Suomalaisturistien suusta

-Kaikki laivaan, siellä viinaa ostaa voit. Kaikki laivaan, siellä rientää karkeloit
-Meillähän ei oo mittään hättää, ko on tuallane kuartan lukija
-Puhukaa viroa, niin ei tarvitse osoitella (sitä ruokalistaa). Näin kato: "yks maitokahvi"
-Virohan on jo ihan eurooppalainen kaupunki
-Mennääks sinne samaan, jossa oltiin viimeks?
-Mehän ei tänne tulla silleen niinku suomalaisturistit suomenlippua heiluttaen
-Missä Kake on?
-Kaikki on menny ihan päin helvettiä.
-Heii, kaikki huutaa Chaarlii, woo-o-o-o-oo

ps. Myös eestiläiset vastaavat samalla mitalla kameran kanssa kuljeskelevalle.
-Sä olet amerikkalainen vakooja. Näytä sitä kameraa. Sä olet Richard Sorge.

Kevät !

Tuntuu, kuin olisin ollut viikon koulussa tänä maanantaina.
Kun pääsin pois oli valoisaa ja tuoksui lämpimältä.
En voisi olla paremmalla tuulella.
Annoin tippiä koulun ruokalassa.
-Reilusti tehty, suomen poika,
vastasi emäntä.
Kevät !

Missä menee spammin raja?

1.

"Dear Herra Hakli,
Would you like to participate in our 20-minute survey, with the opportunity to win £300-worth of electronic consumer goods from a major brand? We’d really like to hear from you!
Best wishes, Ben Fleming"

2.

"Adam N has added you as a friend. Is Adam your friend?



Please respond or Adam may think you said no :("


Tämä kaikki kummallisuus nostatti mielessäni kysymysten sarjan:

Mitä nämä ovat?
Ja mitä niihin pitäisi vastata?
Minulta ei kysytty mitään. Ne vain ilmeistyivät postilaatikkoon.
Onko tämä jonkinlaista suoramarkkinointia?
Olenko minä tässä kuluttaja vai tuote?
Ja painoitko jompaakumpaa nappulaa?
Huomasin sitäpaitsi, että ne ovat yksi ja sama nappula. Mikä järki siinäkin nyt sitten on?
Niin, ja kuka kumma on Ben Fleming?
Ja mitä hän minusta haluaa?

851

Kävin äänestämässä Suomen suurlähetystössä. Yksinäinen koppi seisoi keskellä huonetta, jonka laidalla istui kaksi vaalivirkailijaa. He jaksoivat ihmetellä kolmea paikalle osunutta äänestäjää. Kumma kyllä, Tallinnassa ei ole kahta tuhatta suomalaista, ei ainakaan kirjoilla. Meitä on 851. Olen siis kahdeksassadasviideskymmenesensimmäinen eestin-suomalainen.
Tunnelma oli harras.
Ulkona satoi sumutevettä ja laahustimme mäkeä alas.
Illalla join teetä ja saksalaista yskänlääkettä paranemisen toivossa.
Trash kysyi:
-Eikö susta ole hienoa että sulla on puolessa vuodessa jo tällaisia eestiläisiä ystäviä, joiden luona sä voit istua ja nautiskella perjantai-iltana?

Naistenpäivää

Nyt on ymmärrän minkä tähden Tallinnan ytimessä on kuusi kukkakauppaa vieri vieren.
Naistenpäivän vuoksi!
Tottamaar osaavat eestiläiset herrat leyhytellä naisia.
Ei vastaan tullut montaakaan naista jolla ei olisi ollut kukkaa kämmenellä tai miehellä puskaa kainalossa. Hieno kulttuuri.
Olisi pitänyt tietysti ymmärtää yskä pari tovea aiemmin ja olisin voinut jakaa tätä hyvää tahtoa joka hameelle.
Nyt pisteet menivät auttamattomasti Ruotsi 1-Suomi 0. Robi on kokeneempi veijari ja veti tällä erää pitemmän korren.
Tänään on muutenkin hyvä päivä, vaikka nenäni onkin Niegara ja flunssa orastelee. Koulutan orastelevaa flunssaa tulisella pastakastikkeella. Vaalit lähestyvät ja kevät tulee. Eihän tässä voi kuin naureskella.

Aakkosten alusta

antti
akan
aikeita aloittaa alkeita, aitoja ahkeria aivoituksia
ahneita aivokääpiöitä, avuttomia ankeriaita
ainaista alkuperäisyyttä, anatomian alakuloa
arkun ahtanunutta aneemista andinaavista aksonia
ainaisia asioita, arkipäiväisiäkin
avuliaita, antoisia amatöörejä
auts
alkeellisesti ailahdan avuttomuuteen autuaaseen
askare, ainoastaan atomi
aidosti
aniharvoin
ahkera

3,4 kaliiperia

-Vaiti!
Laukaus, laukaus.
Hiljaisuus pyyhkäisee yli tomuisen aavikon.
Nainen makaa liikkumattomana maassa.
Paha hieraisee sänkeä ja potkaisee pollensa kylkeä kannustimet kilahtaen.
Hevonen hirnaisee ja laukkaa ratsu reimaa.
Kaupunki on muuttunut.
-Ensi kerralla Gotham Cityyn.
Hyvä potkaisee peltipurkkia ja autio kuumuus pysyy vaiti.
Kylä koteloituu.
-Ensi kerralla.