Nyt on rauhallista.
Sain pienen, kärsivällisesti muotoillun muistutuksen naapurin seinien paksuudesta, laulettuamme karaokea kavereitteni kanssa. Ymmärsin yskän. Ensimmäisen illan laulut olivat kuulemma hyviä. Toisena iltana olimme aavistuksen liian kovaäänisiä. Omakotitalossa tämänkaltaiset asiat pääsivät unohtumaan. Nyt äiti raapii päätään kuten muutkin tekstiäni lukevat naiset, mutta suotta. Tilanne on hallussa kuin hauki haavissa. Jatkossa tietysti huomioimme sosiaalisen kontekstin merkityksen ja monikulturaalisuuden aikaansaamat poikkeamat. Walking in the air ei ole kaikkien suosikki, ei kello kolmelta yöllä.
On kuitenkin lisättävä että olen hyvissä ruumiin ja hengen voimissa tavattuani vanhoja tuttavia. Oletan että ensi viikko rullaa tahdikkaasti.
Lisään vielä loppuun ikään kuin hyvän olon jakamiseksi listan koetuista kommervenkeistä.
Üks. African Kitchen ja sen monen maan murkinat, kuten antiloopin "ristaanmakuinen" seläke.
Kaks. Kavereiden nauravat naamat ja Suomen konkreettinen läsnäolo.
Kolm. Toisistaan riippumattomat "Jouluturg" ja itsekeitetyt aamukahvit jakavat kolmossijan.
Neli. Siivottu asunto, villakoirat pölypussissa.
Viis. Mies joka myi cd-levyjä vesisateesta huolimatta Toompean näköalapaikalla.
Kuus. Karaoke. Laula se kukkasin, ja muut laulavat kanssasi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
'En mä nyt pistä! Et sä voi antti laittaa tollast!'
Lähetä kommentti