HKI-Tammisaari-TKU-HKI-Opanholmen

Tour de Finlande jatkaa jatkumistaan.
Välillä kävin ajokorttia uusimassa ja passikuvattavana.
Maistoin myös Roopertin kahvilan
"jäätelö
kahvi"a.
Ajattelin että tarjous sisältää jäätelön ja kahvin. Näppärä tyttö sujauttikin kaikki sekaisin isoon kuppiin ja kermat vielä päälle. Sitä sitten siemailin Itäkeskuksen metroasemalla ja ohikulkijat katselivat mustikan sinistä kahviani.
Turku oli turku. Fiinejä ihmisiä, kuninkaallisen valkoisia taloja ja siistejä nurmikkoja. Kävin moikkaamassa kaveriani Hetaa, joka animoi eläinpäisiä ihmishahmoja. Tutustuin turkulaisiin ja nautiskelin hienostomaisemista.
Tammisaari nollaseittämän oli perinteikäs perhetuttu-tapaaminen jo kahdettatoista kertaa. Lapset varttuvat ja vanhemmat pysyvät samoina. Minut oli nostettu melkein-aikuisiin ja jodlasin ruotsinkielisiä snapsilauluja aloittelijan elkein, "sinnepäin"-sanoituksilla.
Opanholmen vielä hännänhuippuna. Siellä on äitini vanhempien mökki, jonne lähdemme nyt vesisaatessa koeajamaan uutta perämoottoria.

Eilisestä päivästä

Kavereita on paljon. Niin paljon ettei tarvitse pelätä jäävänsä kehän laidalle. Kuin tyrmätty nyrkkeilijä jonka niiskaan valmentaja puristaa kylmän pyyhkeen vedet. Heittää pyyhkeen kehään.
On myös tuulista. Ei tarvitse miettiä paistaako vai sataako sillä joka tapauksessa molempia tapahtuu samana päivänä.
En ole liioin uinut riittävästi, saati juossut lenkkiä tai jalkapalloillut. Entäs sitten?
Kauhea kiire olla ehtimettä minnekään, mihinkään, mitenkään, milloinkaan, silloinkaan, kun joku ehdottaa tapaamista. Johon en mene, vaikka ensin annan niin ymmärtää.
Kaikkein häiritsevin elementti on sittenkin lokit. Niitä piisaa. Ja ne paskovat päällesi. Ihan vaan omaa hupiaan. Ilkkuvat lentotaidollaan. Huutavat sen iänikuisen kiääk-kiääk-kiäk-käk-kää-kää-kokouskutsun ja vievät evääsi.
Siinähän sitten kirotat.

100

Esitin tänään munkkia Räegojaplatsilla.
Ääni oli keskiaikaisen autenttinen, kesäflunssan tai allergian ansiosta.
Toitotimme Maksimillianin, Renén ja Anastasian kanssa torin turistikansalle latinankielisiä viisauksia, kuten:
-Ceramica necesse est, keramiikka on välttämätöntä
ja
-Cave canem, varo koiraa.
Nämä viisaudet yhdistettynä saksankieliseen synninpäästöön saivat yleisön herkäksi.
Anekirstuumme kilahti enemmän krooneja kuin kolmena edeltävänä päivänä yhteensä. Esityksemme sisäinen rauha ja Jean-Pierre Melvillen Le Samouraii-elokuva aikaansaivat minussa transsitilan.
Olen kuin viilipytty.
Ja tämä kokemus oli sadas tekstini tässä sivustossa.