Katsoimme eilen Opsin, Pille-Riinun, Robin ja Andresin kanssa kolme leffaa putkeen: ultra-väkivaltaisen uutuuskultin: Tokyo Gore Policen, Gene Hackmanin tähdittämän, Floridan lämpöön sijoittuvan Night Moves'in ja erotiikkaatihkuvan Tarzan, The Apemanin. Tarzanin lopputeksteissä apinain kuningas telmii Janen ja nuoren orangutangin kanssa. Voi hulluutta! Tämä kokemus oli kokonaisvaltaisen vapauttava ja kaikki lähtivät koteihinsa hymyissä suin.
Eilen vaihtui myös kiinalainen vuosi. Haasteellinen rotan vuosi vaihtui Barack Obaman tähdittämään puhvelin vuoteen. Vietimme leppoisaa launtaipäivää Kadriorgin puistossa jääveistoksia vertaillen ja lohikäärmeitä metsästäen. Anastasia päästi riemunkiljehduksen, kun otimme illemmalla suklaajäätelön sulamaan. Päivää voi pitää onnistuneena, vaikka Ops piikitteli harmaista pitkistäkalsareista: "Missä on suomalainen sisu? Missä on Mika Häkkinen?"
Tämän päivän teemana saattaa olla dokumenttiohjaaja Nick Broomfield, iltasauna kappelissa tai uusi päivän sitaatti -linkki blogissa.
Kuka tietää, hyvää viikkoa, aamen.
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009
sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009
Meno-paluu, kiitos
-Joo, ja muutatsä sit takas Suomeen?
Tämä lause jäi leijailemaan tonkkapunaviinin, Harrin nakin ja Stella Artoisin tuoksuisen illan jäljiltä muuten pahanmakuiseen suuhuni. Pyörittelin sitä ja kääntelin sitä mielessäni. Mitä Suomessa on, muuta kuin korkeat verot, metro ja Pirkka-tuotteet?
-Onhan sulla koti ja perhe ja kieli ja kaverit! luetteli äitini takaisinmuuttoon syitä. -Totta, mutta...
-Vasta sit kun sulla on eestiläinen tyttöystävä ja sä jatkat noita ETV:n hommia pidempään, sit mä alan uskoa että sä jäisit sinne. Opiskelu on niin lyhyt pätkä elämässä.
Onhan näitä nähty. Kaikenlaisia Suomi-Eesti suhareita. Ja yksi hauskimmista vakiintuneista sunnuntaiasioista on Lindalinen naisen kuulutus, jossa hän lukee turvallisuusohjeet viroksi, suomeksi ja englanniksi. Se nainen on ihan varmasti Keski-Virosta, koska hänellä menevät diftongit ihan miten päin sattuu. Ja sanojen loput niellään kummallisesti. Kuulostanko samalta eestiläisen korvaan? Luultavasti paljon ei puutu. "Kinnitake rihma. Kiristäkkä nöyri vatsane ymbäri. Fasten the belt."
Eikä aloillensa tarvitsekaan vielä asettua. Voin seilata ympäri meriä niin kauan kuin huvittaa. Voin syödä sushia ja juoda pressoa ihan missä maailmankolkassa lystään. Globaali maailma on pelikenttä takkiaukisille ja ennakkoluulottomille matkaajille.
Tämä lause jäi leijailemaan tonkkapunaviinin, Harrin nakin ja Stella Artoisin tuoksuisen illan jäljiltä muuten pahanmakuiseen suuhuni. Pyörittelin sitä ja kääntelin sitä mielessäni. Mitä Suomessa on, muuta kuin korkeat verot, metro ja Pirkka-tuotteet?
-Onhan sulla koti ja perhe ja kieli ja kaverit! luetteli äitini takaisinmuuttoon syitä. -Totta, mutta...
-Vasta sit kun sulla on eestiläinen tyttöystävä ja sä jatkat noita ETV:n hommia pidempään, sit mä alan uskoa että sä jäisit sinne. Opiskelu on niin lyhyt pätkä elämässä.
Onhan näitä nähty. Kaikenlaisia Suomi-Eesti suhareita. Ja yksi hauskimmista vakiintuneista sunnuntaiasioista on Lindalinen naisen kuulutus, jossa hän lukee turvallisuusohjeet viroksi, suomeksi ja englanniksi. Se nainen on ihan varmasti Keski-Virosta, koska hänellä menevät diftongit ihan miten päin sattuu. Ja sanojen loput niellään kummallisesti. Kuulostanko samalta eestiläisen korvaan? Luultavasti paljon ei puutu. "Kinnitake rihma. Kiristäkkä nöyri vatsane ymbäri. Fasten the belt."
Eikä aloillensa tarvitsekaan vielä asettua. Voin seilata ympäri meriä niin kauan kuin huvittaa. Voin syödä sushia ja juoda pressoa ihan missä maailmankolkassa lystään. Globaali maailma on pelikenttä takkiaukisille ja ennakkoluulottomille matkaajille.
tiistaina, tammikuuta 13, 2009
torstaina, tammikuuta 08, 2009
6 tuntia 18 minuuttia
Yök!
Päivän pituus on tällä hetkellä 6 tuntia 18 minuuttia. Ei ihme, etten tule paljoa ulkona liikkuneeksi valoisalla ajalla. Mutta nyt on torstai! Ja lähden kävelyttämään Opsin kanssa Yokoa, ottamaan passikuvia ja hankkimaan opiskelijakorttia. Valoisaa aikaa jäljellä vielä kaksi tuntia.
Pahuksen kaamos ja pohjoinen napapiiri. Olisinpa Rivieralla.
Päivän pituus on tällä hetkellä 6 tuntia 18 minuuttia. Ei ihme, etten tule paljoa ulkona liikkuneeksi valoisalla ajalla. Mutta nyt on torstai! Ja lähden kävelyttämään Opsin kanssa Yokoa, ottamaan passikuvia ja hankkimaan opiskelijakorttia. Valoisaa aikaa jäljellä vielä kaksi tuntia.
Pahuksen kaamos ja pohjoinen napapiiri. Olisinpa Rivieralla.
tiistaina, tammikuuta 06, 2009
Hyvä elämä
Heräsin tuossa juuri pää kuolaamallani päiväpeitolla. Aloin miettiä mitä on hyvä elämä. En muista että kukaan olisi oikeasti sanonut että life is too short tai carpe diem. Sen sijaan enoni huomautti että elämä on suurimmaksi osaksi odottelua. Ennen huomautusta olin marissut malttamattomana hitaan tietokoneen suorituskykyä renderoida kuutta videoefektiä. Siinähän meni sitten yön yli.
Enoni mainitsi myös että odottelun välillä voi olla kiinnostavia hetkiä ja että niistä elämässä on kyse.
Radio DJ Njassa vaikuttaa onnelliselta Punavuoren aamu-ohjelmassansa. Hän observoi lämpömittarin räntälukemia ja jauhaa kiitettävällä tarmolla sielukkaita kuvauksia esittämiensä artistien tuotannosta. Siinäpä onnelisen työ: veivata lättyjä ja höpistä mukavia.
Toisaalta nostettuani pään kuolasta mietin että olisi siistiä olla joku rockstar. Sellainen näytteilijä joka ottaa kuuliaisesti neuvot vastaan, mutta suodattaa kaikki hermoilevat kommentit pienellä haista pasta -kulmiennostolla. Siinä työssä olisi itsensä herra.
Oikeastaan syy miksi heräsin, oli Samin soittaman puhelun takia. Hän kyseli optiokkoani ja puhelu katkesi kolmesti. Hän oli juuri saanut viimeisen palkan, mutta en ymmärtänyt mistä. Luulisin, että konkurssiin ajautuneelta Super Sea Catilta. Ei tarvinut ottaa lopputiliä, mutta se tuli kuitenkin.
Kai se sitten on niin, ettei hyvää elämää voi tiivistää yhteen lauseeseen.
Enoni mainitsi myös että odottelun välillä voi olla kiinnostavia hetkiä ja että niistä elämässä on kyse.
Radio DJ Njassa vaikuttaa onnelliselta Punavuoren aamu-ohjelmassansa. Hän observoi lämpömittarin räntälukemia ja jauhaa kiitettävällä tarmolla sielukkaita kuvauksia esittämiensä artistien tuotannosta. Siinäpä onnelisen työ: veivata lättyjä ja höpistä mukavia.
Toisaalta nostettuani pään kuolasta mietin että olisi siistiä olla joku rockstar. Sellainen näytteilijä joka ottaa kuuliaisesti neuvot vastaan, mutta suodattaa kaikki hermoilevat kommentit pienellä haista pasta -kulmiennostolla. Siinä työssä olisi itsensä herra.
Oikeastaan syy miksi heräsin, oli Samin soittaman puhelun takia. Hän kyseli optiokkoani ja puhelu katkesi kolmesti. Hän oli juuri saanut viimeisen palkan, mutta en ymmärtänyt mistä. Luulisin, että konkurssiin ajautuneelta Super Sea Catilta. Ei tarvinut ottaa lopputiliä, mutta se tuli kuitenkin.
Kai se sitten on niin, ettei hyvää elämää voi tiivistää yhteen lauseeseen.
perjantaina, tammikuuta 02, 2009
Zeniläinen balanssi
Nyt se on sitten saavutettu!
Siihen tarvittiin tosca-kakku-kahvit, sulkapallotreenit, saunaa vähän joka väliin, perheen läsnäoloa, vanhoja valokuvia, hölkkälenkkejä, uuden vuoden aatto, jouluaatto, muutama puhelu kavereille ja parit bileet.
Lopputuloksena on tasapainoinen ja pirteä vuodenalku. Energiaa käytetään järkevästi ja erilaiset täsmäiskut ovat vuoden kova sana. Voisin vielä povata hyvää onnea kaikille, jotka eivät sekoile eivätkä hötkyile. Plussaa saavat ne jotka muistavat hymyillä eivätkä pelaa minuuttipeliä.
Siihen tarvittiin tosca-kakku-kahvit, sulkapallotreenit, saunaa vähän joka väliin, perheen läsnäoloa, vanhoja valokuvia, hölkkälenkkejä, uuden vuoden aatto, jouluaatto, muutama puhelu kavereille ja parit bileet.
Lopputuloksena on tasapainoinen ja pirteä vuodenalku. Energiaa käytetään järkevästi ja erilaiset täsmäiskut ovat vuoden kova sana. Voisin vielä povata hyvää onnea kaikille, jotka eivät sekoile eivätkä hötkyile. Plussaa saavat ne jotka muistavat hymyillä eivätkä pelaa minuuttipeliä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)