Posti numero 60

Hei pikku ystävät.
Minulla on suuri ilo ja kunnia ilmoittaa teille, että
join äsken teetä.

Kotimaa

Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyisin ja vastaisin.
Nyt olen tehnyt kenttätutkimusta paikan päällä.
Tienasin ahkeralla olollani ja muuten vaan yhden lisäviikon Helsingissä. Täällä on:
- cycling-tunti kuntosalilla, jossa on vähemmän silmänruokaa kuin saattaisi luulla
- jopa vähän lunta ja pakkasta
- edullisia plasmatelevisioita
- kalasatama, fiskhamnen
- tyhjä tunnelin anttila
- juuri niinkuin ennenkin ja sittenkin on eri vuosi
- mies, joka syö räkäänsä
- toimistoja
- aamukahveja ja päiväkahveja
- viisitoista kertaa satatuhatta sauvakävelijää
- miesten vaatekauppoja
- juuri eri tavalla kuin ennen
- japanilainen, joka varastelee suuria kuppeja kuppiloista
- erinomaisia elokuvaliikkeitä, joiden takaosissa on pervoja
- epäsuomimaisia suomi-juttuja, kuten jääkarhu-postikortteja
- kontakteja
- kolikkoja
- urheilutoimittajia, jotka pitävät enemmän telepromptereista kuin live-haastatteluista urheilijoiden kera

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen, sinisiset on järvet sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Ja lumiukot ovat myös valkoisia.

Rimmaili etelän mies

Aijaijai, meikä istuu tässä skruudamassa,
etelärannikolla vieraassa maassa,
ruokaa riittää
just niin kauan ku sossu massii siittää,
Kiitos verot suomen, korkeat kun vuoren
valloittaja istuu etelässä, syö lihaa
ja näyttää muille pitkää hihaa.
Kõik on korrus,
EU jeesaa
ei olla sekasorrus
menoo peesaa.

Yy kaa tultiin luvattuun maahan
koo nee mentiin kaivettuun haahan.

Ota poika biitist opiksi
mikä meni vinoksi
auttoi hiljemmin hihan vispojiksi
kojiksi, näytti menon loviksi.
Hyppäs lauttaan matalaan
vaihtoi veteen väljempään ja katalaan.
Armoton on peli täällä
kun pallo syynätään kyynerpäällä.
Miesten pelit naisen laukut
külmkaappi täynnä
ja suus jäynestämmä.

Yy kaa tultiin luvattuun maahan
koo nee mentiin kaivettuun haahan.

Superhupivekkulysti ja turhat internet-osoitteet sentään

Soppari sanoi sappinesteelle:
-En tarvitse sinua.
Sappineste hermostui ja vinkkasi taksin luoksensa.
-Ole sitten keskenäsi, ja ajoi matkoihinsa, kenties majorkkaan tai penthouselle, kuka tietää.
-Jonnin joutavia, pihahti soppari, saamari mikä typerys, kuka noita kaipaa nurkkiinsa pyörimään, menköön menoihinsa jos on mennäkseen. Juma, en kaipaa yhtäkään naurettavaa nuorta enää nuorakseni. Katinkassit, olkoon yksinsä, jos noin pokkuroi.
Sihisi vielä sähikäiset matkapuhelimeensa ja nukahti siihen noin vain, niks ja naks, keskelle karua katua. Tehty mikä tehty.

Omistettu kaikenkarvaisille kuuntelijoille, ei päällepuhujille.

Uuden vuoden kujeet ja vehkeet

Mikäs sen suloisempaa kuin leikkivät lapset, koiriansa käyttävät keski-ikäiset ja onneliset nuoret parit. Kalasataman metroasema on nyt pop ja hip ja gruuv ja must. Ja olen leimannut lippuni siellä. Eilinen. Olin puolikas mies siitä mitä ennen olin. Nyt siellä on varjo päälläni. Uskon eiliseen.
Olimme kaikki porukalla Panulla Tuusulassa, keskellä peltoa, hienosti paneloidussa omakotitalossa. Sitten tulivat kolme tiskijukkaa, ja he niin sanotusti kusivat hommat. He käyttivät savukonetta urakalla ja koko kolmikerroksinen talo oli kookoksenhajuinen, näkyvyys sisällä kaksikymmentä senttiä. Naapurit tulivat tässä vaiheessa ensimmäisen kerran. Keskellä peltoa! Naapurit!
-Tästä ei olla mitään meille ilmoitettu, sanoi toppatakki nainen. Ja Panu puhutteli mädät munat tyylillä ja naapuri lähti marmatellen takavasempaan.
Sitten palohälyttimet soivat, sitten Suvi hermostui Panuun koska musiikki oli huonoa ja Panulla meni hermot isännän hankalassa roolissa ja sitten ne kurjat tiskijukat ottivat ja räjäyttivät naapurin postilaatikon ja naapuri tuli taas, tällä kertaa mies mukanaan, ja kertoi nähneensä, että kyllä ne olivat tästä talosta ne räjäyttjät. Eittämättä tuntomerkit olivat melkolailla kaveriin täsmäävät, kirkkaanoranssi kokovartalohaalari ja punainen otsalamppu. Nerokas asu.
Sitten sanoi yksi tyttö että lähtee nyt kotiin ja että siihen kyytiin mahtuu vielä yksi ja menin. Kyyti oli tasainen, kun citroen poltti asfalttia allamme. Muuan meistä tyhjensi vatsaansa k-kaupan pussiin ja totesin mielessäni että siinäpä vasta farssi.
Majoituin kaverini luokse hermanniin ja aamulla kävin kakalla ja söimme viiden tähden aamiaista ja Paul (joka oikeasti on tyttö ja tässä salanimellä) naureskeli auringon säteiden valaistessa kolmea sulatejuustoa ja hunajaista kalkkunaleikkelettä ja kurkkua ja tomaatteja. Olimme onnelisia Dickin sekä koira Timin kanssa. Ja söimme kovaksikeitettyjä munia ja suklaista kaakaota ja mandariineja. Koira Tim kehaisi maittavaa aamiaista ja kaikki me nauroimme auringon laskuun saakka.