Hyvä elämä

Heräsin tuossa juuri pää kuolaamallani päiväpeitolla. Aloin miettiä mitä on hyvä elämä. En muista että kukaan olisi oikeasti sanonut että life is too short tai carpe diem. Sen sijaan enoni huomautti että elämä on suurimmaksi osaksi odottelua. Ennen huomautusta olin marissut malttamattomana hitaan tietokoneen suorituskykyä renderoida kuutta videoefektiä. Siinähän meni sitten yön yli.
Enoni mainitsi myös että odottelun välillä voi olla kiinnostavia hetkiä ja että niistä elämässä on kyse.
Radio DJ Njassa vaikuttaa onnelliselta Punavuoren aamu-ohjelmassansa. Hän observoi lämpömittarin räntälukemia ja jauhaa kiitettävällä tarmolla sielukkaita kuvauksia esittämiensä artistien tuotannosta. Siinäpä onnelisen työ: veivata lättyjä ja höpistä mukavia.
Toisaalta nostettuani pään kuolasta mietin että olisi siistiä olla joku rockstar. Sellainen näytteilijä joka ottaa kuuliaisesti neuvot vastaan, mutta suodattaa kaikki hermoilevat kommentit pienellä haista pasta -kulmiennostolla. Siinä työssä olisi itsensä herra.
Oikeastaan syy miksi heräsin, oli Samin soittaman puhelun takia. Hän kyseli optiokkoani ja puhelu katkesi kolmesti. Hän oli juuri saanut viimeisen palkan, mutta en ymmärtänyt mistä. Luulisin, että konkurssiin ajautuneelta Super Sea Catilta. Ei tarvinut ottaa lopputiliä, mutta se tuli kuitenkin.
Kai se sitten on niin, ettei hyvää elämää voi tiivistää yhteen lauseeseen.