Helsinki oo Helsinki

Helsinki on suuri ja täynnä erikoisliikkeitä.
Ihmisillä on siistit vaatteet ja metro tulee ajallaan.
Olen viettänyt nyt kolme tai neljä päivää Helsingissä,
enkä oli vielä nähnyt kaverin kaveria.
Helsinki tuntuu ammottavan suuruuttaan ja talot on rakennettu harvakseltaan.
Raitiovaunut kirskuavat ja jokainen sisäpiha on kuvan arvoinen.
Vuoden jälkeen se on tapahtunut.
Olen turisti kotikaupungissani.

Visiitti täällä

Päällimmäisenä mulla jäi mieleen se, että Jussi oli hiljainen ja vähän kalvakka. Se, että Iina ja Pauli mahtuivat kapeaan sänkyyn. Se, että äitini halusi mennä tuttuihin paikkoihin. Se, että synttäriteema oli musta ja valkoinen. Se, että paistoimme kanaa kattilassa. Se, että kaakao oli makeaa. Se, että Jussilla oli kutsunnat. Se, että kaikista pidetään huolta. Se, että huseerasin omia asioita, vaikken muistanut mitä niiden tarkalleen olisi pitänyt olla. Se, että rauhoituin päivää myöhemmin. Se, että odotin syyslomaa.

Hommage a'la Melville

Laahustaessani kotiin hyisiä katuja, tajuan ettei ole kiirettä mihinkään.
Ooh, merde! Minua tarkkaillaan pimeiltä kujilta. Saavun kapakkaan, jossa kaikki ovat pukeutuneet mustiin. Valeasuni on epäonnistunut. ROk-cafessa vaaleankeltainen neule ja kuppi kahvia saavat mörskärin mölähtämään: "Fak juu!"
En käännä edes katsettani. Toisaalla on rauhaisampaa. Mietin asioita. Kelailen viime päiviä eteen ja taakse.
Ei tässä sen hassummin kulje. Päivä on päivä ja vuosi on vuosi.
Toisaalta joku askarruttaa, hiertää mieltäni.
Kulkiessani toisaalle, ystävien nurkkaan, pysyn vaiteliaana. Katselen melko mitäänsanomattomat kaksi ensimmäistä bändiä.
Kolmas, Sõpruse pst. herättää jo jonkinlaista mielikuvaa. 1000:n markan seteliä yhdistettynä kaurismäkeläiseen svengiin. Päkiä alkaa väpättää biitin tahtiin.
Kaikki täkätäkätäkätäkä-virveli-fillit kolahtavat kuin naulat arkkuun. Kyllähän tämä tästä. Niin varmasti kuin pääsky tulee kesällä ja loska talvella.

KÖÖK

Työstämme musiikkivideokurssilla Köök (suom. keittiö)-nimiselle enseblelle kaikkien aikojen hienointa musiikkivideota. Köök soittaa humoristista ja naiivia syntetisaattorimusiikkia. Bändin solisti Jaan on liki 150-kiloinen eestiläismies, hiusmallia pelle hermanni.
Jaan on äänialaltansa tenori.
Tämä mainio musiikki yhdistettynä visioon 80-luvun maratoonarista muovisessa tunnelmassa saa sukat pyörimään jaloissa. Kuvaukset sihdataan marraskuuun loppupuoliskolle. Kynäilen storyboardia uuteen mestariteokseen, jonka kimppuun haluaisin jo niin kovasti päästä.
Jookse Pavel Loskutov!

Selonteko

Olen väsynyt.
Jos aloitan näin, ei kukaan jaksa lukea pidemmälle. Lukijat tahtovat hymyileviä kasvoja, kauniita naisia ja seikkailuja. Kaikkihan kohtaavat väsymystä päivittäin.
On ihan turha kertoa että en juonut tänään kahvia tai että kävelin metsässä. Kaikkihan niin tekevät.
Sitten on myös turha mainita, että näin unen jossa olin lihava ja karvainen. Näytin gorillalta ja sumopainijalta kyykkytiskatessani suihkun lattialla.
Kaikkein viimeisin teko olisi mainita että olen hyvällä tuulella. Sillä kaikkihan toisinaan ovat.

Nyt, äsken, eilen ja sitä edeltävänä päivänä

Lähden purkamaan vyyhtiä takaperin:
-Syön broileria ja kastun sateessa.
-Valaisun oppitunnilla istun vessapaperia päässäni mallina sademetsävalaistuksen tiedemiehenä.
-Muutaman epäonnistuneen kopiointiliikekierrokseni jälkeen professori antaa oman kirjakopionsa minulle lahjaksi kaikesta vaivannäöstä. Olen mykistynyt. Merry Christmas, ja kirja pamahtaa pöytään.
-Näen väsyneen opsin.
-Esitän Roy Anderssonille kysymyksen katsottuani hänen elokuvansa annan kanssa Rakkautta ja Anarkiaa-festivaaleilla.
-Luovutan vanhan puhelimeni jussille.
-Tapaan isoisäni, jolla tuntuu olevan kaikki kunnossa. Suuret siniset silmät ovat jokseenkin pälyilevät, mutta raskaaseen sairastumisiskuun nähden hän on kuin entisensä. Elinvoima näkyy varpaiden pyörittelynä ja hymyinä. On hienoa nähdä vahvoja isovanhempia.
-Käyn metsässä kävelyllä mikon ja börtsin kanssa. Haistelemme syysilmaa, juomme termoskaakaota ja mittaamme askeleita ja kaloreita, vaikka se onkin keski-ikäisten puuhaa.
-Tulen Helsinkiin laivalla ja tuumailen että olipas viikko.