Kesämatka

Tulimme juuri takaisin Etelä-Ranskasta. Seitsemän ihmistä kokosi kuusi maata kuudessa päivässä. Tämä tapahtui osittain vahingossa ja jatkolentojen pirstoutumisen vuoksi. Ranska, Espanja, Andorra, Itävalta, Saksa ja Tanska, joista ensimmäiseen neljään päädyin itse, toimivat pelilautana kesään.
Retkeämme voi pitää onnistuneena. Sää suosi, paikalliset ihmiset olivat ystävällisiä ja seitsemän hengen seurue sieti toisiaan kiitettävästi. Ei ole itsestäänselvyys pakata automisia ydinperheen yksikköjä samaan one-plus-eight-merkattuun Mercedes Benz Vitoon. Iina ja Pauli pitävät pitkäännukkumisesta, Jussi ja Maija pelailusta, perheen vanhimmat hölkästä, mutta meitä kaikkia yhdisti seikkailunhalu.
Maiden nuppineulamerkkaamisen lisäksi retkemme sisälsi neljä kynittyä kanaa, rosé-viinejä, paikalliskielien hallintaa, uimarantailua ja uinumista. Oli hienoa nähdä miten kaikki joustivat toistensa taipumusten takia. Tiskivuoroja ei jaeltu eikä armoa anottu. Loma rullasi löysin rantein.
Pidän kesämatkaamme harvinaisen onnistuneena ja voin lämpimin mielin ja kostein kainaloin jatkaa mukavaa lomaani. Luvassa on vielä monta seikkailua Eestin ja Suomen välillä. Kesämatkat vieköön miestä mennessään.

Vika viikko

Merestä nouseepi simpukka ja
merestä nouseepi ystävä
ja ystävän kanssa voi leikkiä
ja ystävän kanssa voi leikkiä.
Nyt juhlitaan!
Ja kakkua syödään ja pilleillä juodaan,
kun Uppis nyt täyttänyt on vuotta onnessaan,
Mozart on tuonut hälle kakkua
ja syntymäpäivä päättyy illalla.
Iina

Tämä tuli mieleen kun huusin hurraat alkavaan viimeiseen viikkoon.
Eipä tuo kaipaa mitään selittelyjä. Menee muuten torta-på-tortaksi.

Kandidaatti

Nyt on ihan pakko kirjoittaa, koska jännittää. Raivostuttavaa. Huomenna on aikani esittää kandin työ ja antaa siitä kypsyysnäyte lautakunnalle. Tänään olin ihan lupsakka lanttu katsellessani toisten töitä. Nojailin takarivissä viileästi, ja hymähtelin hauskoissa kohdissa. Sitten tuli hyvä lopputyö, sitten parempi ja lopussa pari varsin vetävää. Olin yllättynyt kovasta tasosta. Ja sitten piti nielaista.
Olen yksi niistä yhdeksästä AV-opiskelijasta, jotka yrittävät lopettaa tänä keväänä.
Huokailen ja tiskaan. Laitoin hyvää ruokaa, vaikka unohdinkin peston. Kävin kolmannen kerran viikon sisällä monistusliikkeessä teettämässä lopputyön kirjallisen osion koipoita. Nuori myyjämimmi punastui, kun astelin sisään jo omistajan elkein: suoraan takahuoneeseen sukimaan kansion ulkoasua.
Huomenna sitten pitäisi olla edustava, eikä puhua itseään pussiin: vetää luonnolisesti ja huoletta. Sitten se riemu vasta ratkeaakin. Huomasin nimittäin pari päivää sitten suuren plakaatin, josta kävi ilmi että jatko-opiskelujen luovien töiden deadline on 15.6.! Sitten vaan portfoliota parantelemaan ja suosituksia keräämään. Ja kaikki tämä eestikeeles!
Äääh. Mitä tästä tulee?