Perä-kaks-koulu eli back2school

Hei sun heiluvilles kesä!
Morjens mansikat ja sinilevä.
Nyt alko meinaan syksy.
Aika etsiä mamikset kaapin perältä ja sytyttää kynttilät.

Koulu alkaa virallisesti ensi viikolla, mulla jo huomenna.
Oma kämppä on siivoton loukko, mutta vanhempain viikot on vietetty ja kaverit kierretty Helsingissä.
-Lähdöt ja tulot on aina sellasta morkkis-touhua, sanon isälleni joka naputtelee nettipankkitunnuksia laivalippuni maksuun.
-On ne. Varsinkin lähdöt, isäni huokaa.
Huomaan hänen kulkevan jo muissa aatoksissa. Ajatus on Lahden motarilla ja isoisäni luona, vielä idempänä. Maailma pyörii sittenkin, vaikkei sitä aina huomaa. Jokainen muutos on edistystä.
Pakkaan pari muovilaatikkoa ja lattialastan, rämän suihkuverhon ja teräsmies-sarjakuvan.
Vatsan pohjalla on kutina että niille tulee käyttöä. Enemmin kuin arvaakaan.

Yhteenveto

-Sul on aina se sama Opanholmen-joku-juttu siellä. Mikset sä voi kirjoittaa jotain uutta? kysyi sisko.
-Kirjoitanhan mä koko ajan, mumisen suunpielestä, vaikka tiedänkin vastauksen olevan valetta.
Koulu alkaa viikon päästä. Täytyy istua taas luennoilla. Ajatus on hmmm, mmm, outo. Olen erkaantunut. Syytän liian pitkää lomaa. Uskomaton lause. En voi kirjoittaa mitään tuollaista. Syytän liian pitkiä tehtävien suorituksia. Ruohonleikkuutta, television piuhoittamista, remontteja (leikki eli lavastus- ja oikeaa-), lenkkeilyä, sähiseviä hanhia hölkkälenkillä, vadelman tuoksua ja perhesiteitä.
Niin juuri! Siinähän sitä on suoritettavaa.
Tosin kaikki tuo on ollut pelkästään hauskaa puuhaa.
Olo on vähintäänkin rentoutunut. Kunto on kasvanut, taas vale, ja olen jopa vähän päivettynyt.
Kai siihen ajatukseen, siihen koulun penkkiin, taas tottuu.
Yksinkertaista: kynä käteen ja lehtiö pöydälle.
Jah küll. Siitäs saat luettavaa sisko. Ja minä taas arjen rutiinit.