Viikko jouluun

Nyt vedellään viimeisiä.
Katsellaan joulukadulla ihmisiä.
Haistellaan glögintuoksuista lientä.
Availlaan luukkuja, ja todetaan ettei ehditä.
Onneksi deadlineja voi tammikuulle lykätä.
Koska joulurauhasta on vaan pakko tykätä.

Musiikkia korvilleni

Vaikka joulutori avattiin ja glögit korkattiin, on maailma vuodenajaton. On vaan niin perhanan pimeää ja harmaata. Ja PÖFF-elokuvafestivaali, joka on muuten paisunut ihan naurettavan suureksi pronssisusipatsaineen, raitiovaunuineen, alafestivaaleineen ja 230 elokuvan valikoimineen, avasi ovensa shampanjoin. Pääsen periaatteessa koulun kortilla ilmaiseksi näytöksiin, mikä on suurta luksusta. I feel like Mr. VIP.
Viimeaikoijen levykasa stereoiden päällä viestii tunnelmia: AIR "Love2", Veljekset Chydenius "Isän kädestä", Petter & The Pix "Easily Tricked", Bad Apples "The Autumn People", Sunshine Company "Ilus päev", UltraBra "Sinä päivänä kun synnyin" ja Vaiko Eplik "Neljas". Näitä sitten tungetaan soittimeen vapaassa järjestyksessä. Tollaista helpostikuunneltavaa ja pienimuotoista, UB poislukien, vähän jazzahtavalla melodiakululla.
Tänä viikkonloppuna löysivät tiensä satamaan kaksi Suomi-kaveria, Sissi sekä Happo. Rahat meni ja hauskaa oli. Vanhankaupungin DisneyLand on nyt koluttu juurta jaksaen ja kolme dokkaria katsottu. Siisteintä vieraiden näkemisen lisäksi oli suullinen sanapeli, jossa keksitään suomenkielen sanoja oudoilla alkukirjaimilla, kuten B, G ja X. Tätä sitten jatkui kolme päivää ja yötä.
Deadlineja ei ole tappavassa määrin, mutta lisään niitä ottamalla lähes kaikki spontaanitkin lyhytkurssit joita eteen sattuu. Näin on hyvä. Kohta on joulukuu, eikä muuksi muutu. Kuunnellaan musaa, edessä kalenterin vika ruutu.

Uutisarvoa?

Edellisessä Illy-kahvipurkissani luki "MOKA". Tässä nyt avatussa lukee "ESPRESSO". Olin viikolla muutaman päivän kuumeessa ja aivastelen edelleen. Kipeänä ollessani luin koukuttuneena Stieg Larssonin toista osaa, Tyttö joka leikki tulella. On siis ollut pikkupakko unohtaa koulutyöt hetkeksi. Se sairaudesta.
Tilasin Osakasta saakka syvyysterävyys-adapterin. Tämä kasa metallia ja putkia muuttaa minkätahansa videokamerakuvan valokuvausoptiikan kautta "elokuvalliseksi". Mahtavaa! Sain myös toissailtana lisämateriaalia ikuisuusprojektiksi venyneen musavideoon. Kuvaukset hoidettiin rockklub Tapperissa, jossa vauhkoontuneiden emoteinien rivi moshasi esimerkillisesti kameroilleni. Leikkaisin eilen videosta tokan version, joka olikin jo paljon edeltäjäänsä ryhdikkäämpi, rajumpi ja yllättävämpi. Olen tyytyväinen.

Megabileet

Vietimme perjantaina Riskon kanssa massiiviset yhteissyntymäpäiväjuhlat. Vieraita oli kutsuttu liki 40, paikalla oli parhaimmillaan reilu 30. Juhlat vietettiin vanhoissa neuvostoaikaisissa sauna-tiloissa, Kaubamajaa vastapäätä. Tiloissa uima-allas, Ake Blomqvist-tanssilattia ja huikeat samettiset sohvaryhmät seinää myötäillen. Miten tämä on mahdollista? Kontakteilla, tietysti.
Meillä oli hauskaa. Parhaimpiin hetkiin lukeutuu, kavereideni DJ-soittolistat, 10 pizzaa, Beritin uima-altaaseen pudottama iPhone ja Riskon David Hasselhoff-tyyppinen sukelluspelastus, videoprojisoitu synttäriyllätys ja Kännu Kukk ihmejuoma.
Lisätunnelmia löydät virolaisesta blogistani: http://soomeants.blogspot.com/
Tallinnassa on kivaa ja ensimmäiset pakkaset (-0 celsiusta) on havainnoitu. Steve Jobsin supertietokone Mac on henkihieverissä ja varmuuskopioin para-aikaa kaikkea, mikä tarkoittaa noin 500 gigan kaappausta toiselle kovalevylle. Mitä sitä tekee tällä kaikella materiaalilla? Voin paljastaa, että uusi musiikkivideo ja uudet nettisivut ovat kovaa vauhtia tulossa. Nyt on mitä odottaa.
Koulua on tarpeeksi, mutta maisteriopinnot ovat huomattavasti kandia kypsemmät. Kirjoitan lähinnä esseitä, analysoin elokuvia ja teen kameraharjoituksia. Ensimmäinen tentti kommunikaatioteorioista on suoritettu ja uskoisin sen menevän läpi, vaikka yksi kysymys kolmesta oli täysin pimennossa. Mikä ryykö on paradigma? Entäs syntagma? Just. Onneksi Roland Barthes-essee ja Gerbnerin kommuniaaktiomalli sujuivat paremmin.
Nyt lähden ansaitulle syysväliviikolle. Matkasuunnitelmat ulkomaille menivät pommiin, kaverini mummon mentyä huonoon tilaan, mutta reissaan luultavasti Suomeen sen skandinaavisuutta ihmettelemään. Kõike head, olge tublid!

Kivaa ja 3D-prillid

Ops soitti mulle tänään maanantaina kesken luennon: lähden ostamaan kenkiä, tuletko mukaan? Luentoni loppui vasta iltakuudelta, joten kengät jäivät ostamatta. Ajelin ratikalla kotiin ja lämmitin pasta bolognesea. Maustin sitä tuoreella basilikalla ja feta-juustolla. Päädyin sattumalta lukemaan Tellen uutta ja salattua blogia. Siellä oli tosi raikasta kamaa. Olin innoissani ja imuroin kuulumisia koko illan. Hän asuu nykyään Itävallassa. Sen kunniaksi väänsin TV:stä ARTE-kanavan saksankielisen version äänitaustaksi.
Viime viikolla mieltäni kevensivät myös AIRin Tallinnan keikalle ostetut liput. Tätä on odotettu! Ja odotetaan vielä joulukuun seitsemänteen. Luettelen tässä äitini riemuksi uusien luokkakavereitteni nimiä: Urmas, Loore-Emilie, Ave, Tiina, Kadri, Anti, Sergei, Marika, Ivan, Anti Naulainen, Veiko ja Heli. Kutsuin koko kurssin turkkilaiseen iltaan Uuden Maailman seuratalolle.
Viimeisimmät bileet olivat viikonloppuna Kunstiakadeemiassa. Joimme ihan liikaa olutta ja saimme sisäänpäästessä 3D-aurinkolasit. Ilta oli siis melko leppoisa ja istuimme aulaan raahatuissa aurinkotuoleissa. Lauantaina kömmimme lähielokuvateatteri Kosmokseen katsomaan Matrix-maratonia 75:n kroonin hintaan. Jaksoimme kolmesta kaksi ensimmäistä, tuhlaten moninkertaisesti viiden euron lipun hinnan popkorneihin, limsaan ja kahveihin. Sunnuntaina tulin sitten kipeäksi.
Huomenna olisi tarjolla tylsiä ja kivempia luentoja. "TV-uutiset" ei nappaa ollenkaan, kameratyö enemmän. Mitäs näistä, kyllä vanha vielä eteenpäin potkii.

Facebook

Se jakaa ihmiset kahtia: ne jotka ovat siellä, ja ne jotka eivät ole. Ne jotka ovat aktiivisesti siellä, ja ne jotka eivät ole. Se on tekosyy jättää tärkeitä asioita tekemättä. Se on vakoojan paratiisi, vanhan vitsaus. Se on vuori joka tulee Mooseksen luo.
Tänään se oli minulle vanhojen aikojen muistelo. Rullasin läpi kavereita, joista en ole kuullut vuoteen, kahteen tai viiteen. Se oli aika mystistä. Tuntui siltä, että kaikki ovat kaikonneet jonnekin, ja vaikka "tunnen" nämä ihmiset, kaikki muistoni ovat auttamatta ohittaneet parasta ennen-päivän pari vuotta sitten. Herää kysymys: miksi olenkaan näiden ihmisten kaveri, ystävä ja frendi? Tein pistokokeen ja kommentoin harvoin tapaamieni ystävien sivustoja. Saa nähdä, moniko vastaa jotain.
Yli eikä ympäri ei pääse facebookin merkittävyydestä. Sosiaalinen hermokeskus on käsillä ja pääsylippu on vain yhden klikkauksen päässä. "Add as a friend" elikäs lisää kaveriksi. Ja yht'äkkiä vanhat opettajat, perhetuttujen vanhemmat, serkkujen kaverit, ala-aste naapurit ja pari ihan satunnaista kaveria on käsillä. Ja he kaikki tarjoavat jatkuvasti tiedontulvaa itsestään ja tekemisistään: kuvin, videoin ja tekstein. Martinilla on näköjään raskaita työviikkoja Intian matkallaan, Telle on sairastunut Alpeilla ja Iina on väsynyt, mutta leipoo mustikkapiirakkaa.
Onhan se jännää, tällainen kurkistelu. Milloin pääsen tapaamaan näitä ihmisiä oikeasti? Miksi niin monet haluavat kertoa niin paljon itsestään kaikille? Ja milloin facebook muuttuu maksulliseksi?

"Kipeä"

Laitoin Ultra Bra:n kokoelmalevyn soimaan luettuani Anu Silfverbergin kolumneja. Niissä kritisoitiin suuria ikäluokkia, mietittiin saunaperinnettä ja sitä, kuka on Erkko. Leikin taas lukioaikoja, jolloin kyseinen käytös oli minulle ominaista.
En jaksanut lukea Mati Untin Sügisballia, en kommunikaatioteorian Habermas-sivuja, en American Cinematographeria, enkä editoida kahta keskeneräistä harjoitusta. Olen nuhainen. En todella jaksa.

Yllätysvieraita

Nyt olemme päässeet taas siihen vaiheeseen, kun koulussa rullaa kuin uunista pullaa. Kahvilan tädeillä on uudet, punaiset lippalakit ja freshmaneja virtaa pitkin käytäviä. Oman syksyni uutuus on koulun kahviautomaatin käyttö: must kohv, 4 kroonia. Hyvä diili, parempi mieli.
Suurin osa niistä kandeista, joiden kanssa aloitin, on kadonnut kuka mihinkin. Yksi on Portugalissa, yksi Jenkeissä, kolme lopetti, yksi sai lapsen, kymmenen roikkuu, viisi lopetti tutkinnolla ja lähti kotimaihinsa takaisin. Mutta minä jatkan: tällä kertaa maisteriohjelmassa ja uusien kasvojen seurassa.
Syksyn tähänastisia kohokohtia olivat Opsin syntymäpäivät ja suomalaisten tyttöjen yllätysvierailu. Tytöt pamahtivat odottamatta paikalle ja viihtyivät viikonlopun. Molemmat olivat vielä Tallinnassa lähes ensikertalaisia, joten paikallinen giid Antten sai loistaa virolaisaksentilla tiedottaen ja turisteja valaisten. Nähtyä tuli KUMU, Radisson SASin 24:n kerroksen terassi, Afrikan keittiö ja hellä susi.
Lehdet ovat vielä puissa ja elohopea reilusti plussan puolella. Iltaisin maistuu kuitenkin tee ja varastossa on villapaitoja. Mitähän lie syksy tuo tullessaan?

Paljon

Uusi lukukausi, uudet kujeet.
Oppiaineitani tänä syksynä ovat:
-dokumenttielokuvan ohjaus
-semiotiikka
-nykypäivän filmikieli ja -analyysi
-TV-tuottaminen
-Viron elokuvahistoria
-maailman elokuvahistoria I
-TV- ja elokuva-genret
-kuvaus
-äänityö
-käsikirjoitus
-kommunikaatioteoriat

Näin kulutan aikaa. Tämä ohjelma venyttää päivänpituutta, mutta osa kursseista alkaa vasta lokakuussa ja osa loppuu jo lokakuuhun. Luulisi ettei käy tylsäksi tämä elämä.

Homō hominī homō est

Ostin Jackie Chan T-paidan ja päätin ryhtyä täysiaikaiseksi elokuvaopiskelijaksi. Lukujärjestys on tiukka ja opetuskieli viro. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen olen "pelkkä" opiskelija, en töissäkäyvä opiskelija.
Robi soitti Opsille, joka soitti Juhalle, joka soitti äidilleni, joka soitti minulle. Äitini etsi toisesta puhelimesta Robin puhelinnumeron ja sain soitettua takaisin. Soitin vahingossa Elinalle. Lopulta sain oikean numeron ja yhteyden Robiin. Kuolemanvakava asia koski Opsin syntymäpäivälahjaa.
Jos tämä ei ole antikliimaksi, niin mikä sitten? Myöhemmin huomasin, että minulla olisikin ollut Robin yhteystiedot.

Miehen sunnuntai-angsti

Mies juoksee mäkeä alas. Vadelman tuoksu tuntuu nenään. Hänen veljensä lähti sotaväkeen, musta baretti vinossa ja hymy huulilla, vaikkakin ärsytti häntä. Tunteen nimi on sunnuntai-angsti.
Kesä on miehelle aikaa, jolloin hänestä tulee mies. Aivot ratkovat uudenlaisia, teknisiä ongelmia, kuten: mistä kulmasta on paras naulata ja miten ulattaa ylimpään maalattavaan servaan.
Ja yht'äkkiä on syksy. Virallinen syksy julistettanee alkaneeksi elokuun puolesta välistä. Se on sanaton rautaesirippu kesän ja syksyn välillä. Lapsille puetaan iskemättömät Stokmannin vaatteet ja kynät teroitetaan. Edes hurjimmat oppilaat eivät tule kesärievuissa takaisin koulun penkille.
Miehelle kesän loppu on työvuoden alku. Hän ennakoi syksyn tempon kasvavan nousujohteisesti lopulta jouluaatonaattoon kolahtaen. Enää ei haistella tuulta eikä kahlata vedessä. Ei juoda pihakahveja eikä makoilla. Nyt tehdään töitä. On elonkorjuun aika.

Ja taas lennetään

Passi, check.
Kuvauskalusto, check.
Aurinkorasva, check.
Liput Riika-Istanbul-Ankara, check.
Nuorten dokumentalistien workshop, täältä tullaan!

Kesämatka

Tulimme juuri takaisin Etelä-Ranskasta. Seitsemän ihmistä kokosi kuusi maata kuudessa päivässä. Tämä tapahtui osittain vahingossa ja jatkolentojen pirstoutumisen vuoksi. Ranska, Espanja, Andorra, Itävalta, Saksa ja Tanska, joista ensimmäiseen neljään päädyin itse, toimivat pelilautana kesään.
Retkeämme voi pitää onnistuneena. Sää suosi, paikalliset ihmiset olivat ystävällisiä ja seitsemän hengen seurue sieti toisiaan kiitettävästi. Ei ole itsestäänselvyys pakata automisia ydinperheen yksikköjä samaan one-plus-eight-merkattuun Mercedes Benz Vitoon. Iina ja Pauli pitävät pitkäännukkumisesta, Jussi ja Maija pelailusta, perheen vanhimmat hölkästä, mutta meitä kaikkia yhdisti seikkailunhalu.
Maiden nuppineulamerkkaamisen lisäksi retkemme sisälsi neljä kynittyä kanaa, rosé-viinejä, paikalliskielien hallintaa, uimarantailua ja uinumista. Oli hienoa nähdä miten kaikki joustivat toistensa taipumusten takia. Tiskivuoroja ei jaeltu eikä armoa anottu. Loma rullasi löysin rantein.
Pidän kesämatkaamme harvinaisen onnistuneena ja voin lämpimin mielin ja kostein kainaloin jatkaa mukavaa lomaani. Luvassa on vielä monta seikkailua Eestin ja Suomen välillä. Kesämatkat vieköön miestä mennessään.

Vika viikko

Merestä nouseepi simpukka ja
merestä nouseepi ystävä
ja ystävän kanssa voi leikkiä
ja ystävän kanssa voi leikkiä.
Nyt juhlitaan!
Ja kakkua syödään ja pilleillä juodaan,
kun Uppis nyt täyttänyt on vuotta onnessaan,
Mozart on tuonut hälle kakkua
ja syntymäpäivä päättyy illalla.
Iina

Tämä tuli mieleen kun huusin hurraat alkavaan viimeiseen viikkoon.
Eipä tuo kaipaa mitään selittelyjä. Menee muuten torta-på-tortaksi.

Kandidaatti

Nyt on ihan pakko kirjoittaa, koska jännittää. Raivostuttavaa. Huomenna on aikani esittää kandin työ ja antaa siitä kypsyysnäyte lautakunnalle. Tänään olin ihan lupsakka lanttu katsellessani toisten töitä. Nojailin takarivissä viileästi, ja hymähtelin hauskoissa kohdissa. Sitten tuli hyvä lopputyö, sitten parempi ja lopussa pari varsin vetävää. Olin yllättynyt kovasta tasosta. Ja sitten piti nielaista.
Olen yksi niistä yhdeksästä AV-opiskelijasta, jotka yrittävät lopettaa tänä keväänä.
Huokailen ja tiskaan. Laitoin hyvää ruokaa, vaikka unohdinkin peston. Kävin kolmannen kerran viikon sisällä monistusliikkeessä teettämässä lopputyön kirjallisen osion koipoita. Nuori myyjämimmi punastui, kun astelin sisään jo omistajan elkein: suoraan takahuoneeseen sukimaan kansion ulkoasua.
Huomenna sitten pitäisi olla edustava, eikä puhua itseään pussiin: vetää luonnolisesti ja huoletta. Sitten se riemu vasta ratkeaakin. Huomasin nimittäin pari päivää sitten suuren plakaatin, josta kävi ilmi että jatko-opiskelujen luovien töiden deadline on 15.6.! Sitten vaan portfoliota parantelemaan ja suosituksia keräämään. Ja kaikki tämä eestikeeles!
Äääh. Mitä tästä tulee?

Taakka harteilta

Mietin jo kesää. Sitä kun aurinko laskee hitaasti ja hyttyset kerääntyvät sakeana joukkona viimeisen auringon valaisemaan kiilaan. Voin jo haistella lämmintä kesäyötä ja aamukastetta, levittää piknik-peittoa ja maistaa mansikat. Ja tämä kaikki on kivenheiton päässä!
Viime viikot saavat minut huokaamaan syvään. Olen väsynyt, myönnetään. Enkä ole vielä ihan täysin valmis kandidaatti, vaikka palautinkin tänään 2/3 lopputyöstäni. Olo on kuitenkin paljon kevyempi. Huojentunut.
En tiedä tarkalleen mitä saavutin kahden ja puolen aikana Tallinnassa. Mutta saavutusten määrä on ainakin suuri, se tuntuu hartioissa ja pidentyneessä pinnassa. Käsittämätöntä että kyseessä on vain kaksi ja puoli vuotta. Tuntuu viideltä, niin paljon olen ehtinyt. Tuplanopeus tuntuu toimivan edelleen Tallinnassa.
Välillä mietin kauemmas matkustelua, harvemmin Suomea. Perhe ja hyvät kaverit seuraavat vaikka maailman ääriin, sen olen huomannut. Mitähän sitä tulee tehtyä seuraavan vuoden, kahden tai viiden sisällä? Entäs sitten kun olen 40-vuotias, tai 52 niin kuin isäni? Olenko yhtä ahkera vai väsähdänkö? Onko minulla hauskaa vai olenko kangistunut rutiineihin? Soitanko selloa?
Koulun käytävillä kaverit onnittelevat minua varovaisen takakireästi. Nyt se on sitten tehty, hienoa, ja toivotuksesta on kuitenkin aito hymy kaukana. On nähdä, kuinka ajatukset karkaavat jonnekin kauas pois, ehkä omiin lopetuksiin.
Näyttää siltä että minimijoukko saa kandin kolmessa vuodessa. Pari PR-mimmiä pamahtaa paksuksi, muutama katoaa vuosittain ja monilla se vaan jää roikkumaan. Toivotaan, että omani luistaa kunnialla loppuun asti. Vielä kuukausi ja olen kaiketi vapaa.

Rock n' Roll-elämää

Olen käynyt edellisinä kolmena iltana bileissä. Eilen oli Kuorosodan loppubileet. Tanssin kuin Michael Jackson ja ansaitsin siitä hyvästä kyseisen ohjelman kahvikupin. Se on punainen ja siinä on nuotteja. Monet muutkin tanssivat, jopa pöydillä. Oli karmivaa seurata miten jalka toisensa jälkeen irtosi pyöreän seisovan pöydän alta. Lopuksi kuusi täysikasvuista miestä kannatteli pöytää ilmassa. Minä tanssin tukevasti maankamaralla.
Toissapäivänä Janis tuli vastaanottamaan kehittävää kritiikkiä luokseni. Puhuimme asiaa pari tuntia ja häivyimme kaljalle. Myöhemmin yölllä istuimme Janiksen ja Elinan luona ja söimme suolatikkuja.
Torstai-ilta kului Andresin saunassa.
Mitä tähän voi enää lisätä?

Oi autuutta

Tänään on voittajien päivä. Olin täysin turtunut imuroituani kaksi päivää pääni sisään filosofiaa. Klassikkovalintani Platonin "Pidot" (Symposium) osoittautui olevan kertomus rakkaudesta, homorakkaudesta, ja sen tunnustuksesta Sokratesta kohtaan. Paljastus tapahtuu toisen päivän viinihuurussa ja aamuyön varhaisina tunteina. Ja tätä kiitetään ja pohditaan jo toista tuhatta vuotta!
Toinen tenttivalintani on poliittisen johtamistaidon aapinen eli Niccolo Machiavellin "Ruhtinas" (The Prince). Siinä ei juopotella, mutta jätetään moraali noin muuten omaan arvoonsa. Taitava hallitsija omaa ketun oveluuden ja leijonan voimat. Tarkoitus pyhittää keinot ja siinä sivussa päät lentelevät.
Tankkasin kyseisiä teoksia niin syventyynenä perimmäisiin kysymyksiin, että unohdin että on jo huhtikuun loppu. Machiavelli loppui ihan yllättäen, tein lounaan. Platon loppui ja tein iltaruoan. Siinä vaiheessa olin jo niin sekaisin, että päätin että minun oli pakko saada jäätelöä. Kävelin lähikauppaan miettien rakkaudentunnustuksia ja kylmän raakalaismaista johtamispolitiikkaa.
Sitten törmäsin sattumoisin Heleniin, Oskariin ja toiseen Heleniin. Siinä he makoilivat piknik-peitteellä ja surffailivat tietokoneillaan keskellä puistoa. Aurinko ei enää paistanut kyseiseen kohtaan.
Sitten osuivat paikalle Janis ja Elina. Lähdimme ostamaan karkkia ja seurasin heitä kuuluisaan opiskelijakommuuniin Tatari-kadulle. Puhuimme filosofiasta ja dokumentinteosta. Siinä sivussa hörpimme "maailman huonointa" teetä ja näin sieluni silmin Janiksen ja Elinan muuttamassa ympäri maailmaa tehden elokuvia. Mukanaan ainostaan patja ja kaksi tietokonetta.
Mikä suuri nautinto olikaan lämmin sunnuntai-ilta ja uusi löydetty katu Tallinnassa! Vedin syvään henkeä ja sieraimiini leijui grillin tuoksu. Joku kevätlintukin lurautti. Voi elämän karut kävyt, kohta kaikki on jo purkissa.

Filosofian tenttiin lukemisesta

Liisa: Voi olla aika vaikeaa keskittyä lukemaan filosofiaa tällaisena kauniina kevätpäivänä?
Vastaus: Jos kyseessä olisi kysymys opiskelun ja kauniin kevätpäivän välillä, valitsisin tottakai kevätpäivän. Mutta nyt on kyse siitä, valitsenko dokumentin materiaalin leikkauksen, maistereiden lyhytelokuvan ääniraidan synkronoinnin, kavereiden kanssa saunomisen, pitäännukkumisen, pdf-tiedostolta tenttiinlukemisen vai kirjasta tenttiin lukemisen. Tottakai valitsen kirjasta tenttiin lukemisen, ja luen sitä kirjaa puiston penkillä.

Onnea Iina!

Iina täyttää tänään vuosia!
Sen vuoksi soitin Iinalle, Mikolle, Lasselle, Robille, Aivolle, Juhalle, Samille, Kristalle ja Opsille. Tai no en nyt ihan vaan sen vuoksi, mutta tänään oli jotenkin hyvä flow ja paljon järjesteltävää. Vaikkakin väsytti ihan pirusti pitkän kylpyläretken jäljiltä, niin jotenkin se aurinko paistoi sellaisesta kulmasta, että editointi ja Afrikka-esitelmä onnistuivat hyvin.
Nyt illemmalla ajelimme Opsin kanssa ratikalla ja söimme Vapianossa pastaa, jota saa kädenkäänteessä. Paikalla on poikkeuksetta kauniita ihmisiä ja tuoretta basilikaa. Suosittelen.

1 kuukausi

Tekstikato johtuu seuraavista syistä:
1. Olen alkanut kirjoittaa viroksi toiseen blogiin osoitteessa: http://soomeants.blogspot.com/
2. Join töissä kaksi kuppia kahvia, siltikin nukutti vietävästi, joku töistä selitti jotain ja bla bla blaaa.
3. Newsflash! Dokkarin kolmas versio on hyvällä mallilla, mutta teen lisäkuvauksia Katajannokalla ensi viikon torstaina tai perjantaina. En kuitenkaan ehdi maihin. Kalastan puuttuavat kuvat ja seilaan takaisin.
4. Katsoin eilen elokuvan Rocky. Aamulla kävellesäni kaupungin läpi harjoitin varjonyrkkeilyä västäräkkien kanssa, mikä olikin aamupäivän kohokohta.
5. Terveisiä kotiin.

1 1/2 kuukautta

Deadline lähestyy vääjäämättä. Se tulee uskomattoman pian. Toukokuun tokalla viikolla on annettava valmis dokkari kolmena kopiona, tuotantokansio ja portfolio! Apua, apua, aapuuaa. Se tosin tarkoittaa sitä että pian on kandi paketissa ja tuon deadlinen jälkeen on vielä kuukausi aikaa vääntää pari vikaa rästiä läjään.
Kandi kolmessa vuodessa on ohjelmanmukainen, mutta pirun raskas. Toisaalta ollessani puoliluovalla alalla, mun ei tarvitse taistella virkkeiden, pilkkujen ja sivumäärien, puhumattakaan lähdeviittausten, kirjastoiltojen ja punakynien parissa.
On vain suo, kuokka ja Antti. Kaikki pään sisällä ja materiaali silmien alla.
Onneksi olen hyvällä tuulella ja sporttinen. Näillä eväillä tästäkin selvitään.

Yök yök yök

Revin ruumiini tänään väenvängällä pystyyn ja vaatetan sen talvisesonkiin. Ulkona on pimeää, sillä kaupunginhallitus päätti, että katuvalot sammutetaan joka aamu tunti ennen auringonnousua, jotta lama-ajan energiaa ei haaskautuisi. Tämä ajoittuu juuri työmatkakävelylleni kello 6 aamulla.
En kohtaa joka-aamuista siivoajamummoa ja herra johtajakin kävelee pimeässä tihkusateessa huomaamatta ohi.
Töissä unohdan venäläisen käännöstekstit, pudottelen beta-nauhoja lattialle, kaadan kahvit pöydälle kahdesti ja murisen suunpielestä uutisille, jotka ovat aiheiltaan huonoja. Sääkartta näyttää nollaringin kauniisti ympäri Eestinmaan.
Eestin mediassa liikkuu vitsi keskustan päälliköstä, Edgar Savisaaresta: "Nyt ne, jotka luulivat menettäneensä jo kaiken toivon, saavat huomata, että tunnelin päässä valotkin on sammutettu."
Tämä kuiva itseironia meitä auttakoon.

Kevätruno 2

Rairuohoa, sitä saa jo kaupasta,
räkä poskella rännässä, rämpivät
suomalaiset kehäykkösen kolareista
raporttia: sitä saa lukea hesarista.

Lapset vielä pulkkamäessä
vaikka huhtikuu jo käessä
Ilmastonmuutos,
palautatko tutut kelit? Kiitos.


-

P.S. Runosuoneni kukkii tällä kertaa täysin tilastollisista syistä, hakukoneanalyysi kertoi että blogiini googlataan eniten hakusanalla "kevätruno", kakkosena seuraa "sebastien tellier" ja kolmantena "koiran ilmavaivat". Hyvä googlaajat!

Kevätruno

Mietitään vaikka näin.
Tänään päivä ja yö ovat yhtä pitkät.
Voit unohtaa kalsarit pitkät.
Pian on pian, vaikka joskus se tuntuu ikuisuudelta.
Puhun nyt keväästä.

-

P.S. Katsoin eilen elokuvan Slumdog Millionaire, ja huomasin että minulla oli lapsena samanlaine R-ääntämys kuin intialaisilla. Tämä triviana perheelleni. Suosittelen Oscar-voittajaelokuvaa kaikille!

Räntäruno

Nyt tuntuu niin hyvältä että
kuuman suihkun jälkeen että
Ranskasta saatuaan terveisiä että
aamun sineen herättyään että
tyystin unohdin ulkona valuvan räntää ja vettä.
Kyllä, sekä että.

Täällä tuoksuu kevät

Terveisiä Helsingistä!
Jääpuikoista tippuu vettä, hanki heijastaa kirkkaasti ja taivas on harmaa. Lopputyö on näiltä osin nyt kuvattu ja leikkauspöytä kutsuu. Saalis on 7-tuntinen raaka materiaali, josta on nautinto silpoa 26 minuuttia kasaan.
Siskoni hiukset menivät mummollassa kahvikuppiin ja hän liukastui kaksi kertaa samana päivänä. Veljeni kirjoittaa para-aikaa psykologian esseitä lukionsa liikuntasalissa. Äitini voi hyvin ja syö hunajamelonia päivittäin. Isäni palasi Brysselistä ja lähti Brysseliin. Siinä välillä jorisi niitä näitä ja kannusti kaikkia.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, on huomenna hyvä Helsinki jättää.

Eesti 91

Viron 91-vuotissynttäreiden lahjoittama vapaapäivä tuli yllättäen ja kulman takaa. Olen elänyt koko tähänastisen päivän vapaaherran elämää. Se sisältää pitkät yöunet, kämpän siivouksen, poliittisen viestinnän tenttiin lukua, pestopastat kanalla, lopputyön käsiksen ja sähköpostin tsekkaamisen.
Nyt on hyvä flow. Tunnen taas olevani kärryillä ja valmis kuvauksiin. Se on hyvä tunne.

Onni on

+mustikkapiirakka, jonka Iina leipoo
+auringonpaiste
+kuvistunnit, ilman aivoja
+likainen bussinikkuna
+juoksulenkki
+lenkkimakkara
+nuotio
+vapaapäivä
+joku kaveri
+putipuhtaus
+teehetki
+jaettu ilo
+lisäkilo
+pyöräily
+koti ja matka

Olet sitä mitä kritisoit

Tänään on aika hurja päivä.
Heräsin aamulla puheluun: "Tule tööle".
Oh shit. Tämä on juuri se asia jota ajattelin ettei mulle voi käydä. Mitä kello on? 6.50 ja lähetys alkaa viiden minuutin kuluttua. Nukun aamu-tv:stä pommiin. Kuin ihmeen kaupalla pääsin studiolle viidessätoista minuutissa. Lähdin suoraan vuoteesta taksilla, käytin tasarahaa ja hölkkäsin. Missasin vain ekat uutiset ja vähän yleistä löpinää.
TV:stä kouluun, ei suihkua, ja kuvittelen itseni koko päivän ajan haisuliksi, mutta kukaan ei onneksi kommentoi hygieniatasoani, joka yleisesti ottaen on melko korkea. Koko päivä leijailee kummallisessa myöhässäolon tunteessa, kunnes käyn vessassa. Tajuan että mulla on kalsarit väärinpäin jalassa.
Timeout!
Ehkä olisi syytä vähentää töitä ja lisätä yöunia. Ehkä?
Kävin tästä aiheesta muuten myös Neleen kanssa melko pitkän keskustelun. Koko takeaway-kahvi- ja kiireisenäolo-kulttuurista. Miksi ihmisten pitää olla näennäisen kiireisiä? Raha, disorganisaatio vai naapurikateus? Mitä se kiire oikein on?
Katselin tänään luokkatovereita elokuvanhistorian luennolla ja mulla tuli kumma tunne. Tunnuin olevan se takarivin pätijä viimeiseltä vuosikurssilta, jolta proffa kyselee näkökulmia huvin vuoksi luennon aikana. Vaivaantunut olo. Toisaalta olen onnekas kun mulla riittää töitä, kavereita ja koulua laman aikana. Ja mä mietin kiirettä ja kiireettömyyttä. En tiedä miksi.

Nyt vedetään raja

Kaikilla tuntuu olevan mielipiteensä mun lopputyöstä:
-kokeile John Webster-tyyliä
-kokeile Friedrick Wisemann-tyyliä
-katso venäläisiä dokumentteja
-älä anna kameran heilua
-tuo ääni ei kelpaa televisioon
-kuvasitko Eesti-Brasilia-jalkapallo-ottelun?
-kuka on päähenkilö?
-palkkaa editoija
-tätä ei saa näyttää koulun ulkopuolella
-tämän leikkaat pois

Voi hyvänen aika!
Ja mä olen kuvannut vasta yhtenä päivänä! Dokumenttini aihe todella tuntuu herättävän keskustelua. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin suita. En jaksa enää kuunnella kaikkia. Nyt on mentävä omin neuvoin. Aika rankkaa olla tutkiva dokumentaristi tänä mediatietoisena aikakautena.

Tellier Tavastialla

Kauan odotettu trippimme Tavastialle sai lentävän lähdön torstaina. Kaikki neljä virolaista kaveriani, Ops, Pille-Riin, Robi ja Andres olivat minua vastassa Helsingin Länsiterminaalissa aamuaikaisella. Päivän teema oli muna. Kaarti oli nimittäin syönyt aimoannoksen kymmenen minuutin munia odottaessaan saapumistani. Tungimme kaikki Andresin Hondaan ja kaasujalka kyyditsi kaikki kotiini. Siihen lentävä lähtö sitten loppuikin, sillä kaikki halusivat monen tunnin päiväunille kevyen ruokailun jälkeen.
Illan H-hetki oli legendaarisen hämyisellä Tavastia-klubilla. Poket olivat sopivan kovia, vaikka kohdeyleisö olikin Helsingin alternatiivi-kermaa: naisia kleopatra-kampauksissaan, miehiä henkseleissään ja suuria silmälaseja tyyliin 60-luku. Keski-ikäinen "seksiguru" Sebastien Tellier tempaisi yleisön mukaansa heti ensi soinnusta. Soundi oli massiivinen ja biitit tarttuvia. Tellier on ehdottomasti show-mies parhaasta päästä: parilla lauseella lava täyttyi tarjotusta tupakasta ja lattia hytkyvästä ihmismassasta. Eikä tunnelmaa hidastanut heitto biseksuaalisuudesta, ranskalainen valkoviini flyygelin päällä saatikka ne mustat puolittain kasvot peittävät pleksit. Toisen puolen peitti musta parta.
Bändille on myös annettava sille kuuluva kiitos. Nuoret pojankoltiaiset, ainakin Tellierin rinnalla näytti siltä, vetivät joustavaa synasoundia moitteettomasti ja konstailematta.
Perjantaiaamu ei ollut liian karvas, muttei täysin peipposen pesästäkään. Olosuhteisiin nähden suorittamamme kaupunkikierros rännässä oli mainio. Ateneumin kansallisromantiikka, japanilaisvalokuvat, DVD-kaupat ja edellisöinen kebab aiheuttivat Opsille ähkyn. Oli mentävä lämmitelemään LaFamilgian pastojen ääreen. Andres osti täysin hazardeja sci-fi-kirjoja koko rahalla ja Robi sai huhtikuisen syntymäpäivälahjansa "hieman etukäteen". Saavutin täydellisen rentouden tilan kun illalla saunoimme supisuomalaisittain, hangessa kierien ja löylyä kaihtamatta.
Nyt lauantaina tuntuu aivan täydellisen sunnuntailta, näin retken jälkeen. Oli siinäkin munaa ja eestiläinen eväsretki. Aika velikultia.

Vielä kovempi artisti Daft Punk tarttuu Tellieriin.

Muista pyhittää lepopäivä

Katsoimme eilen Opsin, Pille-Riinun, Robin ja Andresin kanssa kolme leffaa putkeen: ultra-väkivaltaisen uutuuskultin: Tokyo Gore Policen, Gene Hackmanin tähdittämän, Floridan lämpöön sijoittuvan Night Moves'in ja erotiikkaatihkuvan Tarzan, The Apemanin. Tarzanin lopputeksteissä apinain kuningas telmii Janen ja nuoren orangutangin kanssa. Voi hulluutta! Tämä kokemus oli kokonaisvaltaisen vapauttava ja kaikki lähtivät koteihinsa hymyissä suin.
Eilen vaihtui myös kiinalainen vuosi. Haasteellinen rotan vuosi vaihtui Barack Obaman tähdittämään puhvelin vuoteen. Vietimme leppoisaa launtaipäivää Kadriorgin puistossa jääveistoksia vertaillen ja lohikäärmeitä metsästäen. Anastasia päästi riemunkiljehduksen, kun otimme illemmalla suklaajäätelön sulamaan. Päivää voi pitää onnistuneena, vaikka Ops piikitteli harmaista pitkistäkalsareista: "Missä on suomalainen sisu? Missä on Mika Häkkinen?"
Tämän päivän teemana saattaa olla dokumenttiohjaaja Nick Broomfield, iltasauna kappelissa tai uusi päivän sitaatti -linkki blogissa.
Kuka tietää, hyvää viikkoa, aamen.

Meno-paluu, kiitos

-Joo, ja muutatsä sit takas Suomeen?
Tämä lause jäi leijailemaan tonkkapunaviinin, Harrin nakin ja Stella Artoisin tuoksuisen illan jäljiltä muuten pahanmakuiseen suuhuni. Pyörittelin sitä ja kääntelin sitä mielessäni. Mitä Suomessa on, muuta kuin korkeat verot, metro ja Pirkka-tuotteet?
-Onhan sulla koti ja perhe ja kieli ja kaverit! luetteli äitini takaisinmuuttoon syitä. -Totta, mutta...
-Vasta sit kun sulla on eestiläinen tyttöystävä ja sä jatkat noita ETV:n hommia pidempään, sit mä alan uskoa että sä jäisit sinne. Opiskelu on niin lyhyt pätkä elämässä.
Onhan näitä nähty. Kaikenlaisia Suomi-Eesti suhareita. Ja yksi hauskimmista vakiintuneista sunnuntaiasioista on Lindalinen naisen kuulutus, jossa hän lukee turvallisuusohjeet viroksi, suomeksi ja englanniksi. Se nainen on ihan varmasti Keski-Virosta, koska hänellä menevät diftongit ihan miten päin sattuu. Ja sanojen loput niellään kummallisesti. Kuulostanko samalta eestiläisen korvaan? Luultavasti paljon ei puutu. "Kinnitake rihma. Kiristäkkä nöyri vatsane ymbäri. Fasten the belt."
Eikä aloillensa tarvitsekaan vielä asettua. Voin seilata ympäri meriä niin kauan kuin huvittaa. Voin syödä sushia ja juoda pressoa ihan missä maailmankolkassa lystään. Globaali maailma on pelikenttä takkiaukisille ja ennakkoluulottomille matkaajille.

KÖÖK - Andrus

6 tuntia 18 minuuttia

Yök!
Päivän pituus on tällä hetkellä 6 tuntia 18 minuuttia. Ei ihme, etten tule paljoa ulkona liikkuneeksi valoisalla ajalla. Mutta nyt on torstai! Ja lähden kävelyttämään Opsin kanssa Yokoa, ottamaan passikuvia ja hankkimaan opiskelijakorttia. Valoisaa aikaa jäljellä vielä kaksi tuntia.
Pahuksen kaamos ja pohjoinen napapiiri. Olisinpa Rivieralla.

Hyvä elämä

Heräsin tuossa juuri pää kuolaamallani päiväpeitolla. Aloin miettiä mitä on hyvä elämä. En muista että kukaan olisi oikeasti sanonut että life is too short tai carpe diem. Sen sijaan enoni huomautti että elämä on suurimmaksi osaksi odottelua. Ennen huomautusta olin marissut malttamattomana hitaan tietokoneen suorituskykyä renderoida kuutta videoefektiä. Siinähän meni sitten yön yli.
Enoni mainitsi myös että odottelun välillä voi olla kiinnostavia hetkiä ja että niistä elämässä on kyse.
Radio DJ Njassa vaikuttaa onnelliselta Punavuoren aamu-ohjelmassansa. Hän observoi lämpömittarin räntälukemia ja jauhaa kiitettävällä tarmolla sielukkaita kuvauksia esittämiensä artistien tuotannosta. Siinäpä onnelisen työ: veivata lättyjä ja höpistä mukavia.
Toisaalta nostettuani pään kuolasta mietin että olisi siistiä olla joku rockstar. Sellainen näytteilijä joka ottaa kuuliaisesti neuvot vastaan, mutta suodattaa kaikki hermoilevat kommentit pienellä haista pasta -kulmiennostolla. Siinä työssä olisi itsensä herra.
Oikeastaan syy miksi heräsin, oli Samin soittaman puhelun takia. Hän kyseli optiokkoani ja puhelu katkesi kolmesti. Hän oli juuri saanut viimeisen palkan, mutta en ymmärtänyt mistä. Luulisin, että konkurssiin ajautuneelta Super Sea Catilta. Ei tarvinut ottaa lopputiliä, mutta se tuli kuitenkin.
Kai se sitten on niin, ettei hyvää elämää voi tiivistää yhteen lauseeseen.

Zeniläinen balanssi

Nyt se on sitten saavutettu!
Siihen tarvittiin tosca-kakku-kahvit, sulkapallotreenit, saunaa vähän joka väliin, perheen läsnäoloa, vanhoja valokuvia, hölkkälenkkejä, uuden vuoden aatto, jouluaatto, muutama puhelu kavereille ja parit bileet.
Lopputuloksena on tasapainoinen ja pirteä vuodenalku. Energiaa käytetään järkevästi ja erilaiset täsmäiskut ovat vuoden kova sana. Voisin vielä povata hyvää onnea kaikille, jotka eivät sekoile eivätkä hötkyile. Plussaa saavat ne jotka muistavat hymyillä eivätkä pelaa minuuttipeliä.