Kävimme Aven kanssa eilen pyöräilemässä ensi kertaa tänä vuonna!
Nyt on maaliskuu vasta alullaan, mutta Tallinnan kadut ovat jo putipuhtaina talven hiekoituksesta. Lumesta ei ole tietoakaan.
Nostin pyörät kellarista ja pumppasin sisäkumit pinkeiksi niin kovalla vauhdilla, että hiki tuli. Voi tietysti olla, että hikoilun syynä oli sittenkin tämän kevään lämpimin päivä (+9,8 astetta) tai nuhalta suojaava lämmin talvitakki.
Poljimme rimuissamme pitkin rantatietä kohti Pirittaa. Ave ihmetteli, kuinka kevyt onkaan polkea. Päästyämme Pirita Span luokse viime kesänä havaitsemani totuus tuli kuitenkin mieleen: Tallinnassa tulee lähes aina Piritalta keskustaan päin. Näin ollen meitä kyyditti tälläkin kertaa menomatkalla mukava myötätuuli. Käännytyämme takaisin kaupunkiin päin tilanne oli päinvastainen. Nyt kevättuuli oli niin voimakas, että pääsimme hädin tuskin eteenpäin! Päätimme koukata Maarjamäen kautta päästäksemme edes hieman tuulelta suojaan. Neuvosto-obeliskin luota tavallisesti pontta-antava alamäki tuntui tällä tuulella tasaiselta maalta (tai jopa pieneltä ylämäeltä!). Otimme mäkihyppääjään syöksyasennon ja poljimme mäkeä alas vastatuulta uhmaten.
Lopputulos: menomatka 20 min, paluu 60 min.
Joka tapauksessa pääsimme nauttimaan ensimmäisestä kevätpäivästä niin, että tuntuu vieläkin takapuolessa!
Nyt on maaliskuu vasta alullaan, mutta Tallinnan kadut ovat jo putipuhtaina talven hiekoituksesta. Lumesta ei ole tietoakaan.
Nostin pyörät kellarista ja pumppasin sisäkumit pinkeiksi niin kovalla vauhdilla, että hiki tuli. Voi tietysti olla, että hikoilun syynä oli sittenkin tämän kevään lämpimin päivä (+9,8 astetta) tai nuhalta suojaava lämmin talvitakki.
Poljimme rimuissamme pitkin rantatietä kohti Pirittaa. Ave ihmetteli, kuinka kevyt onkaan polkea. Päästyämme Pirita Span luokse viime kesänä havaitsemani totuus tuli kuitenkin mieleen: Tallinnassa tulee lähes aina Piritalta keskustaan päin. Näin ollen meitä kyyditti tälläkin kertaa menomatkalla mukava myötätuuli. Käännytyämme takaisin kaupunkiin päin tilanne oli päinvastainen. Nyt kevättuuli oli niin voimakas, että pääsimme hädin tuskin eteenpäin! Päätimme koukata Maarjamäen kautta päästäksemme edes hieman tuulelta suojaan. Neuvosto-obeliskin luota tavallisesti pontta-antava alamäki tuntui tällä tuulella tasaiselta maalta (tai jopa pieneltä ylämäeltä!). Otimme mäkihyppääjään syöksyasennon ja poljimme mäkeä alas vastatuulta uhmaten.
Lopputulos: menomatka 20 min, paluu 60 min.
Joka tapauksessa pääsimme nauttimaan ensimmäisestä kevätpäivästä niin, että tuntuu vieläkin takapuolessa!
