Vaputon vappu

Jee jee.
Ei vappua, ei yyoo-hattua.
Vihdoinkin kypsää keskustelua, miehistä ajelua.
Vappuni kohokohta on jo ohitettu kello kolmen aikoihin päivällä.
Viiletän vuosikerta-porschella Märjamaalta Tallinnaan.
Tunnen oloni Harvey Keiteliksi, Ritariässäksi ja Batmaniksi. Kaikki samaan aikaan.
Näin kieltolain aikaan aarrekätköstä löytyneet kolme olutta maistuvat paremmalta kuin olut voi enää maistua. Ei laihaa mäyräkoiraa. Täyteläinen ensimmäinen ja ainut.
Vappu kakstuhatseitsämän on poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Hullumaja

Tallinnaa riivaa vähemmistöjen kurittomuus. Neuvostoaikainen pronssisotilasta esittävä patsas jalustoineen on siirretty Tõnismäeltä. Tämä toimeenpide on aikaansaanut mellakoita kahtena edeltävänä yönä.
Tarkkailin tillannetta patsaan puistikon viereiseltä parveekkaalta, viidennestä kerroksesta. Tunnen kyynelkaasun nenässä, se saa aivastamaan. Kuulen kumiluotien kimpoilun ja väkijoukkojen huudot. Tunnelma on kuin suuressa jalkapallo-ottelussa. Toiset kannattavat Venäjää, toiset itsenäisyyttä. Megafonin isällisen kurittava ääni kehoittaa pysymään rauhallisina.
Tilanne on jännittävä. Suoraan alapuolellani vandaaali reuhtaistaan hihastaan mahaan ja kuulen kuinka kasvot läjähtävät asfalttiin. Verta. Kolme poliisia niputtaa pahantekijän ranteet siteellä.
Mustamaijan muilutukseen ovat tämän koijarin lisäksi päässeet tuhatkunta muuta vauhkoilijaa.
Pääministeri Ansip on saanut tappouhkauksen.
On mainittava että valtaosa mellakoitsijoista on vielä nuoria. Syitä ja seurauksia ajattelemattomia, rikosta ja rangaistusta lukemattomia.
Lapset juoksevat mellakkapoliisin ihmismuuria pakoon, suklaata ja kuukautissiteitä sylissään. Muuan kaatuu askelissaan. Hän nousee ja kääntyy ympäri. Poliisin muuri on pysähtynyt. Hän pui nyrkkiä.
Lukemattomia ikkunalaseja on hajalla. Varkaiden joukko on iskenyt kioskien ja puotien lisäksi myös Bossin ja Armanin liikkeisiin. Jälkimmäisenä yönä Hansapankin konttori ja Stokmann saivat tuta vauhkoontuneiden nyrkkien.
Viron hallitus lähettää minulle kaksi kertaa tekstiviestin:
"Älkää altistuko provokaation. Jääkää kotiin, olkaa hyvä."
Koiruudet jatkunevat yhdeksänteen päivään toukokuuta saakka, jolloin venäläisvähemmistöjen oletetaan juhlistavan toisen maailman sodan muistopäivää.
Sillä ei muuten ole mitään tekemistä näiden mellakoiden kanssa.

Jokapäivä kokonainen

Jokapäivä kokonainen,
mieltävä kesänmakuinen,
istun koulun penkillä
iänikuisella pallilla.

Mietin kasvokuvia,
illallisia aatoksia.
Keskity, kerkeänä luentoon
kaivattuun opinkaskuun.

Jouheva kieli, vilkas mieli.
Eturivin raukkaparvi,
takarivin harhakorvat.
Kaikki samassa veneessä.

Perjantaikierros

Avaan ikkunan ja käännän sängyn taas sohvaksi. Uusi vaihe on alkanut.
Eilinen koulupäivä venähti aamuyhdeksästä seuraavan päivän aamuneljään. Päivä sujui rattoisasti TV-journalismin kurssityön puitteissa. Sittemin lähdimme syömään quesadillas'it ja päädyimme olutlinjalle.
Lyöttäydyimme samaan pöytään koko startrekin henkilökunnan kanssa. Meidät ajettiin viereiseen pöytään.
Kun Luukas oli epävarma hän vastasi aina seitsemän.
Siispä päätin pysyä tuossa annosten määrässä, kun laahustamme mäkeä alas.
Näen ympärillä raikulimenoa ja ihmettelen, mikä ihmistä ajaa koiruuksiin. Katkenneet tupakat huulessa, miehet lattialla. Naiset läiskimässä ennen sitä niiden poskille.
Pipoa tulee ja menee. Levikkas on toden totta suosittu perjantaisin. Ihmeellinen matala ja hämärä kusiputka.
Jahku katkeroille: Elämä on kuin suklaarasia, sitä närppii ja kärppii, kunnes jakaa osan siitä muiden kanssa.

Mitä kukaan ei haluaisi lukea

-väsynyt aamu
-lähden sulkapalloilemaan
-Kauri unohtaa tulla
-kävelen kamojen kanssa kotiin
-kävelen enolle
-kävelemme enon kanssa takaisin minun luo
-kävelemme takaisin enolle
-laitamme jauhelihaa
-menemme päivätorkuille
-ryhdymme töihin
-huomaan että kello on viisi yli puoli neljä
-luento olisi alkanut puoli neljältä
-lähden kouluun
-bussi 17a menee nenäni edestä
-otan trollin 1
-se menee väärään suuntaan
-kävelen takaisin pysäkille
-bussi 17a menee nenäni edestä
-otan trollin 3
-olen koululla kello neljältä
-kättelen professoria
-istun luennon, enkä juttele juuri kenenkään kanssa
-lähden pois koululta luennon jälkeen
-typerä ja tylsistynyt olo
-kaipaan äksöniä
-tytöt kävelevät toiseen suuntaan
-kävelen bussipysäkille
-juttelen professorin kanssa elokuvanteattereiden surkeasta tilasta, hänen näkemästään japanilaiselokuvasta ja siitä, miksi se on "cool"
-bussi 17a ajaa uutta reittiä
-hämennyn
-kysyn: "Kas se sõitab linna?"
-saan myöntävän vastauksen
-huokaan helpotuksesta, vaikka tiesinkin vastauksen
-jään pois
-kävelen kotiin
-istun kotona
-laitan ruokaa
-teen kotitehtävää
-saan sen tehtyä
-tulee huono loppu
-päätän jakaa päiväni koko maailmalle
-mustaan tekstin
-vaihdan fontin
-painan julkaisu-nappulaa
-loggaan ulos
-menen kai nukkumaan

Mikä on minkäkin arvo?

Juon tässä multinektar-mehua ja kummastelen, ettei tarvitse olla koulussa. Editointi-kurssilla katselimme valmiita tuotoksia, enkä jäänyt kouluun roikkumaan. Painelin menemään ja jätin muut otsa kurtussa päivittelemään omien töittensä määrää. Tuli ulkopuolinen olo. Mullakin pitäisi olla nyt paljon juttuja. Ne ovat vain piinallisen oma-aloitteisia. Kirjan lukua ja esseetä. Pärjäisin paremmin jossain ryhmätyössä, jossa voisi hopottaa muita: "Hophop, laiskurit!" Itselleen on vaikea antaa satikutia.
Nyt pitäisi siis tarttua Warren Bassin (Washington Post) sanojen mukaan "kauhistuttavan stimuloivaan kirjaan". Kirjan nimi on "Maailma on Litteä," oman käännökseni mukaan.
Mieluummin soittelisin bassoa kellarissa. Teen diilin itseni kanssa. Luet 30 sivua, sitten soitat bassoa. Sitten luet toiset kolmekymmentä, sitten soitat Opsille ja kysyt mitä kuuluu.
Essee kalvaa mieltä. Se olisi myös hyvä jäsentää paperille. Jospa edes aiheen keksisi. Joku ongelma yhteiskunnassa. Joku ongelma motivaatiossa.

Kultaakin kalliimpi

Gouda oli aamulla homeessa.
Iina ei kestänyt biologista iskua.
-Aina täällä on jotain homeessa! Yök! Antti tee jotain!
Onpas mukavaa käydä vanhempien luona. Rentoutminen on kokonaisvaltaista.
Kun sää on vielä keväisen lämmin, voi puhua mukavasta elosta. Voisi ehkä käydä useamminkin.
Pikalaivat kulkevat jälleen jäiden lähdettyä ja matka taittuu heppoisesti. Rynttyn-tynttyn veneen nokka hakkaa ylös alas. Linnahallin terminaalissa parivaljakko, tällä kertaa Turusta. Tuhannen tuiskeessa. Toinen, nimeltään Matti kiroaa venäläiset ja virolaiset.
-Älä ny viel enne passintarkastusta. Malta ny hetki. Mää käyn kusella, valaisee toinen, hieman paremassa jamassa oleva, Samuli Edelmannin ja Philip Seymor-Hoffmannin näköinen kaveri.
-Viittikkö kattoo vähä Mattii. Mää käyn kusella, humalaltuneen katse hakee silmiäni rakennuksen takaseinästä. Nyökkään.
Helposti kotoon. Katselin yön pimeinä tunteina japanilaista väkivaltaelokuvaa. Jaksoin katsoa 40:stä kuolemasta 21. Sitten touhu alkoi vaikuttaa jokseenkin turhalta. Miksi haluaisin katsoa loppuun saakka? Kuitenkin vain yksi selviää ja sekin näytettiin jo alussa.
Siis miksi valvoa?
Aamulla luimme hesaria. Kommunaalinen kahvinjuonti piristää ja virittää keskustelua. Lordin kynnet vuoden lehtikuvana. Ei siitä muuta jäänyt mieleen (Antti sä et koskaan kuuntele!) ja sillä hetkellä hiljaisuuden katkaisee suruhuuto:
-Äiti tule kotiin. Isä osta mulle auto! Isi osta mulle auto. Ajan mettään ei tunne ketään. Isä ajo mettään ei tunne kettään.
Kent piiloraidallaan tiputtelee totuudensanoja.
-Hieno biisi! huikkaa väsähtänyt isäni.
Hieno viikonloppu.

Zwei Berliner

Achtung!
Sie verlassen den Amerikanischen Sektor.
Iskimme hampaat kuumaan Bratwurstiin ja huuhtelimme suunympärystä pehmeällä oluella.
Mohrenstrasse oli useimmiten kuollut ja siksikin suosikkiasemamme.
Liikuimme paljon, lähinnä jalan, mutta myös U-bahnilla. Lännestä itään, Charlottenilta Alexanderille. Matkalla leveät kadut, pommitetut kirkot, vastapäätä rakastunut espanjalaispariskunta.
Kuuluimme seuraaviin alaryhmiin: Lonely Planet-matkaajat, kartanlukijat, oluenjuojat ja täsmäsuunnitelijat. Toisilleenkiukuttelijat ja hetkestänauttivat.
Matkaparrankasvatuskisan voitti Mikko.
Hotelli oli luksushostelli. Seinällä maalattuna suuri bob marley-graffiti. Teimme aamuisin omaa kahvia, huonoa. Emännöitsijä toi viimeisenä aamuna kahvinkeittimen osista suodattimen ja sen pussit, sekä pannun. Ei itse keitintä.
Spielbank Berlin oli 80-luvun sisustuksessa ja täynnä toiveikkaita pelureita. Painoin nappulaa ja hävisin kymmenen euroa. Menin nurkkaan ja katselin likaista rahaa tavoittelevia. Hikoilin. Se oli kokemus, Mikko oli eri mieltä. Hänellä oli "ihan hauskaa" ja hän "oli opintomatkalla."
En ihmetellyt itänostalgiaa, "ostalgiaa". Pari vuotta nuorempana olisin saattanut innostua DDR-tarroista tai karvalakeista. Mitä Checkpoint Charlieen tulee, se oli tienristeys. Muuri myydään pala palalta turisteille, jotka leikkivät kylmää sotaa.
Ei ole Berliini entisensä.
- Apropos - aprikoin, matka jatkukoon!
Pergamon oli uuvuttava, ah niin täyttä asiaa. Muinaisen Babylonian mahtava portti, torsoja torson perään, alastomuutta antiikin tyyliin.
Kuvasin paljon. Mikko hermostui.
Berliiniin pääsee helposti ja siellä selviää pienillä kuluilla. Ruoka on hyvää, (dönerkebab) ja jotenkin perisaksalaista (Turkista). Tekee mieli purkkaa syömisen jälkeen.
Kaupunki itsessään on kliinisen kiillotettu, historiaapuhkuva. Tuon kaiken näkeminen vie voimat.

BER

Tiiviisti.
Jäät sulavat Suomessa, täällä on vihmatuuli. Se keväästä, voisi olla myös syksy tai talvi.
Odotan silti kesää. Ehkä siksi ettei ole mitään kummempia suunnitelmia.
Nyt on pelkkiä suunnitelmia. Tuntuu olevan.
Paljon myös tapahtuu. Matkaan ylihuomenna Berliiniin. Ja pari muuta sattumusta. Pysykää samalla kanavalla.