Tallinnasta. Katajannokan terminaalissa liehuivat kolmenlaiset liput: Suomen, Viron ja EU:n. Mietin että mihinköhän noista mahdan eniten kuulua. Siniristi tuntuu jotenkin vieraan pelkistetyltä, Eestin tricolorista en muista värijärjestystä ja EU muistuttaa Amerikkaa Lucian päivänä.
Vielä muutama päivä sitten kannoin jääkaappiani suihkukomeroon sulamaan. Se oli neronleimaus, joka noin vain lipsahti mieleeni, kuten neronleimauksilla on tapana. Pakasteosasto oli eristynyt thai-kastikkeesta ja vuosikertakaljoista kolmen sentin jäälaatalla. Oli jo aikakin. Googlasin "jääkapin sulatus" ja tyypit kertoivat että prosessi vie tunnin pari. Mulla meni koko päivä ja iltakymmeltä otin avuksi vedenkeittimen.
Nyt olen kuitenkin tukevasti Suomessa ja varsin suomettunut. Makkara, lohi, olut, golf, saunavasta, pitkät yöunet ja perhe ovat jokapäivää. Olen valmis lenkkeilemään tai vaikka kaatamaan koivumetsää jos on tarvis. Jotkut lauseet tosin tulevat helpommin eestiksi, kuten "Ära hakka selettama" tai "Ma ei viitsi". Olen kuitenkin hujauksessa omaksunut myönteisen elämäntyylin: koulu ja työ tuntuvat kaukaiselta, kultaiselta menneisyydeltä.
Kesäsuunnitelmat ovat minimaalisia ja äitini kanssa ideoimme budjettikesäilyä. Pyörillä mökille, sushi-piknikkiä japanilaisessa puutarhassa ja Rikhardinkadun kirjastoa. Ihminen ilahtuu vähästä.
Identiteettikysymykseen on vaikeampi keksiä vastausta. Olen tyytyväinen siihen tyyliin jolla vetelen tällä hetkellä. Paskat kansalaisuuksista, pääasia että on hyvä olla. Ja ne makkarat menivät muuten koululaisille.
Tulin torstaina Tallinnasta. Katajannokan terminaalissa liehuivat kolmenlaiset liput: Suomen, Viron ja EU:n. Mietin että mihinköhän noista mahdan eniten kuulua. Siniristi tuntuu jotenkin vieraan pelkistetyltä, Eestin tricolorista en muista värijärjestystä ja EU muistuttaa Amerikkaa Lucian päivänä.
Vielä muutama päivä sitten kannoin jääkaappiani suihkukomeroon sulamaan. Se oli neronleimaus, joka noin vain lipsahti mieleeni, kuten neronleimauksilla on tapana. Pakasteosasto oli eristynyt thai-kastikkeesta ja vuosikertakaljoista kolmen sentin jäälaatalla. Oli jo aikakin. Googlasin "jääkapin sulatus" ja tyypit kertoivat että prosessi vie tunnin pari. Mulla meni koko päivä ja iltakymmeltä otin avuksi vedenkeittimen.
Nyt olen kuitenkin tukevasti Suomessa ja varsin suomettunut. Makkara, lohi, olut, golf, saunavasta, pitkät yöunet ja perhe ovat jokapäivää. Olen valmis lenkkeilemään tai vaikka kaatamaan koivumetsää jos on tarvis. Jotkut lauseet tosin tulevat helpommin eestiksi, kuten "Ära hakka selettama" tai "Ma ei viitsi". Olen kuitenkin hujauksessa omaksunut myönteisen elämäntyylin: koulu ja työ tuntuvat kaukaiselta, kultaiselta menneisyydeltä.
Kesäsuunnitelmat ovat minimaalisia ja äitini kanssa ideoimme budjettikesäilyä. Pyörillä mökille, sushi-piknikkiä japanilaisessa puutarhassa ja Rikhardinkadun kirjastoa. Ihminen ilahtuu vähästä.
Identiteettikysymykseen on vaikeampi keksiä vastausta. Olen tyytyväinen siihen tyyliin jolla vetelen tällä hetkellä. Paskat kansalaisuuksista, pääasia että on hyvä olla. Ja ne makkarat menivät muuten koululaisille.
lauantaina, kesäkuuta 14, 2008
Kuuden päivän päästä
Haluan heittää paidan nurkkaan ja juosta äärettömyyksiin. Haluan pyöräillä Suomen ympäri. Haluan onkia, maata, kaatua ja kiivetä. Ennen kaikkea haluan soittaa selloa. Oi kuinka haluankaan soittaa selloa. Ja nähdä vanhoja ystäviä. Sanotaan vaikka vuoden 2004 ystäviä. Haluan muuttaa Suomeen kesäksi. Olen vapaa. Voin mennä ihan minne huvittaa, ihan kenen kanssa vaan. Voin viskata työavaimet pöytälaatikkoon ja kaivaa hartsin. Hartsata jousen, vaihtaa kielen ja opetella jousikäden otteen. Haluan soittaa hiljaa, puhtaasti ja kauniilla äänellä. Kuuden päivän päästä.
maanantaina, kesäkuuta 09, 2008
Varaslähtö kesään
Jalkapöytiä kutittaa.
Parta on ajamatta.
Kämmenselissä on vaaleanpunaisia täpliä.
Hartiat jumissa.
Talviturkki heitetty.
Kauan eläköön Euroopan kolmanneksi suurin järvi, Peipsi!
Parta on ajamatta.
Kämmenselissä on vaaleanpunaisia täpliä.
Hartiat jumissa.
Talviturkki heitetty.
Kauan eläköön Euroopan kolmanneksi suurin järvi, Peipsi!
torstaina, kesäkuuta 05, 2008
Kesäkauden avaus
Kello on nyt kahdeksan illalla ja ulkona on rappoisan rauhallista. Koulutöistä suurin osa on tehty, pari lojuu vielä työpöydällä. Niitä on paria on väännetty sielulla ja tarmolla kohta kolme kuukautta. Ei se loma helpolla irtoa.
Nyt sain kuitenkin Tõnun kanssa sovittua työvuorot ja olimme samaa mieltä siitä, ettei minun ole mitään järkeä käydä Suomesta käsin töissä. Niinpä olen kuukauden vapaalla Suomessa. Alkaen juhannuksesta.
Olin päässyt jo unohtamaan että videoprojektit voivat oikeasti olla hauskoja. Keskipäivällä lämpöisesllä bunkkerinlaidalla dialogia opetellassani sen muistin: tän takia näitä juttuja tehdään. Viime yönä ennen nukahtamista suhtauduin kaikkeen suhtkoht kriittisesti. Mietin sopivaa vertauskuvaa ja tulin tulokseen kylpyamme.
Olen kylpyamme, jonka ympärillä on ääretön määrä hanoja. Aina toisinaan joku tulee ja kääntää niistä yhden auki, ja pinta lähestyy. Pari muuta avaavat vielä hanansa ja olen ääriänimyöten täynnä.
Sitten tajusin miten tyhmältä näyttäisi loputon määrä hanoja ja aloin miettiä myös tulpan merkitystä metaforassani. Ei se oikein vedenpitävä vertaus ollut. Myöhemmin kaiketi nukahdin.
Tämä päivä on sujunut mukavammin. Söin mansikoita ja haisin hieltä. Hyvää kesää kaikille.
Nyt sain kuitenkin Tõnun kanssa sovittua työvuorot ja olimme samaa mieltä siitä, ettei minun ole mitään järkeä käydä Suomesta käsin töissä. Niinpä olen kuukauden vapaalla Suomessa. Alkaen juhannuksesta.
Olin päässyt jo unohtamaan että videoprojektit voivat oikeasti olla hauskoja. Keskipäivällä lämpöisesllä bunkkerinlaidalla dialogia opetellassani sen muistin: tän takia näitä juttuja tehdään. Viime yönä ennen nukahtamista suhtauduin kaikkeen suhtkoht kriittisesti. Mietin sopivaa vertauskuvaa ja tulin tulokseen kylpyamme.
Olen kylpyamme, jonka ympärillä on ääretön määrä hanoja. Aina toisinaan joku tulee ja kääntää niistä yhden auki, ja pinta lähestyy. Pari muuta avaavat vielä hanansa ja olen ääriänimyöten täynnä.
Sitten tajusin miten tyhmältä näyttäisi loputon määrä hanoja ja aloin miettiä myös tulpan merkitystä metaforassani. Ei se oikein vedenpitävä vertaus ollut. Myöhemmin kaiketi nukahdin.
Tämä päivä on sujunut mukavammin. Söin mansikoita ja haisin hieltä. Hyvää kesää kaikille.
sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008
Nyt on taas se aika vuodesta, kun:
-kirjoitetaan paperille 7 koulutyön deadlinet
-pihalla on lämmin
-voi jo kuulla suvivirren surinan, jos virittää oikean taajuden
-pelataan lätkän MM-kisoja
-vietetään äitienpäivää eri paikassa kuin äidit
-puhutaan puutarhoista ja piharemonteista
-syödään jäätelöä
-pestään kolme koneellista pyykkiä
-käydään töissä ja paljon
-lykätään joitain vähemmän tärkeitä asioita, kuten konserttien editointia, kesälle
-ei lueta yhtään mitään vain huvin vuoksi
-ei tehdä juuri mitään vain huvin vuoksi
-ei ehditä
-harrastetaan sittenkin vaihtoehtokävelyä vanhassa kaupungissa
-vaihdetaan puhjennut autonrengas
-yritään turhaan tavoittaa kavereita
-katsotaan jo pitkään katsottavana ollut elokuva Night On Earth
-huokaillaan
-syödään ihan mitä sattuu
-kootaan itseänsä
-valmistaudutaan johonkin etäiseen, kuten kesään
-pidetään liikunta mielessä
-viritetään studio pystyyn
-käydään Vaiko Eplikin keikalla
-syödään vielä vähän jotakin
-pedataan sänky kahdella kääntöliikkeellä
-käydään maalaismessuilla ja kaiken maailman kevätpäivillä
-ei luoda uusia ihmissuhteita
-painetaan huminassa päiviä, ja sitten onkin jo ilta
-mennään vaihteeksi nukkumaan ja herätäänkin jo
-muistetaan että kohta tämä kaikki on vain mustaa valkoisella
-pihalla on lämmin
-voi jo kuulla suvivirren surinan, jos virittää oikean taajuden
-pelataan lätkän MM-kisoja
-vietetään äitienpäivää eri paikassa kuin äidit
-puhutaan puutarhoista ja piharemonteista
-syödään jäätelöä
-pestään kolme koneellista pyykkiä
-käydään töissä ja paljon
-lykätään joitain vähemmän tärkeitä asioita, kuten konserttien editointia, kesälle
-ei lueta yhtään mitään vain huvin vuoksi
-ei tehdä juuri mitään vain huvin vuoksi
-ei ehditä
-harrastetaan sittenkin vaihtoehtokävelyä vanhassa kaupungissa
-vaihdetaan puhjennut autonrengas
-yritään turhaan tavoittaa kavereita
-katsotaan jo pitkään katsottavana ollut elokuva Night On Earth
-huokaillaan
-syödään ihan mitä sattuu
-kootaan itseänsä
-valmistaudutaan johonkin etäiseen, kuten kesään
-pidetään liikunta mielessä
-viritetään studio pystyyn
-käydään Vaiko Eplikin keikalla
-syödään vielä vähän jotakin
-pedataan sänky kahdella kääntöliikkeellä
-käydään maalaismessuilla ja kaiken maailman kevätpäivillä
-ei luoda uusia ihmissuhteita
-painetaan huminassa päiviä, ja sitten onkin jo ilta
-mennään vaihteeksi nukkumaan ja herätäänkin jo
-muistetaan että kohta tämä kaikki on vain mustaa valkoisella
keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008
maanantaina, toukokuuta 05, 2008
MAYDAY
Nyt on sitten toukokuu. Mulla on tossa ruoaksi makaronia ja pelkkää, kuten sitä meillä lapsena kutsuttiin. Olen elänyt ensimmäiset kouluhetket uusien silmälasien läpi. Tulos on fifty-sixty. Kommenteja.
Ops: Hyvä! Noi on julkeat. Muut ei pidä tollaisia ja siks ne sopii sulle.
Pille-Riin: Oikein hyvät.
Äiti: Kohta pidät noita aina ja unohdat ne vanhat.
ETV: Ei reaktiota.
Janis: Katsoin koko päivän että sulla on tummennetut kulmakarvat, kun toi musta kiertää sun pään ympäri.
Maria: Aah, Antilla on uudet rillit!
Kerstin: Magic-Antti.
Diana: Mä katsoin jo ikkunan läpi että sulla on uudet rillit. Sopivat hyvin sulle.
Hannele: Onko noi ne Loskutov-rillit?
Juha: No niin! Nyt sä olet älykkään journalistin näköinen.
Koulun kahvilahenkilökunta: Mitä tahdot, Suomen poika?
Ops: Hyvä! Noi on julkeat. Muut ei pidä tollaisia ja siks ne sopii sulle.
Pille-Riin: Oikein hyvät.
Äiti: Kohta pidät noita aina ja unohdat ne vanhat.
ETV: Ei reaktiota.
Janis: Katsoin koko päivän että sulla on tummennetut kulmakarvat, kun toi musta kiertää sun pään ympäri.
Maria: Aah, Antilla on uudet rillit!
Kerstin: Magic-Antti.
Diana: Mä katsoin jo ikkunan läpi että sulla on uudet rillit. Sopivat hyvin sulle.
Hannele: Onko noi ne Loskutov-rillit?
Juha: No niin! Nyt sä olet älykkään journalistin näköinen.
Koulun kahvilahenkilökunta: Mitä tahdot, Suomen poika?
keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008
Vappu
Vappuni alkoi näyttää jo huomattavan vaisulta, kunnes Ops soitti:
"Olemme portin takana." Ketkä me?
Tarjoilin sitten spontaanit pepsimaxit sisäpihalla Opsille, Pillelle ja Beritille. Kinkereihin liittyi vielä purkkareista ja Aallon tuoleista kertova Juha.
Myöhemmin istuimme terassilla, jolla ei saanut olutta juoda. Niinpä kävelimme äitini suosimaan Muusikakoolin kohvik'kiin. Minä söin pasteijoita ja muut joivat luumujäätelöä. Ilta huipentui erilaisten kavereiden yhteenkerääntymiseen "Ironman"in ensi-illassa. Sarjakuvasta käännetty action-pätkä oli kovin viihdyttävä ja eläydin siihen käsiennostolla jokaisessa action-kohtauksessa, jossa Ironman ampui tai lensi.
Vapun saldo:
1 corona-olut sitruunalla (ei limellä)
hyvä tuju (suom. mieli)
"Olemme portin takana." Ketkä me?
Tarjoilin sitten spontaanit pepsimaxit sisäpihalla Opsille, Pillelle ja Beritille. Kinkereihin liittyi vielä purkkareista ja Aallon tuoleista kertova Juha.
Myöhemmin istuimme terassilla, jolla ei saanut olutta juoda. Niinpä kävelimme äitini suosimaan Muusikakoolin kohvik'kiin. Minä söin pasteijoita ja muut joivat luumujäätelöä. Ilta huipentui erilaisten kavereiden yhteenkerääntymiseen "Ironman"in ensi-illassa. Sarjakuvasta käännetty action-pätkä oli kovin viihdyttävä ja eläydin siihen käsiennostolla jokaisessa action-kohtauksessa, jossa Ironman ampui tai lensi.
Vapun saldo:
1 corona-olut sitruunalla (ei limellä)
hyvä tuju (suom. mieli)
lauantaina, huhtikuuta 26, 2008
Pahoittelu
Jeesus sentään kun on hektistä.
Yritän tässä parastani noin niinkuin töiden, koulun ja elämisen suhteen.
Tässä nyt vain on käynyt niin, etten ole soittanut kenellekään miesmuistiin.
Esitän syvimmät pahoitteluni ystäville ja perheelle. Älkää olko moksiskaan.
Tulen toukokuun lopussa viivana Suomeen.
Yritän tässä parastani noin niinkuin töiden, koulun ja elämisen suhteen.
Tässä nyt vain on käynyt niin, etten ole soittanut kenellekään miesmuistiin.
Esitän syvimmät pahoitteluni ystäville ja perheelle. Älkää olko moksiskaan.
Tulen toukokuun lopussa viivana Suomeen.
perjantaina, huhtikuuta 18, 2008
Pieni matkaraportti
1. Matka Barcelonasta Vivesiin sujui helposti.
2. Ruoka on patongintäyteistä, juustoista ja minitomaattista.
3. Sää on vaihteleva. Tuuli puhaltelee välillä lämpöä, välillä koleutta. Paikoin aurinkoista.
4. Vives, Ceres, Port Vendres, St. Cyprien, Perpignan ja näiden lähimaastot katsastettu.
5. Vasikoita, koiria, lintuja, kissoja, hevosia, kaloja nähty.
6. Pieni nuhanpoikanen koko matkaseurueella.
2. Ruoka on patongintäyteistä, juustoista ja minitomaattista.
3. Sää on vaihteleva. Tuuli puhaltelee välillä lämpöä, välillä koleutta. Paikoin aurinkoista.
4. Vives, Ceres, Port Vendres, St. Cyprien, Perpignan ja näiden lähimaastot katsastettu.
5. Vasikoita, koiria, lintuja, kissoja, hevosia, kaloja nähty.
6. Pieni nuhanpoikanen koko matkaseurueella.
sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008
Viimeinen talo Preerialla
Vetelen tässä minitomaatteja ja raejuustoa.
Siinä kaikki, mitä kaapissa on jäljellä.
Huomenna olen Etelä-Ranskassa.
Siinä kaikki, mitä kaapissa on jäljellä.
Huomenna olen Etelä-Ranskassa.
tiistaina, huhtikuuta 08, 2008
Yes Sir, osaan boogien
Tuossa vieressä vartoo aurinkorasva suojakertoimella 30. Ylähylyllä pilkottaa kartta Aude-Pyrénées-Orientales.
Aikani on kulunut ratkiriemukkaasti viime päivinä. Sidoin kaksi työsopimusta, kävin parturissa, vaihdoin uusiin housuihin ja kiukuttelen liian pienille kalsareille. Kävelin Kaubamajan kassalle piinallisen puntaroinnin jälkeen, mukana neljät ällän kalsarit, kuten aina ennenkin.
-Ma arvaan, et Te olete Em. Em, täpselt nagu minu poissi.
Jaahas, ja koko läjä huolellavalittuja aluspüksejä vaihtuu kokoa pienempään.
Tuon hetken jälkeen olen kironnut sitä genitaalien sirkusta mikä housuissani pyörii. Paha periköön liian pienet kalsarit! Juokse bussiin, istu alas tai yritäpä korjata niiden asentoa kotimatkalla! Ei, ei, näistä on päästävä eroon.
Niin, nämä kaikki muut sattumat ovatkin sitten olleet melko myönteisiä. Ja nyt kun lumetkin sulavat maasta, voin täysin siemauksin lentää Ranskaan. Au revoir, palaan voimia täynnä ja käärin hihat.
Aikani on kulunut ratkiriemukkaasti viime päivinä. Sidoin kaksi työsopimusta, kävin parturissa, vaihdoin uusiin housuihin ja kiukuttelen liian pienille kalsareille. Kävelin Kaubamajan kassalle piinallisen puntaroinnin jälkeen, mukana neljät ällän kalsarit, kuten aina ennenkin.
-Ma arvaan, et Te olete Em. Em, täpselt nagu minu poissi.
Jaahas, ja koko läjä huolellavalittuja aluspüksejä vaihtuu kokoa pienempään.
Tuon hetken jälkeen olen kironnut sitä genitaalien sirkusta mikä housuissani pyörii. Paha periköön liian pienet kalsarit! Juokse bussiin, istu alas tai yritäpä korjata niiden asentoa kotimatkalla! Ei, ei, näistä on päästävä eroon.
Niin, nämä kaikki muut sattumat ovatkin sitten olleet melko myönteisiä. Ja nyt kun lumetkin sulavat maasta, voin täysin siemauksin lentää Ranskaan. Au revoir, palaan voimia täynnä ja käärin hihat.
sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008
Pe-la-su
Lähdimme perjanatai-iltana viettämään Beritin synttäreitä, joissa piti oleman kahvitarjoilu. Aamuyöllä kolmelta lopetin ilmakitarasoolot kuku-klubissa ja kömmin kotiin.
Aamulla kello 11 olin televisiostudiossa ja kaksitoista tuntia myöhemmin taas kotona. Nyt sunnuntaina olen laahustanut koko päivän haju-, maku- ja kuuloaistin varassa. En osannut ostaa turhaa takkia stokkalta, mikä luettanee eduksi. Söin munakoiso-juttua ja kuuntelin TV-uutiset silmät kiinni. Aivot vaativat lepoa.
Noissa klubeissa muuten huomaa miten uskomattoman täsmällisesti keski-ikäiset jätkät osaavat arvioida ikiä.
-Sä olet 22- tai 23-vuotias. Ja toi toinen on kolmekymmentä, arvioi meitä muuan August, joka itse oli 42- tai 43-vuotias.
Ops sanoi Augustille että ihminen on niin vanha kuin tuntee olevansa. Augustilla oli nahkatakki ja aurinkolasit. Silmille ulottuva otsatukka peitti ohimon. Mietin hetken Augustin perhettä, mutten sanonut mitään. August jutteli tovin ja kätteli ennen poistumista suurella kouralla. Myöhemmin näin Augustin tanssilattialla jonkun kymmenen vuotta nuoremman mimmin seurassa.
Meillä kaikilla on samat kortit. Jokaisen on päätettävä vain miten niillä pelaa.
Aamulla kello 11 olin televisiostudiossa ja kaksitoista tuntia myöhemmin taas kotona. Nyt sunnuntaina olen laahustanut koko päivän haju-, maku- ja kuuloaistin varassa. En osannut ostaa turhaa takkia stokkalta, mikä luettanee eduksi. Söin munakoiso-juttua ja kuuntelin TV-uutiset silmät kiinni. Aivot vaativat lepoa.
Noissa klubeissa muuten huomaa miten uskomattoman täsmällisesti keski-ikäiset jätkät osaavat arvioida ikiä.
-Sä olet 22- tai 23-vuotias. Ja toi toinen on kolmekymmentä, arvioi meitä muuan August, joka itse oli 42- tai 43-vuotias.
Ops sanoi Augustille että ihminen on niin vanha kuin tuntee olevansa. Augustilla oli nahkatakki ja aurinkolasit. Silmille ulottuva otsatukka peitti ohimon. Mietin hetken Augustin perhettä, mutten sanonut mitään. August jutteli tovin ja kätteli ennen poistumista suurella kouralla. Myöhemmin näin Augustin tanssilattialla jonkun kymmenen vuotta nuoremman mimmin seurassa.
Meillä kaikilla on samat kortit. Jokaisen on päätettävä vain miten niillä pelaa.
lauantaina, maaliskuuta 22, 2008
Ei huvita
Nyt sitten pitkitettyäni kaikkia kotitehtäviä tappiinsa, huomaan etteivät ne huvita. Eivät sitten pätkääkään.
Lällälällälieru, sulta pääsi pieru.
Lällälällälieru, sulta pääsi pieru.
sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008
Palmusunnuntai
Panin herätyskellon virpojien varalta.
Luin hesaria, söin ruisleipää ja tarkkailin katua.
Nyt sataa lunta.
Kaksi virpojaa, mukana äiti. Äidillä muovipussi jossa vitsat. Ei mulla ollut äitiä mukana karkinkeruuretkellä. Mulla oli vain Jussi-noita ja itse olin kana.
Nyt sataa vettä.
Kolmen "noidan" kopla. Noita voi hädin tuskin kutsua noidiksi. Niillä on muotifarkut ja -takit. Pääsiäisestä muistuttaa Halloween-hattu. Ohittavat talon.
Sitten yht'äkkiä ovea ränkätään murtovarkaan kopeloinnilla. Ja kukkuluuruu!
Sisään astuvat äiti, isä, Iina ja Pauli. Iina maistaa virpojien munia.
"Mmm, Pauli. Näitä ostetaan kotiin."
Kotijoukkue 6, virpojat 0.
Luin hesaria, söin ruisleipää ja tarkkailin katua.
Nyt sataa lunta.
Kaksi virpojaa, mukana äiti. Äidillä muovipussi jossa vitsat. Ei mulla ollut äitiä mukana karkinkeruuretkellä. Mulla oli vain Jussi-noita ja itse olin kana.
Nyt sataa vettä.
Kolmen "noidan" kopla. Noita voi hädin tuskin kutsua noidiksi. Niillä on muotifarkut ja -takit. Pääsiäisestä muistuttaa Halloween-hattu. Ohittavat talon.
Sitten yht'äkkiä ovea ränkätään murtovarkaan kopeloinnilla. Ja kukkuluuruu!
Sisään astuvat äiti, isä, Iina ja Pauli. Iina maistaa virpojien munia.
"Mmm, Pauli. Näitä ostetaan kotiin."
Kotijoukkue 6, virpojat 0.
torstaina, maaliskuuta 13, 2008
Putket kiinni
Mulla on pissahätä, mutta en pääse vessaan.
Asuntoja on yhteensä kuusi, voin käyttää jokaista vessaa vain kerran.
Eilisen aikana meni omani, naapurin ja kappelin.
Tänään on vielä kaksi huoneistoa ja ullakko käytössä.
Jos siis hanat pysyvät kiinni.
Onneksi voin aina mennä yökylään.
Asuntoja on yhteensä kuusi, voin käyttää jokaista vessaa vain kerran.
Eilisen aikana meni omani, naapurin ja kappelin.
Tänään on vielä kaksi huoneistoa ja ullakko käytössä.
Jos siis hanat pysyvät kiinni.
Onneksi voin aina mennä yökylään.
maanantaina, maaliskuuta 10, 2008
Lupaava maanantai
Mietin hiljaa mielessäni:
"Olisipa luento peruttu! Mistä taion tähän hätään kolme sivua tekstiä?"
Ja hetken kuluttua Ops soitti. "Luento on peruttu."
Aamu vaikutti uskomattoman keväiseltä. Ei lunta vaan lämpöä, joka tuntui kasvoissa. Maleksimme kirja- ja levykaupoissa. Ostin Darkelin, joka on Airin poikien soolo-projektin. Pelatakseni varman päälle ostin myös puhkikuunnelun Walkie Talkien ikiomaksi. Sitä rallia jaksaa ja jaksaa. Se kuuluu sarjaan "jokainen biisi on erinomainen".
Suussasulavan spagetin jälkeen ryhdistäydyimme ja kävelimme starttaamaan Pille-Riinin vanhaa Saabia. Akku ja renkaat tyhjinä se odotti meitä hallissaan. Moottori ei lupaillut eleelläkään ja virtajohto hajosi. Onneksi tallissa oli sattumalta venäläinen sähkömies joka korjasi johdon. Käytimme apuautoa neljä minuuttia ja Saab syttyi uuteen eloon. Akuntäyttörallia kesti vajaat pari tuntia ja kiersimme kulmat Koplista Rokka al Mareen.
Saab syttyi tuleen, minä sytyin tuleen. Kevät on täällä.
"Olisipa luento peruttu! Mistä taion tähän hätään kolme sivua tekstiä?"
Ja hetken kuluttua Ops soitti. "Luento on peruttu."
Aamu vaikutti uskomattoman keväiseltä. Ei lunta vaan lämpöä, joka tuntui kasvoissa. Maleksimme kirja- ja levykaupoissa. Ostin Darkelin, joka on Airin poikien soolo-projektin. Pelatakseni varman päälle ostin myös puhkikuunnelun Walkie Talkien ikiomaksi. Sitä rallia jaksaa ja jaksaa. Se kuuluu sarjaan "jokainen biisi on erinomainen".
Suussasulavan spagetin jälkeen ryhdistäydyimme ja kävelimme starttaamaan Pille-Riinin vanhaa Saabia. Akku ja renkaat tyhjinä se odotti meitä hallissaan. Moottori ei lupaillut eleelläkään ja virtajohto hajosi. Onneksi tallissa oli sattumalta venäläinen sähkömies joka korjasi johdon. Käytimme apuautoa neljä minuuttia ja Saab syttyi uuteen eloon. Akuntäyttörallia kesti vajaat pari tuntia ja kiersimme kulmat Koplista Rokka al Mareen.
Saab syttyi tuleen, minä sytyin tuleen. Kevät on täällä.
maanantaina, maaliskuuta 03, 2008
Hotellin johtajuudesta
Olen saanut hotellinjohtajuuden jatkokurssia viimeiset kolme kuukautta ja todennut että asiakas on aina oikeassa. Paitsi jos on itse asiakkaana.
sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008
Taiteen ja lasten puolesta
Lontoolainen Anthony d'Offay möi kokonaisvaltaisesti sodanjälkeiset merkkiteokset kattavan taidekokelmansa Tate Modernille ja Skotlannin National Gallerylle pilkkahintaan. Samaan aikaan Helsingin poliisi tiedottaa että kahden viime vuoden aikana on tullut tietoon 178 seksinostotapausta, joissa osapuolet ovat aikuinen mies ja alaikäinen lapsi.
Jos aikoo journalistiksi on mentävä siekailematta uutisaiheiden perään. Onneksi maailmamme on täynnä radikaaleja, jotka tuottavat niitä. Mutta entä jos on sellainen maanantai, ettei missään kertakaikkiaan tapahdu yhtään mitään?
Silloin kirjoitetaan näkökulmatekstejä tai luetaan joku vuosientakainen juttu ja kirjoitetaan samaan konseptiin uusiksi. Hyviä juttuja etsiessä voisin suositella vaikka d'Offayn muiden muassa omistamien Diana Arbusin valokuvien selailua. Niissä sekä lapsi että taide nostetaan omaan arvoonsa.
Jos aikoo journalistiksi on mentävä siekailematta uutisaiheiden perään. Onneksi maailmamme on täynnä radikaaleja, jotka tuottavat niitä. Mutta entä jos on sellainen maanantai, ettei missään kertakaikkiaan tapahdu yhtään mitään?
Silloin kirjoitetaan näkökulmatekstejä tai luetaan joku vuosientakainen juttu ja kirjoitetaan samaan konseptiin uusiksi. Hyviä juttuja etsiessä voisin suositella vaikka d'Offayn muiden muassa omistamien Diana Arbusin valokuvien selailua. Niissä sekä lapsi että taide nostetaan omaan arvoonsa.
torstaina, helmikuuta 28, 2008
Opiskelijaelämää Suomesta
Keväänmerkkinä olkoon pieni lumipyry joka pistäytyi bussipysäkillä.
Erasmus-oppilas Giampietro Napolista piti meille tänään luennon Greyn anatomiasta. Sihteeri katsoi oudosti, kun pyysin luokan avaimia jotta voisimme pitää luennon ilman opettajaamme Arvo Ihoa. Aika koukuttava sarja!
Bussimatkalla kotiin päädyimme puhumaan vapusta. Kertasin jokaisen likaisen yksityiskohdan vapusta kaksituhattakuusi ja totesin ettei vapuissa ole Esplanadilla mitään glamouria.
-Sun pitää vaan lähteä sieltä oikeaan aikaan, opetti Jouna.
Sami alkoi kertoa Tallinnan suomalaisen opiskelijajärjestön haalareista, joilla hän on onnistuneesti viimeiset kaksi vappua kerännyt outoja katseita.
-Outoja myönteissä merkityksessä, lisäsi Sami.
Triin pyysi minua tuomaan kaverilleen jotain reseptittömiä nukummisvaikeuslääkkeitä Suomesta. En löytänyt YA:n sivuilta ainakaan. Trash pyysi "Cha-cha-cha":ta ja "Paperitähteä". Kaspar taas haikailee uusimpia Juoppohullun päiväkirjoja.
Alan hahmottaa Suomi-Viro-suhdetta eestiläisen näkökulmasta.
TEILLÄ on siellä Ikea ja eitzch-et-em (H&M).
-Mutta nehän ovat ruotsalaisia! puhahdan. Niitä sieltä Suomesta kuitenkin kalastetaan. Näin meillä täällä.
Erasmus-oppilas Giampietro Napolista piti meille tänään luennon Greyn anatomiasta. Sihteeri katsoi oudosti, kun pyysin luokan avaimia jotta voisimme pitää luennon ilman opettajaamme Arvo Ihoa. Aika koukuttava sarja!
Bussimatkalla kotiin päädyimme puhumaan vapusta. Kertasin jokaisen likaisen yksityiskohdan vapusta kaksituhattakuusi ja totesin ettei vapuissa ole Esplanadilla mitään glamouria.
-Sun pitää vaan lähteä sieltä oikeaan aikaan, opetti Jouna.
Sami alkoi kertoa Tallinnan suomalaisen opiskelijajärjestön haalareista, joilla hän on onnistuneesti viimeiset kaksi vappua kerännyt outoja katseita.
-Outoja myönteissä merkityksessä, lisäsi Sami.
Triin pyysi minua tuomaan kaverilleen jotain reseptittömiä nukummisvaikeuslääkkeitä Suomesta. En löytänyt YA:n sivuilta ainakaan. Trash pyysi "Cha-cha-cha":ta ja "Paperitähteä". Kaspar taas haikailee uusimpia Juoppohullun päiväkirjoja.
Alan hahmottaa Suomi-Viro-suhdetta eestiläisen näkökulmasta.
TEILLÄ on siellä Ikea ja eitzch-et-em (H&M).
-Mutta nehän ovat ruotsalaisia! puhahdan. Niitä sieltä Suomesta kuitenkin kalastetaan. Näin meillä täällä.
tiistaina, helmikuuta 26, 2008
Valitettavasti
Jouduin poistamaan linkkauksen uuteen Loskutov-videoon, säilyttääkseni jonkinlaisen henkilösuojan blogissani.
Loskutovia voi katsella vanhaan ja uuteen tapaan youtubessa.
Loskutovia voi katsella vanhaan ja uuteen tapaan youtubessa.
maanantaina, helmikuuta 18, 2008
Netitön elämä
Se oli... Milloin se oli? Perjantaina?
Ei se oli kuusi päivää sitten tiistaina, kun tietokoneeni imi sisäänsä viisi troijalaista viirusta.
Niistä johtuen, olin enemmän tai vähemmän ilman tietokonetta.
Muutos arkirutiiniin oli mullistava.
Miten kirjoittaa esseitä? Miten tietää perutuista luennoista? Miten soittaa Suomeen?
Putosin totaalisesti parikymmentä vuotta taaksepäin.
Aamuisin en jaksanut kömpiä naapurin tietokoneelle lukemaan uutisia. Sen sijaan iltaisin uutispimento oli paikattava ja kone oli jostain löydettävä. Mietin tietokonetta kuin kuka tahansa johonkin addiktoitunut. Milloin saan sen takaisin?
Torstaiaamuna lähdin koulun kirjastoon paria tuntia tavallista aiemmin kirjoittamaan puhtaaksi luonnokseni. Liuskallinen analyysiä tuli ihan tuosta vain! Hyvin luonnosteltu on todella puoliksi tehty.
Nyt pata pysyy pystyssä toistaiseksi: vanhemmalla näytöllä ja paljon turhaa poistettuna. En siltikään tohdi painaa virtanappia. Olkoon päällä, jos vaikka pitäisi joku koulutehtävä kirjoittaa...
Ei se oli kuusi päivää sitten tiistaina, kun tietokoneeni imi sisäänsä viisi troijalaista viirusta.
Niistä johtuen, olin enemmän tai vähemmän ilman tietokonetta.
Muutos arkirutiiniin oli mullistava.
Miten kirjoittaa esseitä? Miten tietää perutuista luennoista? Miten soittaa Suomeen?
Putosin totaalisesti parikymmentä vuotta taaksepäin.
Aamuisin en jaksanut kömpiä naapurin tietokoneelle lukemaan uutisia. Sen sijaan iltaisin uutispimento oli paikattava ja kone oli jostain löydettävä. Mietin tietokonetta kuin kuka tahansa johonkin addiktoitunut. Milloin saan sen takaisin?
Torstaiaamuna lähdin koulun kirjastoon paria tuntia tavallista aiemmin kirjoittamaan puhtaaksi luonnokseni. Liuskallinen analyysiä tuli ihan tuosta vain! Hyvin luonnosteltu on todella puoliksi tehty.
Nyt pata pysyy pystyssä toistaiseksi: vanhemmalla näytöllä ja paljon turhaa poistettuna. En siltikään tohdi painaa virtanappia. Olkoon päällä, jos vaikka pitäisi joku koulutehtävä kirjoittaa...
perjantaina, helmikuuta 15, 2008
Hyvä kotiväki
Tallinnassa tuulee ja kovasti. Ihmiset peittävät kintailla korviansa ja painavat vatsataitossa päin tuulta.
Tänään inspiroidun kävelemään tuolla tuiverruksessa jonkinmoisen lenkin ja nautin välillä pilkkivästä auringosta.
Viime yönä minut maaniteltiin pitkän koulu- ja työpäivän jälkeen spontaaneihin ystävänpäivä-pippaloihin.
Club Privé soitti musaa täysillä ja jotenkin onnistuin saamaan ilmaisia juomia Tallinnan kalleimmassa paikassa oikeastaan koko illan. Tanssijalka vipatti valomerkkiin asti.
Noin muuten täällä rullaa kaikki omalla painollaan. Koulujuttuja on sopivasti ja suoritan eräänlaista työharjoittelua ETV:n "Paar"-nimisessä suorassa talkshow:ssa.
Marraskuussa alkanut hotellin johtajan virka on toisinaan uuvuttava ja pistää puremaan hampaita yhteen. Onneksi enoni palannee Ranskasta kolmen viikon kuluttua ja pääsen taas pitkästä aikaa kirmaamaan Helsingissä.
Voikaa hyvin.
Ps. Olen jättänyt kahvinjuonnin toistaiseksi.
Tänään inspiroidun kävelemään tuolla tuiverruksessa jonkinmoisen lenkin ja nautin välillä pilkkivästä auringosta.
Viime yönä minut maaniteltiin pitkän koulu- ja työpäivän jälkeen spontaaneihin ystävänpäivä-pippaloihin.
Club Privé soitti musaa täysillä ja jotenkin onnistuin saamaan ilmaisia juomia Tallinnan kalleimmassa paikassa oikeastaan koko illan. Tanssijalka vipatti valomerkkiin asti.
Noin muuten täällä rullaa kaikki omalla painollaan. Koulujuttuja on sopivasti ja suoritan eräänlaista työharjoittelua ETV:n "Paar"-nimisessä suorassa talkshow:ssa.
Marraskuussa alkanut hotellin johtajan virka on toisinaan uuvuttava ja pistää puremaan hampaita yhteen. Onneksi enoni palannee Ranskasta kolmen viikon kuluttua ja pääsen taas pitkästä aikaa kirmaamaan Helsingissä.
Voikaa hyvin.
Ps. Olen jättänyt kahvinjuonnin toistaiseksi.
sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008
M&M
Vieraita kävi.
Sekotimme aamut ja yöt tyystin ja keskityimme lähinnä erilaiseen pelaamiseen.
Norkoilin kasinolla sillä välin, kun M ja M pelasivat merkkikasojaan ylös ja alas. Ops liittyi geimeihin vähän myöhemmin ja sai houkuteltua korttihait katsastamaan toisenlaista yön Tallinnaa. Toisenlaista venäläisen karaokebaarin riipivän kaihoisaa Tallinnaa.
Kokki torkkui nahkasohvalla ja kellon kilautuksessa pyöräytti yökävelijöille pelmeenid Korean tyyliiin. Pari venäläisnaista lauloi sydäntäsärkeviä Shlagereita suoraan äiti-Venäjältä ja niin ikään kippisteli meille laulujen väleissä. Annoimme joka kerta raikuvat aplodit.
Myöhemmin yöllä, minimodaksemme yöunet, kävimme kuku-klubilla kuumentamassa tanssilattian muiden muassa Dingon tahtiin. Voi sitä riemun ja ranttalin määrää!
Korttihait M ja M tahtoivat vielä ennen makuuta pari kierrosta päiväkotipelejä korttipakalla. Syväunta kahden tunnin ajan.
Käsittämättömän helposti huojuimme aamuseitsämältä kaupungin läpi kohti satamaa. Tunnelma oli maaginen. Totesimme visiitin hyväksi ja satamasuoralla tein U-käännöksen kohti vanhaa kaupunkia. Jostain syystä huusin vielä perään: "Mäkin haluan mukaan!" mutta luultavasti se oli pelkkää unensekaista horinaa. M ja M kääntyivät ympäri jo jonkun matkan päässä ja kuittasivat matkan kädenheilautuksella.
Sekotimme aamut ja yöt tyystin ja keskityimme lähinnä erilaiseen pelaamiseen.
Norkoilin kasinolla sillä välin, kun M ja M pelasivat merkkikasojaan ylös ja alas. Ops liittyi geimeihin vähän myöhemmin ja sai houkuteltua korttihait katsastamaan toisenlaista yön Tallinnaa. Toisenlaista venäläisen karaokebaarin riipivän kaihoisaa Tallinnaa.
Kokki torkkui nahkasohvalla ja kellon kilautuksessa pyöräytti yökävelijöille pelmeenid Korean tyyliiin. Pari venäläisnaista lauloi sydäntäsärkeviä Shlagereita suoraan äiti-Venäjältä ja niin ikään kippisteli meille laulujen väleissä. Annoimme joka kerta raikuvat aplodit.
Myöhemmin yöllä, minimodaksemme yöunet, kävimme kuku-klubilla kuumentamassa tanssilattian muiden muassa Dingon tahtiin. Voi sitä riemun ja ranttalin määrää!
Korttihait M ja M tahtoivat vielä ennen makuuta pari kierrosta päiväkotipelejä korttipakalla. Syväunta kahden tunnin ajan.
Käsittämättömän helposti huojuimme aamuseitsämältä kaupungin läpi kohti satamaa. Tunnelma oli maaginen. Totesimme visiitin hyväksi ja satamasuoralla tein U-käännöksen kohti vanhaa kaupunkia. Jostain syystä huusin vielä perään: "Mäkin haluan mukaan!" mutta luultavasti se oli pelkkää unensekaista horinaa. M ja M kääntyivät ympäri jo jonkun matkan päässä ja kuittasivat matkan kädenheilautuksella.
sunnuntaina, helmikuuta 03, 2008
Työ Tallinnassa
Tallinnassa paistaa aurinko.
Pienet ennakoluulot venäläisasiakkaita kohtaan osottautuivat vääriksi. Ounastelin, miltä hotellihuone näyttää veli-venäläisen jäljiltä. Noh, siistiltä.
Perjantaiaamun asiakkaat olivatkin sen sijaan puhtaita suomalaisia luomutuotteita. Pariskunta ja basisti. Heti kättelyssä vienohkossa viinantuoksussa.
Basisti kertoi vaihtaneensa lompakkoa, ja tottakai sinne toiseen jäi majoitukseen tarkoitettu rahasumma.
Mutta.
Basistilla oli myös Visa. Maksua suoritettaessa silmälasipäinen, leppoisa tummahiuksinen äijä huomasi huoneennurkassa basson.
-Jätkähän soittaa bassoa! Voiksmä kokeilla?
-Tottakai.
Ja ukko kaappasi basson.
-Jumalauta miten raskas!
Veteli pari riffiä hemmetin hyvällä otteella ollakseen krapulainen.
-Onpa hyvä glitchi! Jää soimaan kivasti. Soitatsä ite?
Mietin hetken mitä vastata.
-No välillä. Mutta mä olen koko lapsuuteni soittanut selloa.
-Aah.
Kaveri katseli vielä hetken raskasta bassoa kourissaan.
-Täytyy sanoa sulle, että se oli sellisti, joka naisen kellisti.
Ja sitten se basisti lähti huoneistoon herättelemään niitä kahta muuta.
Pienet ennakoluulot venäläisasiakkaita kohtaan osottautuivat vääriksi. Ounastelin, miltä hotellihuone näyttää veli-venäläisen jäljiltä. Noh, siistiltä.
Perjantaiaamun asiakkaat olivatkin sen sijaan puhtaita suomalaisia luomutuotteita. Pariskunta ja basisti. Heti kättelyssä vienohkossa viinantuoksussa.
Basisti kertoi vaihtaneensa lompakkoa, ja tottakai sinne toiseen jäi majoitukseen tarkoitettu rahasumma.
Mutta.
Basistilla oli myös Visa. Maksua suoritettaessa silmälasipäinen, leppoisa tummahiuksinen äijä huomasi huoneennurkassa basson.
-Jätkähän soittaa bassoa! Voiksmä kokeilla?
-Tottakai.
Ja ukko kaappasi basson.
-Jumalauta miten raskas!
Veteli pari riffiä hemmetin hyvällä otteella ollakseen krapulainen.
-Onpa hyvä glitchi! Jää soimaan kivasti. Soitatsä ite?
Mietin hetken mitä vastata.
-No välillä. Mutta mä olen koko lapsuuteni soittanut selloa.
-Aah.
Kaveri katseli vielä hetken raskasta bassoa kourissaan.
-Täytyy sanoa sulle, että se oli sellisti, joka naisen kellisti.
Ja sitten se basisti lähti huoneistoon herättelemään niitä kahta muuta.
lauantaina, helmikuuta 02, 2008
Luetuin teksti
Istun tässä ja mietin.
Että mihin mennä.
Istun tässä ja mietin.
Että kusta tulla.
Istun tässä ja mietin.
Että kuka siellä?
Istun tässä ja mietin.
Että mitä vielä.
Että mihin mennä.
Istun tässä ja mietin.
Että kusta tulla.
Istun tässä ja mietin.
Että kuka siellä?
Istun tässä ja mietin.
Että mitä vielä.
perjantaina, tammikuuta 25, 2008
Onhan se
Onhan se hyvä vitsi,
- että kävin eilen uimassa ja laskin kaikki hurjimmatkin liukumäet
- että Tallinnassa voi kävellä lenkkareissa läpi vuoden
- että naapurin rouva käytti kymmenen päivän matkaansa Karibialla 100 000 kroonia
- että Jussilta vedettiin kerralla neljä viisauden hammasta ja minä potkin kuolemaa jo yhden ainokaisen kohdalla
- että olen alkanut ostaa huikeita raaka-aineita, kuten kylmäsavulohta, vadelmia ja intianpähkinöitä, vaikka olenkin opiskelija
- että koulu jatkuu vasta reilun viikon kuluttua
- että luen viittä kirjaa ja vain yksi on kohta luettu ja kolmea olen lukenut kohta puolitoista vuotta
- että lähden huhtikuussa viikoksi Etelä-Ranskaan
- että kävin eilen uimassa ja laskin kaikki hurjimmatkin liukumäet
- että Tallinnassa voi kävellä lenkkareissa läpi vuoden
- että naapurin rouva käytti kymmenen päivän matkaansa Karibialla 100 000 kroonia
- että Jussilta vedettiin kerralla neljä viisauden hammasta ja minä potkin kuolemaa jo yhden ainokaisen kohdalla
- että olen alkanut ostaa huikeita raaka-aineita, kuten kylmäsavulohta, vadelmia ja intianpähkinöitä, vaikka olenkin opiskelija
- että koulu jatkuu vasta reilun viikon kuluttua
- että luen viittä kirjaa ja vain yksi on kohta luettu ja kolmea olen lukenut kohta puolitoista vuotta
- että lähden huhtikuussa viikoksi Etelä-Ranskaan
maanantaina, tammikuuta 21, 2008
Elämä = ympyrä
Onko asian laita nyt niin että ihmiset elävät ympyröissä?
Eriskummalinen sattumus ajaa pois raiteilta. Tuttavapiirissäni sattui kaksi kuolemaa samana päivänä.
Äitini leikki lapsena leikkiä, jossa hän sanoi "synty", mihin hänen siskonsa vastasi samantien "kuoli". Synty-kuoli-synty-kuoli.
Selattuani läpi kymmenkunta nuoren suomalaisen blogia, tajusin, että irtiotto omaan ympyrään kuuluu nuoruuteen. Saatan kuullostaa nuorisopapilta, mutta näin se vain on.
Yksi lähtee Italiaan, toinen Utsjoelle, kolmas Tampereelle ja neljäs Tokioon tai Tallinnaan. Sitten tehdään ympyrä, jota voi alkaa kiertää. Aamupuuro, päiväkahvi, iltalenkki ja yöuni. Rutiinin neljä merkkipaalua. Vaihtele yhdyssanojen loppuosia mielesi mukaan ja voilla! Siinä sinulla on ympyrä.
Sitten venaillaan baarissa, koulussa tai pesulassa (kuten brittitutkimus on osoittanut), että kellähän nuorella naisella tai miehellä on suunnilleen samanlainen ympyrä ja myöhemmin hengaillaan yhdessä.
Näin ollen ympyrästä tulee paljon hyväksyttävämpi. Ja se unohdetaan.
Kunnes jokin suistaa sen kulkijan taas raiteiltaan.
Eriskummalinen sattumus ajaa pois raiteilta. Tuttavapiirissäni sattui kaksi kuolemaa samana päivänä.
Äitini leikki lapsena leikkiä, jossa hän sanoi "synty", mihin hänen siskonsa vastasi samantien "kuoli". Synty-kuoli-synty-kuoli.
Selattuani läpi kymmenkunta nuoren suomalaisen blogia, tajusin, että irtiotto omaan ympyrään kuuluu nuoruuteen. Saatan kuullostaa nuorisopapilta, mutta näin se vain on.
Yksi lähtee Italiaan, toinen Utsjoelle, kolmas Tampereelle ja neljäs Tokioon tai Tallinnaan. Sitten tehdään ympyrä, jota voi alkaa kiertää. Aamupuuro, päiväkahvi, iltalenkki ja yöuni. Rutiinin neljä merkkipaalua. Vaihtele yhdyssanojen loppuosia mielesi mukaan ja voilla! Siinä sinulla on ympyrä.
Sitten venaillaan baarissa, koulussa tai pesulassa (kuten brittitutkimus on osoittanut), että kellähän nuorella naisella tai miehellä on suunnilleen samanlainen ympyrä ja myöhemmin hengaillaan yhdessä.
Näin ollen ympyrästä tulee paljon hyväksyttävämpi. Ja se unohdetaan.
Kunnes jokin suistaa sen kulkijan taas raiteiltaan.
sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008
Kavereiden juttuja
Juhlien jälkeisenä päivänä kävelyllä meren äärellä katselimme auringon värittämää kaupunkia ja sen rantoja.
Ops: - Mä katsoin että tuolla on kalastajia niiden pitkien juttujen kanssa.
Antti: - Ei, ne on jotain mummoja.
Ops: - Üks kõik. Sama asia.
Antti: - Mummot ja kalastajat on yhtä hyödyttömiä yhteiskunnalle.
Ops: - Ei. Mummot odottaa kotona ja tekee jotakin hyvää. Merimiehet on poikia, jotka ei halua mennä kotiin. Vai ootko sä koskaan nähnyt yhtään naiskalastajaa?
Ops: - Mä katsoin että tuolla on kalastajia niiden pitkien juttujen kanssa.
Antti: - Ei, ne on jotain mummoja.
Ops: - Üks kõik. Sama asia.
Antti: - Mummot ja kalastajat on yhtä hyödyttömiä yhteiskunnalle.
Ops: - Ei. Mummot odottaa kotona ja tekee jotakin hyvää. Merimiehet on poikia, jotka ei halua mennä kotiin. Vai ootko sä koskaan nähnyt yhtään naiskalastajaa?
perjantaina, tammikuuta 18, 2008
Kotimatka kello 23
Tsekkailen tsiksejä stereon nurkalla.
Ei mitään uutta auringon alla.
Ohitan tupakoijat viileällä temmolla.
Elän ehkä vähän liiankin leppoista elämää.
Toisinaan töissäkäynti ja koulunalunodotus ovat lähinnä sijaispuuhaa laiskottelulle.
Olen kytemistilassa.
Kohta roihuaa,
voin jo haistaa sen.
Ei mitään uutta auringon alla.
Ohitan tupakoijat viileällä temmolla.
Elän ehkä vähän liiankin leppoista elämää.
Toisinaan töissäkäynti ja koulunalunodotus ovat lähinnä sijaispuuhaa laiskottelulle.
Olen kytemistilassa.
Kohta roihuaa,
voin jo haistaa sen.
torstaina, tammikuuta 10, 2008
Suomalainen kaamoksessa
Kaamos on vetänyt pihan mustaan vaippaansa. Ikkunasta näen vain häilyvän heijastukseni. Kuin mukavuudenhaluinen kissa olen miehittäytynyt sisälle. Hoen Jussille: lähdetään lenkille.
Jussi on väsynyt.
Mistä suomalaiset ammentavat voimiansa loskan keskellä?
Kahvi on Suomessa ylihinnoiteltua, mutta silti sitä juodaan maailman eniten.
Päivänvalolamput, kännyköiden herätyskellot ja internet-kommuunien kesäkuvat tuntuvat kannatelevan.
Kello kuuden bussissa, iltaisin ja aamuisin, suomalaisista tulee yhtä hytisevää kylkikylkeen ahdettua sardiinia. Muulloin pitää jättää vähintään metri joka suuntaan, suomalaisen reviiri.
Katsekontakteja vältellään ja hiuksia pöyhytetään kaikesta heijastavasta peilaten.
Suomalainen itsetunto on aivan oma lukunsa.
Muilta haetaan vahvistusta, taituruutta vähätellään ja kehuja ei oteta ulkoisesti vastaan.
Mutta tähän kaikkeen on syynsä.
Ei Suomessa ole oliiviöljyä, viinitarhoja tai villisikoja. Niukkuus on asettanut ehtonsa ja niillä mennään. Sitä on turistin vaikea tajuta.
-Tää nyt vaan on tämmönen... Me nyt vaan vähän...
On se koomista. Kai sen ymmärtää, kun käy hetken jossain toisaalla.
Jussi on väsynyt.
Mistä suomalaiset ammentavat voimiansa loskan keskellä?
Kahvi on Suomessa ylihinnoiteltua, mutta silti sitä juodaan maailman eniten.
Päivänvalolamput, kännyköiden herätyskellot ja internet-kommuunien kesäkuvat tuntuvat kannatelevan.
Kello kuuden bussissa, iltaisin ja aamuisin, suomalaisista tulee yhtä hytisevää kylkikylkeen ahdettua sardiinia. Muulloin pitää jättää vähintään metri joka suuntaan, suomalaisen reviiri.
Katsekontakteja vältellään ja hiuksia pöyhytetään kaikesta heijastavasta peilaten.
Suomalainen itsetunto on aivan oma lukunsa.
Muilta haetaan vahvistusta, taituruutta vähätellään ja kehuja ei oteta ulkoisesti vastaan.
Mutta tähän kaikkeen on syynsä.
Ei Suomessa ole oliiviöljyä, viinitarhoja tai villisikoja. Niukkuus on asettanut ehtonsa ja niillä mennään. Sitä on turistin vaikea tajuta.
-Tää nyt vaan on tämmönen... Me nyt vaan vähän...
On se koomista. Kai sen ymmärtää, kun käy hetken jossain toisaalla.
keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008
Asioiden merkityksiä
Pidän aamullaheräämisestä, sillä silloin voi keittää kahvia.
Pidän vieraista luonani, koska silloin voi keittää enemmän kahvia. Laittaa musiikin hiljaa herättelemään ja juosta leipuriin ennenkuin vieraat raottavat silmiään.
Pidän passikuvissakäymisestä, sillä silloin ihminen on luonnollisimmillaan.
Pidän myös ystävistä, sillä heidän sohvilleen voi rojahtaa.
Pidän sisaruksista sillä heidän sohvillaan voi piereskellä.
Pidän vanhemmista, sillä heidän ruokansa ei lopu.
Pidän tytöistä, sillä he ovat kauniita.
Poikien kanssa voi pelata pleikkaria.
Naisista ja miehistä en tiedä mitään, sillä olen liian nuori.
Olen kuitenkin tyytyväinen.
Pidän vieraista luonani, koska silloin voi keittää enemmän kahvia. Laittaa musiikin hiljaa herättelemään ja juosta leipuriin ennenkuin vieraat raottavat silmiään.
Pidän passikuvissakäymisestä, sillä silloin ihminen on luonnollisimmillaan.
Pidän myös ystävistä, sillä heidän sohvilleen voi rojahtaa.
Pidän sisaruksista sillä heidän sohvillaan voi piereskellä.
Pidän vanhemmista, sillä heidän ruokansa ei lopu.
Pidän tytöistä, sillä he ovat kauniita.
Poikien kanssa voi pelata pleikkaria.
Naisista ja miehistä en tiedä mitään, sillä olen liian nuori.
Olen kuitenkin tyytyväinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)