Opiskelijaelämää Suomesta

Keväänmerkkinä olkoon pieni lumipyry joka pistäytyi bussipysäkillä.
Erasmus-oppilas Giampietro Napolista piti meille tänään luennon Greyn anatomiasta. Sihteeri katsoi oudosti, kun pyysin luokan avaimia jotta voisimme pitää luennon ilman opettajaamme Arvo Ihoa. Aika koukuttava sarja!
Bussimatkalla kotiin päädyimme puhumaan vapusta. Kertasin jokaisen likaisen yksityiskohdan vapusta kaksituhattakuusi ja totesin ettei vapuissa ole Esplanadilla mitään glamouria.
-Sun pitää vaan lähteä sieltä oikeaan aikaan, opetti Jouna.
Sami alkoi kertoa Tallinnan suomalaisen opiskelijajärjestön haalareista, joilla hän on onnistuneesti viimeiset kaksi vappua kerännyt outoja katseita.
-Outoja myönteissä merkityksessä, lisäsi Sami.
Triin pyysi minua tuomaan kaverilleen jotain reseptittömiä nukummisvaikeuslääkkeitä Suomesta. En löytänyt YA:n sivuilta ainakaan. Trash pyysi "Cha-cha-cha":ta ja "Paperitähteä". Kaspar taas haikailee uusimpia Juoppohullun päiväkirjoja.
Alan hahmottaa Suomi-Viro-suhdetta eestiläisen näkökulmasta.
TEILLÄ on siellä Ikea ja eitzch-et-em (H&M).
-Mutta nehän ovat ruotsalaisia! puhahdan. Niitä sieltä Suomesta kuitenkin kalastetaan. Näin meillä täällä.

Valitettavasti

Jouduin poistamaan linkkauksen uuteen Loskutov-videoon, säilyttääkseni jonkinlaisen henkilösuojan blogissani.
Loskutovia voi katsella vanhaan ja uuteen tapaan youtubessa.

Netitön elämä

Se oli... Milloin se oli? Perjantaina?
Ei se oli kuusi päivää sitten tiistaina, kun tietokoneeni imi sisäänsä viisi troijalaista viirusta.
Niistä johtuen, olin enemmän tai vähemmän ilman tietokonetta.
Muutos arkirutiiniin oli mullistava.
Miten kirjoittaa esseitä? Miten tietää perutuista luennoista? Miten soittaa Suomeen?
Putosin totaalisesti parikymmentä vuotta taaksepäin.
Aamuisin en jaksanut kömpiä naapurin tietokoneelle lukemaan uutisia. Sen sijaan iltaisin uutispimento oli paikattava ja kone oli jostain löydettävä. Mietin tietokonetta kuin kuka tahansa johonkin addiktoitunut. Milloin saan sen takaisin?
Torstaiaamuna lähdin koulun kirjastoon paria tuntia tavallista aiemmin kirjoittamaan puhtaaksi luonnokseni. Liuskallinen analyysiä tuli ihan tuosta vain! Hyvin luonnosteltu on todella puoliksi tehty.
Nyt pata pysyy pystyssä toistaiseksi: vanhemmalla näytöllä ja paljon turhaa poistettuna. En siltikään tohdi painaa virtanappia. Olkoon päällä, jos vaikka pitäisi joku koulutehtävä kirjoittaa...

Hyvä kotiväki

Tallinnassa tuulee ja kovasti. Ihmiset peittävät kintailla korviansa ja painavat vatsataitossa päin tuulta.
Tänään inspiroidun kävelemään tuolla tuiverruksessa jonkinmoisen lenkin ja nautin välillä pilkkivästä auringosta.
Viime yönä minut maaniteltiin pitkän koulu- ja työpäivän jälkeen spontaaneihin ystävänpäivä-pippaloihin.
Club Privé soitti musaa täysillä ja jotenkin onnistuin saamaan ilmaisia juomia Tallinnan kalleimmassa paikassa oikeastaan koko illan. Tanssijalka vipatti valomerkkiin asti.
Noin muuten täällä rullaa kaikki omalla painollaan. Koulujuttuja on sopivasti ja suoritan eräänlaista työharjoittelua ETV:n "Paar"-nimisessä suorassa talkshow:ssa.
Marraskuussa alkanut hotellin johtajan virka on toisinaan uuvuttava ja pistää puremaan hampaita yhteen. Onneksi enoni palannee Ranskasta kolmen viikon kuluttua ja pääsen taas pitkästä aikaa kirmaamaan Helsingissä.
Voikaa hyvin.

Ps. Olen jättänyt kahvinjuonnin toistaiseksi.

M&M

Vieraita kävi.
Sekotimme aamut ja yöt tyystin ja keskityimme lähinnä erilaiseen pelaamiseen.
Norkoilin kasinolla sillä välin, kun M ja M pelasivat merkkikasojaan ylös ja alas. Ops liittyi geimeihin vähän myöhemmin ja sai houkuteltua korttihait katsastamaan toisenlaista yön Tallinnaa. Toisenlaista venäläisen karaokebaarin riipivän kaihoisaa Tallinnaa.
Kokki torkkui nahkasohvalla ja kellon kilautuksessa pyöräytti yökävelijöille pelmeenid Korean tyyliiin. Pari venäläisnaista lauloi sydäntäsärkeviä Shlagereita suoraan äiti-Venäjältä ja niin ikään kippisteli meille laulujen väleissä. Annoimme joka kerta raikuvat aplodit.
Myöhemmin yöllä, minimodaksemme yöunet, kävimme kuku-klubilla kuumentamassa tanssilattian muiden muassa Dingon tahtiin. Voi sitä riemun ja ranttalin määrää!
Korttihait M ja M tahtoivat vielä ennen makuuta pari kierrosta päiväkotipelejä korttipakalla. Syväunta kahden tunnin ajan.
Käsittämättömän helposti huojuimme aamuseitsämältä kaupungin läpi kohti satamaa. Tunnelma oli maaginen. Totesimme visiitin hyväksi ja satamasuoralla tein U-käännöksen kohti vanhaa kaupunkia. Jostain syystä huusin vielä perään: "Mäkin haluan mukaan!" mutta luultavasti se oli pelkkää unensekaista horinaa. M ja M kääntyivät ympäri jo jonkun matkan päässä ja kuittasivat matkan kädenheilautuksella.

Työ Tallinnassa

Tallinnassa paistaa aurinko.
Pienet ennakoluulot venäläisasiakkaita kohtaan osottautuivat vääriksi. Ounastelin, miltä hotellihuone näyttää veli-venäläisen jäljiltä. Noh, siistiltä.
Perjantaiaamun asiakkaat olivatkin sen sijaan puhtaita suomalaisia luomutuotteita. Pariskunta ja basisti. Heti kättelyssä vienohkossa viinantuoksussa.
Basisti kertoi vaihtaneensa lompakkoa, ja tottakai sinne toiseen jäi majoitukseen tarkoitettu rahasumma.
Mutta.
Basistilla oli myös Visa. Maksua suoritettaessa silmälasipäinen, leppoisa tummahiuksinen äijä huomasi huoneennurkassa basson.
-Jätkähän soittaa bassoa! Voiksmä kokeilla?
-Tottakai.
Ja ukko kaappasi basson.
-Jumalauta miten raskas!
Veteli pari riffiä hemmetin hyvällä otteella ollakseen krapulainen.
-Onpa hyvä glitchi! Jää soimaan kivasti. Soitatsä ite?
Mietin hetken mitä vastata.
-No välillä. Mutta mä olen koko lapsuuteni soittanut selloa.
-Aah.
Kaveri katseli vielä hetken raskasta bassoa kourissaan.
-Täytyy sanoa sulle, että se oli sellisti, joka naisen kellisti.
Ja sitten se basisti lähti huoneistoon herättelemään niitä kahta muuta.

Luetuin teksti

Istun tässä ja mietin.
Että mihin mennä.
Istun tässä ja mietin.
Että kusta tulla.
Istun tässä ja mietin.
Että kuka siellä?
Istun tässä ja mietin.
Että mitä vielä.