Tiedä mitä tahdot

Ostan fetaa,
en osta mozzarellaa,
koska se ei kuulu
täydelliseen salaattiini.

Jo joutui armas aika

Kukka ikkunanlaudallani on kuollut. Lattialla on pölyä, talouspaperitelineessä hylsy ja leipä vanhetunutta. Sänky on petaamatta, pyykit pesemättä ja parta ajamatta. Näissä tunnelmissa tulin huppu päässä ja kädet taskussa kotiin.
Katselin mainostentäyteistä hesaria ja huomasin yhden hienon ilmoituksen: Ostosrauhaa, toivotti Itäkeskuksen joulupukki tumpullaan huiskaten vasten sinistä taustaa. Se nauratti. Ihme pelleilyä. Ei tunnu vielä yhtään jouluiselta. Vietän päiväni lopputyötä pohtien: bussissa, töissä, koulussa ja pysäkillä. En halua ajaa autoa, koska sen parkkeeraaminen puolimetriseen lumihankeen olisi, hmmm, haastavaa.
Pyöritän viimeisiä kandipisteitä Euroopan historian, maailman kirjallisuuden ja parin muun suppean kurssin merkeissä. Kyllä se aikaa lentää!
Olisi hauskaa jos tiedossa olisi vaikka matka. Japaniin, Egyptiin tai Tukholmaan. Sitten sitä voisi vain pällistellä tollona ympäriinsä ja ihastella että onpas teillä Herra Kaapupää hieno kulttuuri! Tai kylläpäs Sven-Erikin Tukholmassa tuoksuu pipari! Sitten sitä vain naureskeli kavereidensa tekstiviesteille joissa he lyövät päätänsä seinään keksimättä hyvää lopputyön aihetta.
Suokaa anteeksi, vahingoniloni.
Nyt olen kuitenkin tässä tilanteessa. Tavallaan sen alle väsähtämiseen on jo niin kyllästynyt ettei jaksa enää kuin nauraa. Kun lunta on muniin asti kaupungin keskustassa, ei voi kuin nauraa. Iloitkaamme, riemuitkaamme, kohta meillä on joulu.

VonKrahlissa, eurooppalaisittain

Tunsin itseni Euroopan kansalaiseksi juuri äsken.
Kävelin alas märkää katua ja katselin tutun lähikaupan tuttua myyjää.
Ihan vain noin muuten vain nälässäni päätin mennä VonKrahlin syömään.
Tilasin wokkia, kanalla ja iduilla.
Mieitin, pitäisiköhän sitä lukea lehteä, ettei näyttäisi niin hölmöltä.
Mietin, pitäisiköhän kutsua joku seuralaiseksi.
Nousin ja hain lehden, jonka selailin läpi.
Yksinäisyydessäni mietin kuluneita katuja, tuntemattomia latuja, metsän siimestä, sanattomia satuja. Mutta tiedäthän, että vain sinä ja sinä vain voit muuttaa kaiken. Astu kanssani ennenkokemattomalle r*kkauden laivalle, siniselle syvälle merelle.
Näytän sulle kuun ja tähdet.
Unettomat yöt, lapsen vaipan tuoksun, koiran ajat juoksun ja tekemättömät aamutyöt. Tähdenlennon ja tarjouskanan munakennon.
Kaikki tämä ennen kuin lähdet.
Sittenkin
nousin ja hain lehden, jonka selailin läpi. Söin ruokani, join juomani, maksoin laskuni ja poistuin ääneti.