Eesti 91

Viron 91-vuotissynttäreiden lahjoittama vapaapäivä tuli yllättäen ja kulman takaa. Olen elänyt koko tähänastisen päivän vapaaherran elämää. Se sisältää pitkät yöunet, kämpän siivouksen, poliittisen viestinnän tenttiin lukua, pestopastat kanalla, lopputyön käsiksen ja sähköpostin tsekkaamisen.
Nyt on hyvä flow. Tunnen taas olevani kärryillä ja valmis kuvauksiin. Se on hyvä tunne.

Onni on

+mustikkapiirakka, jonka Iina leipoo
+auringonpaiste
+kuvistunnit, ilman aivoja
+likainen bussinikkuna
+juoksulenkki
+lenkkimakkara
+nuotio
+vapaapäivä
+joku kaveri
+putipuhtaus
+teehetki
+jaettu ilo
+lisäkilo
+pyöräily
+koti ja matka

Olet sitä mitä kritisoit

Tänään on aika hurja päivä.
Heräsin aamulla puheluun: "Tule tööle".
Oh shit. Tämä on juuri se asia jota ajattelin ettei mulle voi käydä. Mitä kello on? 6.50 ja lähetys alkaa viiden minuutin kuluttua. Nukun aamu-tv:stä pommiin. Kuin ihmeen kaupalla pääsin studiolle viidessätoista minuutissa. Lähdin suoraan vuoteesta taksilla, käytin tasarahaa ja hölkkäsin. Missasin vain ekat uutiset ja vähän yleistä löpinää.
TV:stä kouluun, ei suihkua, ja kuvittelen itseni koko päivän ajan haisuliksi, mutta kukaan ei onneksi kommentoi hygieniatasoani, joka yleisesti ottaen on melko korkea. Koko päivä leijailee kummallisessa myöhässäolon tunteessa, kunnes käyn vessassa. Tajuan että mulla on kalsarit väärinpäin jalassa.
Timeout!
Ehkä olisi syytä vähentää töitä ja lisätä yöunia. Ehkä?
Kävin tästä aiheesta muuten myös Neleen kanssa melko pitkän keskustelun. Koko takeaway-kahvi- ja kiireisenäolo-kulttuurista. Miksi ihmisten pitää olla näennäisen kiireisiä? Raha, disorganisaatio vai naapurikateus? Mitä se kiire oikein on?
Katselin tänään luokkatovereita elokuvanhistorian luennolla ja mulla tuli kumma tunne. Tunnuin olevan se takarivin pätijä viimeiseltä vuosikurssilta, jolta proffa kyselee näkökulmia huvin vuoksi luennon aikana. Vaivaantunut olo. Toisaalta olen onnekas kun mulla riittää töitä, kavereita ja koulua laman aikana. Ja mä mietin kiirettä ja kiireettömyyttä. En tiedä miksi.

Nyt vedetään raja

Kaikilla tuntuu olevan mielipiteensä mun lopputyöstä:
-kokeile John Webster-tyyliä
-kokeile Friedrick Wisemann-tyyliä
-katso venäläisiä dokumentteja
-älä anna kameran heilua
-tuo ääni ei kelpaa televisioon
-kuvasitko Eesti-Brasilia-jalkapallo-ottelun?
-kuka on päähenkilö?
-palkkaa editoija
-tätä ei saa näyttää koulun ulkopuolella
-tämän leikkaat pois

Voi hyvänen aika!
Ja mä olen kuvannut vasta yhtenä päivänä! Dokumenttini aihe todella tuntuu herättävän keskustelua. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin suita. En jaksa enää kuunnella kaikkia. Nyt on mentävä omin neuvoin. Aika rankkaa olla tutkiva dokumentaristi tänä mediatietoisena aikakautena.

Tellier Tavastialla

Kauan odotettu trippimme Tavastialle sai lentävän lähdön torstaina. Kaikki neljä virolaista kaveriani, Ops, Pille-Riin, Robi ja Andres olivat minua vastassa Helsingin Länsiterminaalissa aamuaikaisella. Päivän teema oli muna. Kaarti oli nimittäin syönyt aimoannoksen kymmenen minuutin munia odottaessaan saapumistani. Tungimme kaikki Andresin Hondaan ja kaasujalka kyyditsi kaikki kotiini. Siihen lentävä lähtö sitten loppuikin, sillä kaikki halusivat monen tunnin päiväunille kevyen ruokailun jälkeen.
Illan H-hetki oli legendaarisen hämyisellä Tavastia-klubilla. Poket olivat sopivan kovia, vaikka kohdeyleisö olikin Helsingin alternatiivi-kermaa: naisia kleopatra-kampauksissaan, miehiä henkseleissään ja suuria silmälaseja tyyliin 60-luku. Keski-ikäinen "seksiguru" Sebastien Tellier tempaisi yleisön mukaansa heti ensi soinnusta. Soundi oli massiivinen ja biitit tarttuvia. Tellier on ehdottomasti show-mies parhaasta päästä: parilla lauseella lava täyttyi tarjotusta tupakasta ja lattia hytkyvästä ihmismassasta. Eikä tunnelmaa hidastanut heitto biseksuaalisuudesta, ranskalainen valkoviini flyygelin päällä saatikka ne mustat puolittain kasvot peittävät pleksit. Toisen puolen peitti musta parta.
Bändille on myös annettava sille kuuluva kiitos. Nuoret pojankoltiaiset, ainakin Tellierin rinnalla näytti siltä, vetivät joustavaa synasoundia moitteettomasti ja konstailematta.
Perjantaiaamu ei ollut liian karvas, muttei täysin peipposen pesästäkään. Olosuhteisiin nähden suorittamamme kaupunkikierros rännässä oli mainio. Ateneumin kansallisromantiikka, japanilaisvalokuvat, DVD-kaupat ja edellisöinen kebab aiheuttivat Opsille ähkyn. Oli mentävä lämmitelemään LaFamilgian pastojen ääreen. Andres osti täysin hazardeja sci-fi-kirjoja koko rahalla ja Robi sai huhtikuisen syntymäpäivälahjansa "hieman etukäteen". Saavutin täydellisen rentouden tilan kun illalla saunoimme supisuomalaisittain, hangessa kierien ja löylyä kaihtamatta.
Nyt lauantaina tuntuu aivan täydellisen sunnuntailta, näin retken jälkeen. Oli siinäkin munaa ja eestiläinen eväsretki. Aika velikultia.

Vielä kovempi artisti Daft Punk tarttuu Tellieriin.