Itse-palvelu-pesula

Eilen oli syntymäpäiväni. Koko päivän ajan mulla oli semmoinen mielen kahtiajakava tutina pyllyssä, että joko mulle järjestetään yllätysjuhlat tai sitten kukaan uudessa koulussa ei vielä tiedä mun synttäreistä. Näissä ajatuksissa haahuilin koko päivän pitkin käytäviä. Kirjasto oli tyhjä ja sain rauhassa katsoa Luis Bunuelin ja Salvador Dalin yhteistuotoksen Andolusialaisesta koirasta.
Ilta hämärtyi ja läksin linja-autopysäkille. Matkalla totesin kanssatovereilleni, että tänään on muuten synttärit mulla. Innostuivat tuosta ja sekalainen virolaisseura mukanani lähdin pubiin. Sanoivat kaikki toverit, että mikä tahansa hell hole ei kelpaa, nyt tarvitaan parasta. Menimme sisäpiirin kapakkaan niin sanotulla "luuser kaartilla". Muuta ei tarvittu, näppäriä nämä kurssikaverini. Niinpä tutustuimme paikallisiin oluisiin ja muoniin istumajärjestyksessä Annikki, Triin, Robin, minä, Paul, Pyhak ja Ops.
Niin ja tänään pesin pyykkiä.

Vastaus runoon "Kun Anttipoika maailmalle lähti"

Hyvä Anttipoika,

On aivan ensiksi todettava että runonne ei aivan täyttänyt sille asettamiamme kriteerejä. Voimme kuitenkin todeta, että se kätki sisäänsä kenties suuremmankin totuuden, vaikka emme sitä kyenneet löytämään. Runon vapaamuotoinen mitta oli raadin mielestä jokseenkin turha tehokeino muutenkin ontossa rakenteessa. Pidimme erityisesti runon kohdasta jossa ihmisillä on hyvä mieli. Raati on pitkän harkinnan jälkeen päättänyt jättää ruononne julkiselle paikalle, kaiken kansan luettavaksi. Onneksi olkoon!

Vilpitt. terv.
Runoraadin varapuheenjohtaja ynnä verkkopäiväkirjain sensuurihenkilökunta

Kun Anttipoika maailmalle lähti

Nyt on maanantai.
Kolme viikkoa sitten oli maanantai.
Etsi viisi eroavaisuutta.


Asun Tallinnassa.
Ulkona sataa vettä.
Maassa on rauha
ja ihmisellä hyvä mieli.

Ei sen kummempia rupatellen.

Kolikko ja sen kääntöpuoli

Tiedättekö mitä? On melko tuskallista järjestää syntymäpäiväjuhlia juuri uuteen maahan jotenkuten sopeuduttuaan. Tai ei siinä järjestämisessä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta oman perheen paikalle kutsuminen on melko vaarallista. Koti-ikävä, joka siitä seuraa, on suuri. Me järjestimme syntymäpäiväkekkerit enoni ja tätini kanssa täällä uusilla kotikulmillani. Juhlat olivat hienot, puheita ja shappanjaa. Yksi toisensa jälkeen vieraat saapuivat, yksi toisensa jälkeen vieraat lähtivät. Ei itku, minunkin olisi pitänyt olla yhdeksäntoista neljäkymmentä Kauppatorilla kiroamassa, että huomenna on maanantai. Todeta että matka vei kaikki voimat ja huomenna pitäisi olla töissä.
Nyt olen täällä yksin. Yksin kaikkine tuttuine tavaroineni.
Ihminen on luotu elämään pareittain ja suurissa ryhmissä. Yksinäisimmätkin yksilöt tarvitsevat lauman. Meneepä apaattiseksi. Äh. Juhlat olivat hienot ja nautin joka hetkestä. Huomenna on koulua ja nyt lataan voimat ensi viikolle. Ei sääliä. Tämänhän pitäisi olla unelmieni täyttymys, eikö totta?

Yours, Estonian Police

Sain äsken kirjeen Viron viranomaisilta. Sininen lappu, ylhäällä keskellä leijona, jonka kieli ulkona kuin Suomen vaakunan vastaavalla. Teksti kolmella kielellä: eestiksi, venäjäksi ja englanniksi. Ei hätää, en ole mieron tiellä. Ja vaikka mulle viraston täti kymmenessä minuutissa kirjoitti Viron henkilötunnuksen, ei kyse ole mistään uuden virolaisen syynäämisestä. Kuningatar Elisabeth II tulee Prinssi Philippin saattelemana naapuriin kylään! Kyllä, nootti koskee poikkeuksellisia liikennejärjestelyjä perjantaina. Koko vanha kaupunki on suljettu 19.-20. lokakuuta. Vietämme tuolloin syntymäpäiväjuhlia suvun voimin, harkitsen myös vakavasti Lispetin ja Pilipin kutsumista rientoihin. Ehkä suostuisivat. Olenhan nyt Tallinnan rekisterissä ja media-alan opiskelija. Huomenaamulla ajattelin kuvata turisteja ja puluja, koulutyö, tiedättehän. Jätin taas kerran viime hetkeen, mutta idea tuli vasta eilen illalla. Ounastelen, jahka kameratyöskentelyn opettaja Arvo Iho antaa anteeksi kehittämättömät kuvat. Yritän silti tottakai. Tallinnan Disneylandissä kaikki on mahdollista.

Hullut päivät

Käyskentelin sateisessa Tallinnassa ja huomasin, että muuan risteys voisi vallan mainiosti olla lönkalla. Yhdennäköisyys oli huomattava: vaaleankeltaista, akateemista seinäpintaa. Hymähdin ja jatkoin matkaani kohti kirkkaan keltaisten muovikassien voimistuvaa virtaa. Lähdin tietoisesti sinne virolaisen stokkan hullunmyllyyn, elämysmatkalle ikään kuin. Leikisti Suomeen.
Ostin kuusi paria sukkia. Enoni yhdeksän paria ja flanellipaidan. Minun onnistui myötäillä hänet ostamaan itselleen myös nuorekkaan neuleen. Eritoten pystykaulus ja siitä jatkuva pitkä vetoketju olivat nuorekkaita. Hieno homma. Jatkoimme pitkää aamukävelyä lopulta muuan kuppilaan. Eno on hoksannut kiinnostukseni vanhaan ja käyttökelpoiseen tavaraan. Nyt hän sai päähänsä tyrkyttää minulle omia nuoruuden silmälasejansa jostain peräkammarin laatikon kätköksistä. "Vaihdat vaan linssit ja siinä sulla on aitoa seiskytlukua."
Hankimme mulle uuden, mahtavan vuodesohvan Askosta. Siihen mahtuu kaksi nukkumaan. Äijät toimittavat sen tänne perjantaiaamuna. Tuli vielä mieleen enostani, ensimmäinen osasto, jonne hän siellä alennusmyynnin mekassa mut vei, oli poistomyynti ylimmässä kerroksessa. Hiljaista kuin kirkossa keskiviikkoaamuisin.
Jos tästä tarinasta haluaa jotain syvempää kaivella niin, ei se Suomi ole kaukana. Se on jo osittain täällä.

Takkuran kakkura alki

Päev üks (1)

Hämmennys oli valtava huomatessani olevani yksin. Istuin bisneksen alkeiskurssilla ja kuuntelin kolme tuntia asiaa Viron verotussysteemistä. Tapasin ruotsalaisen kurssikaverin, joka paljasti maanantaiden olevan kaikkein tylsimpiä päiviä. Kieltämättä melko teoreettista ja tiukkaa kamaa sain osakseni myös Kristel Sarapuun PR-kurssilla. Pieni valon pilkahdus oli jenkkiproffani massamedia-kurssilla, jossa puhuttiin kuvan voimasta ja katsottiin 70-luvun eestiläisimagoa lyhytelokuvien muodossa.

Päev kaks (2)

Jälleen vietiin sietokyky loppupäivää kohden melkein miinuksen puolelle. Uusi on uutta. Ja vaikka soppaan lisätään tuttujakin asioita kameran käsittelystä, on vieras kieli ja vieraat ihmiset -pääosin viroa ja latviaa keskenään puhuvat, hankala sulattaa. Bussia puoli kahdeksalta illalla odottaessani meinasin painua kasaan. Oloni oli kuumeisen hytisevä. Ryömin niska kyyryssä apteekin kautta kotiin. Join lääkkeen ja nukuin seuraavat 15 tuntia.

Päev koli (3, tämä päev)

Vointi aamulla mainio. Lähden enoni kanssa jääkaappiostoksille. Nyt mulla on uutuuttaan kiiltävä kylmäkaappi, kuten täällä sanotaan, ja rokkaavat romix-merkkiset hellanlevyt, kuten enoni sanoo. Suuri apu on sukulaisesta, joka huusaa nurkissa ja tuntuu tutummalta kuin mikään muu, vaikkei vuosiin olisi häntä tavannutkaan. Tsemppaan itseäni ja yritän pysyä kelkassa, joka starttasi jo kuukausi sitten.

Muutto

Se tapahtuu nyt. Lähden kello neljän lautalla Tallinnaan, pelkkä menolippu taskussa. Syömme pihvit, juomme kahvit ja sitten menen. Ei muuta. Pysykää pystyssä. Hyvästi hetkeksi, kuten sanottu.

Nyt loppui sitten

Nyt loppui sitten aseiden ja kaiken turhanpäiväisen käsittely. Jatketaan eteenpäin. Mie oon ny vapaa mies ja suuntana on pahasti jälkeen jäänyt opiskelu yliopistolla. Kiintoisaa on myös se, että muutan ulkomaille. Aina tätä samaa mietin ja mietin. Kuinka selvitä yksin?
Minulla on uusi kultakahvainen paistinpannu, ei hätää. Osaan myös pari sanaa eestiksi ja ensimmäinen kotitehtäväni on vielä tekemättä. Tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin koomiselta. Sitä se jossain määrin eittämättä on, sotilassoittajasta virolaiseksi. En todella olisi itsekään heti lyönyt vetoa tuon tulevaisuudennäkymän puolesta partiolaisten piha-arpajaisissa. Suo, kuokka ja jussi pärjäsivät varsin hyvin keskenään enkä usko suurempia pulmia ilmenevän itsellänikään. "Länikään", huono kieli maha mieli.
Käsi ylös nyt, jos tiedätte mitä tapahtui tänään. Satoi vettä, puut muuttuivat punaisen sävyihin ja mies ostarilla joi golden cappia muovipullosta. Silmät kiinni nyt, jos tiedätte mitä ei tapahdu huomenna.