Lyhyt seikkailu

Bussissa on kuuma. Kainaloista leiailee activ ja fresh-tuoksu. Maisemissa ei ole mitään vikaa. Ne vain ovat syksyiset, eivät keväiset. Bussissa on täyttä. Jokainen kohta on varattu ja ihmiset istuvat kylkikyljessä. Muuan brittiläispariskunta, tai myöhemmin kuunneltuna nainen on joko saksalainen tai venäläinen, juttelee suomalaisesta juhannuksesta ja perjantai-iltojen taiasta. Kaikki ovat humalassa ja skandinaavit outoja. Venäjä on sittenkin niitä pahempi.
Markus tulee Jessen kanssa bussiasemalle vastaan. Autossa on koiraverkko ja Jessekin opiskelee lakia.
Uimahallissa on väkeä vähänlaisesti. Markus taivuttelee ostamaan koko paketin: kaikki saunat, altaat ja kylpytakki. Uimme 800 metriä ja saunomme itsemme helliksi. Trooppisessa saunassa soittavat sirkat ja hikii valuu hitaasti. Silmät suljettuna voi luulla olevansa Turkissa. Höyrysaunassa on tukalampaa. Outo kaasu sumentaa näköpiiriin ja pyllyn alla on punaisena hohkaava ritilä. Perinteisessä saunassa tapahtuu kuin itsestään kansainvälinen saunomiskilpa. Venäläinen mies alkaa heittää löylyä. Eestiläiset nauravat. Sanon eestiksi että kuka nyt kylmässä saunassa haluaisi olla. Mies heittää lisää. Päät painuvat. Lihava mies pyyhkäise kyljellisen hikeä reidelleni. Venäläinen kaataa ämpärinpohjat kiukaalle. Minuutin kuluttua venäläiset poistuvat, sitten eestiläiset ja lopulta istumme Markuksen kanssa kaksin. Paiskaamme kättä ja nauramme.
Sitten otamme tynnyristä jääkylmän suihkun ja uimme vielä 300 metriä. Zeniläinen tunne tuntuu joka vedossa.
Baarissa Erasmus-vaihto-oppilaat onnistuvat hankkimaan meille kymmenen ilmaista olutta. Puhumme italiaa, englantia, eestiä ja suomea. Myöhemmin yöllä puhun Statoilin hotdog-jonossa myös kolme sanaa ranskaa.
Kokonaisvaltaisen rentouttava pieni Tartu-retki sekoitti korttipakan. Nyt silmissä paistaa taas kirkkaus eikä mikään mäki ei ole liian korkea.

Hulvatonta!

Tänään aamulla olin pudota penkiltä katsoessani aamu-TV:n eläintarhaosuutta. Vironkielellä kaunis öinen lintumme pöllö, on mitäs muutakaan kuin öökull eli kakk. Siis hiljainen korpimetsien jäniksenpyytäjä on eestiksi lentävä yökulli tai kakki! Mieti nyt vähän! Kakki! Muutenkin levoton aamuni töissä ampaisi ennennäkemättömään hyväntuulisuuteen, joka jatkuu edelleen.
P.S. Öökullia eli kakkia voi kuunnella täältä!

Lisää yksi osa vettä ja yksi ystäviä

Seljanka-keitto kiehuu levyllä. Leikin eestiläistä opiskelijaa. Ostan merkkivaatteita ja teen kaksivuorotyötä.
Viikonloppuna kävelin satamaan. Ilma oli kaunis ja kauanodotettu perjantai-ilta muuttui todeksi kun Jussi ja Maija vilkuttivat parkkeeravan laivan ikkunasta. Hymy huulilla askelsin terminaalirakennukseen. Onpa mukava nähdä! Jussin Espanjan kirjoitukset olivat vaikeat ja kouluavustaja-Maijan 8-luokkalaisten käsityöryhmä hmm, haastava. Kuitenkin kaksikko asteli muitta mutkitta suoraan kotiini. Illalla söimme antilooppia, kuningasrapuja ja joimme afrikkalaisia drinkkejä. Nuoret pujahtivat jäsenkortilla taiteilijoiden klubille ja tilasivat Jussin sanojen mukaiset paukut. "Mä haluaisin jonkun paukun".
Seuraavana aamuna teimme löytöjä ja illalla katsastimme Opsin uuden naarasmopsin, Jokon. Koira ei muistuttanut John Lennonin vaimoa vaikka olikin sympaattinen noin muuten. Spontaani juhlaväki kiitti suomalaiskokkien syksy-salaattia. Kokki-Trashin kiitos oli erityisen mieltälämmittävä: "Te olete ikka suurepäraset kokkad!". Sitten hän palautti lainaamansa Kaurismäki-kirjat intialaisen keittiönhajuisina ja sanomalehdin päällystettynä. Ops selitti Trash-kokin lukevan keittiössä.
Sunnuntaina käväisimme vielä Piritan luostarissa ja otimme valokuvia 90-luvun eestiläisbändien CD-kansityyliin. Kolmikko kiviaidalla, hyppäävä taiteilija, miehet ja nainen muurinraoista tunkevassa auringonvalossa. Retken kruunasi eväsretki Piritan rannalle, jossa juttelimme Juhan kanssa yleissivistyksestä, ammattiliitosta, journalismista, ylioppilaskirjoituksista, ketsupinmakuisista lastuista, koirista, Jyväskylästä, opettajista ja autonvaihteista.
Jotkut asiat eivät koskaan muutu.

Toiset kengät

Kävelen tätä nykyä valkoisissa tennareissa. Jos eilen tuntui työ ylitsevuotavan raskaalta, niin tänään oli tavallinen tiistai. Mutta mikä kumma on tavallinen tiistai?
5.30. Herään kilinään
6.00 Ohitan kukkakauppiaat
6.15 Tekstitän lähetyksen
6.55 Apulaisohjaan lähetyksen
10.00 Kuuntelen 1850-luvun siirtomaista ja siitä miten Nikolai toista pidetään jokseenkin heikkona hallitsijana isänsä Aleksanteri kolmannen oltua tekojen mies
12.00 Istun kirjastossa ja selailen Saksalaista elokuvakirjaa
14.45 Syön omeletin lounaaksi
15.15 Mietin töistä loppupäivän lintsaamista, sillä kukaan ei enää tänään tarvitse kameroita, mikrofoneja eikä valoja
15.17 Kiipeän yläkertaan ja hengailen toisen teknisen assistentin Johanin kanssa ja puhumme iPhoneista, MA-tutkinnoista ja helposta rahasta
16.30 Annan latvialaiselle tytölle kaksi DPA-mikrofonia
16.45 Tarmo esittelee uuden ohjauspaneelin
17.00 Juttelen bussissa Peterin kanssa Irlannista ja Skotlannista
18.00 Ostan kanaa ja muistan että mulla leipää paahdettavaksi
18.10 Tulen kotiin

Viikonloppu ja ne loput viisi päivää viikossa

Kalsarit jalkaan, satamaan, lauttaan, autoon ja kotiin.
Pihalla omenapuiden tuoksu ja kirkas taivas.
-Odotinkin jo että milloin makaat tuossa keittiön matolla, sanoi äiti, kun tehosekoittimella vanilija-kiisseliä sekoitti.

Uutiset

Nuha! Se alkoi kurkkukivusta ja venyi juoksevaksi niagaranenäksi. Luulen että se tuli vesisadehaastatteluissa tai sitten sitä vaan on liikkeellä.
"Haluaisin ostaa nuhapaperia," esitin kolmijalan myyjälle toiveeni. Hän ymmärsi heti.
"Mikä se on oikeasti eestiksi?"
"Taskrättik". Taskurättiä siis jatkossa.
Aamu-TV rullaa jo melko hyvin omalla painollaan ja vuorot sujuvat kivuttomasti. Aamuherätykset puolikuudelta sujuvat jos ulkona ei satu olemaan liian sateista.
Virosta. Salakuuntelin uutta suomalaisopiskelijaa, joka jutteli eestiläiselle englanniksi. "Kaikki eestiläiset tuntuvat osaavan englantia, jopa pummit," tyyppi ihmetteli. Tosiaan. Muistan huomanneeni saman joskus pari vuotta sitten. Kaveri oli pelkkää hymyä, lyhyt ja punapartainen. En aluksi uskonut hänen olevan Suomesta. Jampalle kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Itse olen pari päivää miettinyt että entäs nyt?
Mulla on jo kiitettävä läjä opintopisteitä ja periaatteessa kaikki mahdollisuudet olla kandi ensi kesäkuuhun mennessä. Paitsi lopputyö. Sen aihee muhii nyt päässä: dokkari vai fiktio? Kirjallinen vai TV-sarja?
Opsin 30-vuotissynttärit vietettiin neuvostokuntoon jätetyssä konferenssisaunassa. Tunnelma oli tunkkaisen kotoisa. Kävin viisi kertaa kylmävesialtaassa. Viimeisellä keralla raapaisin käteni. Unohdin syödä kakkua, mutta soitin musaa DJ-kamoilla. Vieraita oli noin 40 ja lahjaksi Ops saa mopsin.
Niin sanotut kesäduunit YLE:n kanssa alkavat olla plakkarissa. Kuvausryhmä on leppoisa ja olen taas piirun verran pätevämpi. Opin myös kotimaastani Eestistä uutta kanttia ja tietopähkinää. Vallin baari on suomalaisten suosikki, Ivari Padar talousministeri ja Jaan Krossin kanssa ei voi tehdä haastattelua koska hän on kuollut.
Lisää uutisia myöhemmissä lähetyksissä, nyt hyvää illanjatkoa.

Väsy

Mä olen nyt vähän väsynyt.
Söin lohta.
Mä olen niittyä niittänyt.
Loppuu kohta.