Syksy 2023

 Kaikki on vinksin vonksin.

Minulta vedettiin vene jalkojen alta noin kaksi kuukautta sitten. Olen toipunut jossain määrin, välillä sekaantunut olo tulee silti aaltoina. Se tulee ja sitten taas menee pois. Tulen toimeen tilanteen kanssa.

Jos pitäisi tehdä lyhyt ja ytimekäs yhteenveto, se olisi varmaan Islannin lentokoneessa kuulemani: paskin syksy ikinä. Ymmärrän, että aika parantaa haavat. Uskon, että asioilla on taipumus järjestyä. Yritän olla katkeroitumatta, koska se vaan lisää huonoja fiiliksiä.

Olen ihmeissäni miten tähän pisteeseen on päädytty. Jos ymmärrän oikein, kyseessä on vuosien mittainen prosessi ja että en ole itse syyllinen mihinkään (?). Hämmentävä tilanne.

Toinen osapuoli tuntee olonsa varmasti vielä huonommaksi. Olen muuttunut suorasanaiseksi, epäkohteliaaksi, vainoharhaiseksi ja kylmäksi. Yritän välttää näitä kaikkia, mutta päädyn usein käyttämään juuri näitä keinoja suojatakseni (?) itseäni (ja muita?).

Miten tästä päästään nyt sitten eteenpäin? Kumpa tietäisin. Taas kerran, ymmärrän että jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Mitä kylvää, sitä niittää. Tämä koskee siis molempia osapuolia. Olet kurja, olen kurja. Olet iloinen, minustakin alkaa tuntua hyvältä. Eli tästä kielteisyydennoidankehästä pitäisi päästä ulos.

Yritän olla myönteinen, kärsivällinen ja hyväntahtoinen. Jo perheenkin vuoksi. Välillä tulee takapakkia oman egon takia. Muutun drama queeniksi ja taas mennään kolme askelta taaksepäin.

Ei kai tässä auta kuin olla myönteinen ja antaa asioille aikaa. En todellakaan tiedä mihin suuntaan kelkka kääntyy. Entisen presidentti-Koiviston sanoin: ”Jos emme tiedä miten asiat järjestyvät, niin olettakaamme niiden menevän hyvin”. Siihen tähtään.

 

Kesä 2023

 Tehdäänpä taas huvin vuoksi lista.

1. Kesä. Sauna. Saimaa. Kalja. Löylyt. Sadekuurot. Ei hellettä. Pojat. Ei vaimoa. Oma aika. Loputon loma. Laivaliikenne. Adveture Island. Leikkinurkka. Ruuhka laivoissa. Ruuhkvuodet. Linnanmäki. Metrilaku. Lapset. Nauru. Hymy. Ilo. Isyys.

2. Ihmettelen välillä miten olen päätynyt tähän asemaan. On oikeastaan aika onnekasta olla kahden maan välillä. Saan matkustaa. Saan vaihtaa maisemaa. En jää jumiin, mutta kyllä välillä pahasti jumittamaan. En ole kiinni pikkupitäjässä, mutta pidän rutiineista ja nostalgiasta. Pidän siitä, kun asiat menevät kuten ne suunnittelen. Onko tässä tavassani kyse perinteistä vai jumittamisesta? Ehkä kuitenkin lähinnä jumittamisesta.

3. Lapsi aloittaa koulun. Pelottaa (aikataulut), jännittää (arjen uusi alku), olen rauhallisin mielin (lapsen pärjääminen), arveluttaa (lapsen kotona viettämänsä aika).

4. Voisi kai jatkaa pidempäänkin, mutta kello on kohta yhdeksän ja täytyy laittaa lapsilta Netflix kiinni. Huomenna taas paluu takaisin Tallinnaan. Tänä kesänä tuli nähtyä lasten kanssa Suomea kolmistaan vähän enemmänkin. Hyvin jaksoivat. Löysivät hellyyttä toisistaan. Saimme paljon tukea sukulaisilta. Sain aikaa ajatellakin. Ja ihan vaan olla.

Mietteitä (toukokuun ylikuumeneminen 2023)

 Tässä lista asioista, jotka aiheuttavat päänvaivaa:

1. A:n päiväkodin päättäjäiset (huomenna!) Olin unohtanut ne täysin!

2. A:n 7-vuotisjuhlat (lauantaina!) Ei ketään kutsuttu!

3. Töiden päätösjuhat. Taas on yksi kierto purkissa. Paras aika vuodesta alkaa juuri nyt. Ja sitä pian seuraava...

4. Syksy. Se on todella kaukana ja niin lähellä. Olen kiinni tässä nykyisessä kuviossa. Päiväkoti-työ-toinenpäiväkoti-kuoroharrastus-kauppa-koti-nukkumaan-puurolle. Ja nyt se yhtäkkiä muuttuu! A menee kouluun (kumpaan?). Ja kuka ehtii hakea jo keskellä päivää? Ja mitä tehdä aamulla, kun on töissä jo kaksi tuntia enne töiden alkua? Ja ennen kuin työt alkavatkaan, pitäisi jo hakea lapsi koulusta (!)

5. Aven aina kasvava työmäärä. Nousukiidossa oleva puoliso, joka kaikista varoituksista huolimatta, tekee vähän liikaa töitä. Seuraus: jännityneisyys, väsymys, poissaolo. Ja se väsymys vetää siis täysin mehut pois, kaipaa nyt kaikkein kiireisimpään aikaan vain unta.

6. Omat työt! Näitä hommia on paiskittu jo yhdeksän (!) vuotta putkeen. Palkkaa saa tarpeeksi, työmäärä ennemminkin hallittavissa ja kolleegat OK. Miksei tämä toimi? Keski-iän kriisi? Muutoksenpuute? Epätasaisesti jakautunut työmäärä? En muista milloin minulla olisi viimeksi ollut tylsää. Siis tekemisenpuutetta. Luppoaikaa. Mitä näitä nyt on... Työpäivän aikana kyllä (rutiini), mutta elämässä noin ylipäätään. Ruuhkavuodet, you know.

7. Vapaa-aikaa itselleni ja vaimolle. Siis milloin? Yritin varata yllätysmatkan. No, saa nähdä onnistuuko. Siirtyykö? Perutaanko?

8. Kamerahulluus VS rahanpuute. Tämä iskee aika ajoin. Toisaalta se inspiroi uusin hommiin, toisaalta vaan kaventaa kukkaroa. Vaikka tiedän, ettei ole tarvetta eikä järkeä, hommaan silti. Mutta uusilla varusteilla tulee uutta inspiraatiota! Näin se vain on aina minulla mennyt. Ja noista uusista ideoista voi poikia uusia projekteja, tietoa, osaamista, you know.

9. Vertailu! Voi hyvät hyssykät kuinka väsynyt olen vertailuun. Mihin kouluun lapsesi pääsi? Miten paljon teet töitä? Voisitko tehdä vähän halvemmalla ja vähän nopeammin? Naapureiden autonromut pihalla. Haluan ajaa autolla, mutta en omistaa sitä (ja siitä aiheutuvia ekonomosia ja ekologisia kuluja)

10. Sota! Siis se loputon hyökkäämäinen ja tappaminen mitä itänaapuri harrastaa. Ja sitten vielä tämä loputon murhe eskaloitumisesta.

Huuh. On tässä mietteitä pienelle ihmiselle. Oikeastaan aika hyvä, että sain ne kirjoitettua. Ehkä pääkin vähän selvenee. Ja nuo kiinnostavaa  kelata alhaalta ylöspäin. Näkeepähän mitkä ovat niitä prioriteettaja ja päällimäsenä pinossa.

Mukavaa kesän alkua!