Vanha vuosi

Se on sitten tässä.
Typerät lapset juoksevat pommeinensa kadulla, vesisateessa, säkkipimeässä.
Räjähdys on kiehtova ja arvaamaton.
Typerät nuoret konttavaat kaljojensa kanssa. Naisilla on paha olo koska kuohuviini on liian kallista ja liian halpaa. Korkin avaus on kiehtova ja arvaamaton.
Typerät vanhukset istuvat hiljaa kotonansa. Typerät keski-ikäiset nauravat keskinkertaisille vitseille. Mikään ei ole kiehtovaa ja arvaamatonta.
Kukaan ei saa olla rauhassa, kun vuosi vaihtuu.
Huomenna saa, silloin on sänki naamassa ja paha maku suussa, haiskaa pahalle hyvillä mielin ja rattoisaa vuoden vaihdetta!

Joulupuu on rakennettu

*
Pik-
kuhiljaa
alkaa Se sisäinen
Rawha
Lähestyä kun jou-
lu on jo
niinkin lähellä et-
tä voi
sitä joskus melkein
jo
koskettaakin salaa hiljaa.

Loru lapsenmielisille

-Tokkopa tuosta, tokaisi Antti.
-Kyllä tämänkaltaiset koijarit hoidellaan nappuloita painellen.
Ja niin paineli nappuloita, kelasi ja kehitti.
-Sainpas valmiiksi, tokaisi valmiista tuotoksesta.
-Mutta se on vasta ensimmäinen versio, kajautti luokallinen muita opiskelijoita.
-Niin, mutisi Antti.
Ja niin jatkoi toisen version kimpussa koko huomispäivän. Availi luukkuja ja laski päiviä.
-Jos torstaina on vielä koulua, voin ehkä lähteä iltalaivalla Helsinkiin, tuumasi.
Ja niin jatkoi touhujaan, ei sen kummempia, mutta hänelle niin tärkeitä. Ja vaikkei sitlä tuntunut, hän tiesi että joulu on jo ovella, sillä niin sanotaan laulussa.

Tiedossa tappoviikko

Yöh. Aina viimetingassa.
Esseet. Tentit. Niihin luku. Editointi. Valokuvaaminen.
Kaksi viimeistä ajoissa ja jatkuvan työstön alla.
Missä lopputulokset? Älä enää nysvää ja hinkkaa siinä. Haluamme tuloksia! Parhaat kuvat ikinä.
Entäs lukeminen? Ota se aika. Ja urheilu? Sosiaalisten kanssakäymisten ylläpito?
Delegoidaan.
Ruoka? Koulusta. Ja kotona taas nälkä. Aika ottaa teen takaa tonnikalapurkit. Ja wokkivesi kiehuu jo, muista nollata palohälyttimet keittelyn ajaksi.
Musiikit lyhytelokuvaan? Kaivellaan vanhoista, hyvistä ja vähemmän hyvistä kavereiden tekeleistä.
Nämä kasaan ja karkuun Suomeen. Aikaa viikko ja kolme päivää miinus ne kolme päivää, kaverit tulevat kylään viina mielessä. Kello tikittää. Ja vesi kiehuu.

Äiti!

Miten voikaan huokaista syvään ja unohtaa likapyykit ennenkuin ottaa ensimmäisen juoksuaskeleen satamassa kohti tummaa, pälyilevää ja reipasaskelista hahmoa. Äiti! Ja yht'äkkiä huomaa, ettei mitään tässä välissä olekaan tapahtunut. Kaikki typeryydet ja temppuilut unohtuvat kun tapaa tuon jokaiselle ihmisolennolle tutun henkilön.
Sillä hetkellä voi antaa Dvoràkin Klidin temmata mukaansa. Se pyörittää mukaansa kuin hattarakone, joka veivaa sokerista sitä mömmöä. Tämä on paljon kauniinpaa.
Sä voisit antti hommata jonkun ämpärin näille tiskeille, se huikkaa kulisseista, se äiti.

Darren Aronofsky ja Dvigatel

Kuinka ollakaan, itsenäisyyspäivänä kalenterini luukusta tuli kuva kasasta lyijykyniä. Tämä metafora ohjailikin koko loppupäivän tapahtumia. Koulussa hehkutin itsenäisyyspäiväämme. Perinteenmukaisesti tsekkailin kuitenkin myös linnan juhlia, ihan ohimennen tosin. En puku päällä ja suomenlippu silmälaseista heijastuen. Menimme korealaiseen ravintolaan. Tai ennemminkin ruokalaan. Vatsa täytenä pyörin elokuvateatteriin katsomaan uuden fountainin, jonka ohjasi, täytyy luntata, Darren Aronofsky.
Äsken palasin Dvigatel-tehdasalueelta. Kuvaamme dokumenttia venäläisistä, jotka tulevat menettämään työpaikkansa metallitehtaalla, sillä koko hehtaarien alue revitään vuoden, parin sisällä maantasalle. Saimme loistavaa kuvaa. "Dvigatelista" tulee seitsenminuttinen huipputeos.

Karaoke

Nyt on rauhallista.
Sain pienen, kärsivällisesti muotoillun muistutuksen naapurin seinien paksuudesta, laulettuamme karaokea kavereitteni kanssa. Ymmärsin yskän. Ensimmäisen illan laulut olivat kuulemma hyviä. Toisena iltana olimme aavistuksen liian kovaäänisiä. Omakotitalossa tämänkaltaiset asiat pääsivät unohtumaan. Nyt äiti raapii päätään kuten muutkin tekstiäni lukevat naiset, mutta suotta. Tilanne on hallussa kuin hauki haavissa. Jatkossa tietysti huomioimme sosiaalisen kontekstin merkityksen ja monikulturaalisuuden aikaansaamat poikkeamat. Walking in the air ei ole kaikkien suosikki, ei kello kolmelta yöllä.
On kuitenkin lisättävä että olen hyvissä ruumiin ja hengen voimissa tavattuani vanhoja tuttavia. Oletan että ensi viikko rullaa tahdikkaasti.
Lisään vielä loppuun ikään kuin hyvän olon jakamiseksi listan koetuista kommervenkeistä.

Üks. African Kitchen ja sen monen maan murkinat, kuten antiloopin "ristaanmakuinen" seläke.
Kaks. Kavereiden nauravat naamat ja Suomen konkreettinen läsnäolo.
Kolm. Toisistaan riippumattomat "Jouluturg" ja itsekeitetyt aamukahvit jakavat kolmossijan.
Neli. Siivottu asunto, villakoirat pölypussissa.
Viis. Mies joka myi cd-levyjä vesisateesta huolimatta Toompean näköalapaikalla.
Kuus. Karaoke. Laula se kukkasin, ja muut laulavat kanssasi.