Kukka ikkunanlaudallani on kuollut. Lattialla on pölyä, talouspaperitelineessä hylsy ja leipä vanhetunutta. Sänky on petaamatta, pyykit pesemättä ja parta ajamatta. Näissä tunnelmissa tulin huppu päässä ja kädet taskussa kotiin.
Katselin mainostentäyteistä hesaria ja huomasin yhden hienon ilmoituksen: Ostosrauhaa, toivotti Itäkeskuksen joulupukki tumpullaan huiskaten vasten sinistä taustaa. Se nauratti. Ihme pelleilyä. Ei tunnu vielä yhtään jouluiselta. Vietän päiväni lopputyötä pohtien: bussissa, töissä, koulussa ja pysäkillä. En halua ajaa autoa, koska sen parkkeeraaminen puolimetriseen lumihankeen olisi, hmmm, haastavaa.
Pyöritän viimeisiä kandipisteitä Euroopan historian, maailman kirjallisuuden ja parin muun suppean kurssin merkeissä. Kyllä se aikaa lentää!
Olisi hauskaa jos tiedossa olisi vaikka matka. Japaniin, Egyptiin tai Tukholmaan. Sitten sitä voisi vain pällistellä tollona ympäriinsä ja ihastella että onpas teillä Herra Kaapupää hieno kulttuuri! Tai kylläpäs Sven-Erikin Tukholmassa tuoksuu pipari! Sitten sitä vain naureskeli kavereidensa tekstiviesteille joissa he lyövät päätänsä seinään keksimättä hyvää lopputyön aihetta.
Suokaa anteeksi, vahingoniloni.
Nyt olen kuitenkin tässä tilanteessa. Tavallaan sen alle väsähtämiseen on jo niin kyllästynyt ettei jaksa enää kuin nauraa. Kun lunta on muniin asti kaupungin keskustassa, ei voi kuin nauraa. Iloitkaamme, riemuitkaamme, kohta meillä on joulu.
keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti