Totuudenmukaisempi verbaaliveijari

Viikko vilisee mallikkaasti.
Parhaat kohdat voin tiivistää seuraavanlaisesti.
Lähetin dokumenttielokuvamme Dvigatelin 'holy cow'-leffafestareille. Saa nähdä läpäiseekö se juryn sydämen ja löytääkö tiensä Sõprus-teatterin valkokankaalle.
Täysin ulapalta tullut luennoitsija editoinnin teoriaa opettamassa. Siteeraan parhaan pätkän englanniksi: "A narrative story always has a main character. This character wants something badly. Let us take for example a stone as a main character. What does a stone want? Nothing."
Miten joku voi heittää hihastaan päähenkilöksi kiven? Hulvatonta.
Näin viikolla myös ensimmäisen eestiläisen elokuvan. Jan Uuspõld läheb Tarttuse. Se oli komedia.
Tänään on muuten eestin 89. itsenäisyyspäivä. Juhlimme sitä keskiaikaisen ravintolan pitkän pöydän ääressä. Eestiläiset aloittavat itsenäisyyslaskunsa ensimmäisestä vabariikistä, eli eivät vähennä itsenäisyysvuosista neuvostoaikaa. Mielenkiintoista sinänsä.
Olen myös eestin kurssilla. Ensi viikolla käsittelemme imperfektiä.
Naapurihuoneistot valtasi puolikas suku näin suomalaisen hiihtoloman kunniaksi. Hauskaa oli ja kaappini on taas täynnä ruokaa.

Olkaamme urhoollisia arkisissa toimissa, älkäkäämme unohtako huvittelua ynnä muita kansan mielen virkistäjiä siinä sivussa.
Koira kuittaa.

Kerro heti!

Kolmas päivä radalla, mitä jätkät kelaa täst,
peräkanaa sadalla, opiskelijaelämäst.
On rundin aika, käydä puodissa Virossa,
käy urheilusta, mäynää eestin siwossa.

Skidist hoppuu, näyttää hampaat opinahjossa,
ei näy loppuu, ikuinen kevät: saapas sohjossa,
On varaa wokkiin, ketsuppiin ja melooniin
voi aina vetoo sossuun, wippiin ja meloodiin.

Vedätän totuutta, näytän puolen,
ei toden, keksityn, piilorunosuolen,
Projektit auki, viikonloput rauhaisia,
haavissa hauki, kaverit -auts- lahjaisia.

Näin tässä aina käy, kun biitti lähtee pumppaan,
settii valuu suusta kuin mummot keppijumppaan,
Ei loppuu näy, kun talsitaan kadulla,
koulusta kotiin ja visa versa illalla.

r

Juusto, että pidän sinusta.
Maalattuamme kaupungin punaseksi istuimme taakse ja rentouduimme.

Sulje silmäsi ja mieti mitä tulit sanoneeksi.
Istu hiljaa ja jaa sen kanssa.

Pyhä lehmä, etten voi lopettaa ajattelemasta sitä.
Yritin olla viileä kuin kurkku.
Mietin nimeäsi, mutta se ei soittanut mitään kelloa.

Se ei ollut mun kuppi teetä.
Eikä kalja.

Mistä käydään sivuillani?

Pysytään yhdessä, Aruba!

Ajattelin nyt kertoa päivästäni.
Mies, nuorehko, käveli kadulla ja säikähti pulua. Kirosi mielessään, perhana, ja vilkaisi itään ja länteen, eikaivaan kukaan huomannut?
Voin paljastaa, että tämä tarina päättyy siihen, kun mies syö neljä-viisi päivää vanhaa pastaa. Tämä melkein aikaansaa palohälytyksen, sillä ruoka on palaa pohjaan. Mies syö ruoan kanssa minikurkkuja, suolattuja.
Päivällä oli kahteen kertaan jalopenoja. Ne näyttivät veltoilta liskoilta ja maistuivat herkullisilta.
Bussi tuli huomattavan nopeasti pysäkille. Ei siitä sen enempää.
Tänään oli myös pesulapäivä. Olen edennyt harrastuksessani "Kehittyneempien Tasolle". Minua kohdellaan kuin eestiläistä jolla on kuuma peruna suussa, ei kuten turistia tai vielä pahempaa suomalaista turistia. Pesulassa on onnekseni ollut jo pitemmän aikaa kakkosketju kentällä. En selviäisi siitä kaikkein valkoisimman pesupulverin värisestä rouvasta. Sen sijaan nyt, toimin jopa hyväntekijän roolissa tulkatessani tsekkikäisen näköisen miehen pesuongelmia eestiksi tälle ystävällisemmälle pesurouvalle.
Olen ylpeä ja palkaksi syön kermaleivoksen, neljä-viisi päivää kaapissa seisseen.

Kuluttajaystävällisempi

Kuluttajaystävällisempi
Teetä kahvin sijaan
Virkeämpi
Säännölistä urheilua
Ulkoilua
Ei liian tarkkoja salasanoja
Selkeämpää logiikkaa
Kunnollisia tervehdyksiä

Kuin kissa
Täsmällisempi ajankäyttö
Suunnitelmallisuus
Mies
Virkistyneentuoksuinen
Ajankohtainen
Hyvä neuvottelija
Joka-aamuiset rutiinit
Vaihteleva ruokavalio

Ei "yli-" eikä "ali-"mitään
Ehdottoman yritteliäs
Ei lysähtele (sohvalle)
Kunnolinen

Kaukaatavoitettava
Vastaanottavainen
Itsekriittinen, muille hyödyllinen
Tempaava
Kolkoton
Lämpimämpi
Monipuolisissa toiminnoissa
Ahkerampi
Ulkoista hohtoa, sisäistä rauhaa
Punaiset posket

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Kuvittelin koko viime viikon, että nyt viikonloppuna, siis joka päättyy tänään, tulemme sekalaisella liettualais- tai latvialaisporukalla Suomeen kuvaamaan TV-journalismia. Olin aika vauhkona ja yritin parhaani mukaan sovitella aikoja ja laivoja. Eipä onnistunut sitten kuitenkaan. Silti lähdin Helsinkiin, yksin, ja silti asia varjosti koko viikonlopun kulkua.
Aika tarkalleen puoli vuotta kestää, kun yksinasumisen glamour katoaa. Syntyy rutiini. Kaupassa on käytävä ja jauheliha kannettava. On silti lisättävä, että mullahan menee hyvin, kun voin valita sen jauhelihan sijaan muutakin, jos huvittaa. Para aikaa syön pihviä, jonka kuljetin repussa Laajasalosta Vanalinnaan. Eivät kysyneet tullissa mitään.
Laivamatka oli kerrankin viihtyisä. Sain mukavan paikan vanhahkon suomensaksalais-pariskunnan vierestä. Juttelimme mukavia ja luin John Irvingiä.
Koko ajan mieltäni kaivelevat epäorganisoidut kuvaukset.
Oli aika mieltälämmittävää paiskata pihvi pannulle ja todeta, että pala vanhempain huolta on matkassa.
Matkasta puheen ollen lähden pääsiäiseksi Berliiniin, noin vain. Ei se sen kummempaa ole.
Koulussa on edelleen rokkaavaa ja viihdyn, jopa paremmin toisinaan kuin Helsingissä. Sellaisina hetkinä kun on paljon puuhaa ja pallo hallussa. Nyt on sitäpaitsi jo valoisaa aamuisin. Ei tässä hätää ole.
Pääsisipä aina yhtä haasteellisen helpolla.

Gumnaam-klippi vuodelta 1965

Minun suuri ajankuvani

Katselimme eilen juppeja ostoksillaan stokmannin ruokaosastolla. Tarttuipa hihaan sitten pienin purkki caesar-salaattia, kun niin hyvältä näytti.
Järjestän para-aikaa viime vuoden portpholiotani. Aika piirtyy ilmeisiin, ympäristöihin ja siihen mikä rajautuu kuvan ulkopuolelle. Katsoin viime syksynä muutamakymmenen elokuvan ja napsin läjän mustavalkokuvia. Oletan että edistystä on havaittavissa. Nyt juuri on tärkeää olla nautiskeleva ja ajankohtainen. Näillä viittaan toistaiseksi kiireettömään opiskeluun ja Tv-journalismin kurssiin. Vaalit lähestyvät ja mediaopiskelijat kiertävät kaduilla haastattelemassa. Olen yksi heistä, osa minulle uutta kontekstia. Poliittinen reportteri.
Kyykkytiskaaminen vahvistaa pohkeiden jänteitä ja lukeminen yleissivistystä. Välillä tekee mieleni soittaa selloa ja ajaa autoa. Toistaiseksi en harrasta kumpaakaan tässä maassa. Jos ja kun on harrastanut koko elämänsä erinäisiä harrasteita, tuntuu jokseenkin oudolta olla harrastamaton. Nyt olen tässä tilanteessa, hetkellisesti. Mikä on hyväksyttävää, mutta muuttuva, kuten aikakin.