Lisää yksi osa vettä ja yksi ystäviä

Seljanka-keitto kiehuu levyllä. Leikin eestiläistä opiskelijaa. Ostan merkkivaatteita ja teen kaksivuorotyötä.
Viikonloppuna kävelin satamaan. Ilma oli kaunis ja kauanodotettu perjantai-ilta muuttui todeksi kun Jussi ja Maija vilkuttivat parkkeeravan laivan ikkunasta. Hymy huulilla askelsin terminaalirakennukseen. Onpa mukava nähdä! Jussin Espanjan kirjoitukset olivat vaikeat ja kouluavustaja-Maijan 8-luokkalaisten käsityöryhmä hmm, haastava. Kuitenkin kaksikko asteli muitta mutkitta suoraan kotiini. Illalla söimme antilooppia, kuningasrapuja ja joimme afrikkalaisia drinkkejä. Nuoret pujahtivat jäsenkortilla taiteilijoiden klubille ja tilasivat Jussin sanojen mukaiset paukut. "Mä haluaisin jonkun paukun".
Seuraavana aamuna teimme löytöjä ja illalla katsastimme Opsin uuden naarasmopsin, Jokon. Koira ei muistuttanut John Lennonin vaimoa vaikka olikin sympaattinen noin muuten. Spontaani juhlaväki kiitti suomalaiskokkien syksy-salaattia. Kokki-Trashin kiitos oli erityisen mieltälämmittävä: "Te olete ikka suurepäraset kokkad!". Sitten hän palautti lainaamansa Kaurismäki-kirjat intialaisen keittiönhajuisina ja sanomalehdin päällystettynä. Ops selitti Trash-kokin lukevan keittiössä.
Sunnuntaina käväisimme vielä Piritan luostarissa ja otimme valokuvia 90-luvun eestiläisbändien CD-kansityyliin. Kolmikko kiviaidalla, hyppäävä taiteilija, miehet ja nainen muurinraoista tunkevassa auringonvalossa. Retken kruunasi eväsretki Piritan rannalle, jossa juttelimme Juhan kanssa yleissivistyksestä, ammattiliitosta, journalismista, ylioppilaskirjoituksista, ketsupinmakuisista lastuista, koirista, Jyväskylästä, opettajista ja autonvaihteista.
Jotkut asiat eivät koskaan muutu.