Olet sitä mitä kritisoit

Tänään on aika hurja päivä.
Heräsin aamulla puheluun: "Tule tööle".
Oh shit. Tämä on juuri se asia jota ajattelin ettei mulle voi käydä. Mitä kello on? 6.50 ja lähetys alkaa viiden minuutin kuluttua. Nukun aamu-tv:stä pommiin. Kuin ihmeen kaupalla pääsin studiolle viidessätoista minuutissa. Lähdin suoraan vuoteesta taksilla, käytin tasarahaa ja hölkkäsin. Missasin vain ekat uutiset ja vähän yleistä löpinää.
TV:stä kouluun, ei suihkua, ja kuvittelen itseni koko päivän ajan haisuliksi, mutta kukaan ei onneksi kommentoi hygieniatasoani, joka yleisesti ottaen on melko korkea. Koko päivä leijailee kummallisessa myöhässäolon tunteessa, kunnes käyn vessassa. Tajuan että mulla on kalsarit väärinpäin jalassa.
Timeout!
Ehkä olisi syytä vähentää töitä ja lisätä yöunia. Ehkä?
Kävin tästä aiheesta muuten myös Neleen kanssa melko pitkän keskustelun. Koko takeaway-kahvi- ja kiireisenäolo-kulttuurista. Miksi ihmisten pitää olla näennäisen kiireisiä? Raha, disorganisaatio vai naapurikateus? Mitä se kiire oikein on?
Katselin tänään luokkatovereita elokuvanhistorian luennolla ja mulla tuli kumma tunne. Tunnuin olevan se takarivin pätijä viimeiseltä vuosikurssilta, jolta proffa kyselee näkökulmia huvin vuoksi luennon aikana. Vaivaantunut olo. Toisaalta olen onnekas kun mulla riittää töitä, kavereita ja koulua laman aikana. Ja mä mietin kiirettä ja kiireettömyyttä. En tiedä miksi.