Päev üks (1)
Hämmennys oli valtava huomatessani olevani yksin. Istuin bisneksen alkeiskurssilla ja kuuntelin kolme tuntia asiaa Viron verotussysteemistä. Tapasin ruotsalaisen kurssikaverin, joka paljasti maanantaiden olevan kaikkein tylsimpiä päiviä. Kieltämättä melko teoreettista ja tiukkaa kamaa sain osakseni myös Kristel Sarapuun PR-kurssilla. Pieni valon pilkahdus oli jenkkiproffani massamedia-kurssilla, jossa puhuttiin kuvan voimasta ja katsottiin 70-luvun eestiläisimagoa lyhytelokuvien muodossa.
Päev kaks (2)
Jälleen vietiin sietokyky loppupäivää kohden melkein miinuksen puolelle. Uusi on uutta. Ja vaikka soppaan lisätään tuttujakin asioita kameran käsittelystä, on vieras kieli ja vieraat ihmiset -pääosin viroa ja latviaa keskenään puhuvat, hankala sulattaa. Bussia puoli kahdeksalta illalla odottaessani meinasin painua kasaan. Oloni oli kuumeisen hytisevä. Ryömin niska kyyryssä apteekin kautta kotiin. Join lääkkeen ja nukuin seuraavat 15 tuntia.
Päev koli (3, tämä päev)
Vointi aamulla mainio. Lähden enoni kanssa jääkaappiostoksille. Nyt mulla on uutuuttaan kiiltävä kylmäkaappi, kuten täällä sanotaan, ja rokkaavat romix-merkkiset hellanlevyt, kuten enoni sanoo. Suuri apu on sukulaisesta, joka huusaa nurkissa ja tuntuu tutummalta kuin mikään muu, vaikkei vuosiin olisi häntä tavannutkaan. Tsemppaan itseäni ja yritän pysyä kelkassa, joka starttasi jo kuukausi sitten.
keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ihanaa kun sait jääkaapin ja hellanlevyt!! Nyt voin hengähtää helpotuksesta. minun pojastani on kasvanut aikuinen!
Oooh nou. Mua huolettaa vielä monet asiat. Mutta aikaa tämä vie. Nyt saan sentään ruokaa laitettua.
Ja kuten Maija R. sanoi "Aikuiseksi tulee vasta kun omistaa astianpesukoneen." Mulla on jääkaappi.
Mulla on jääkaappi ja keittolevy. Ei uunia eikä pakastelokeroa. Tulemme Miran kanssa kylään mitä luultavimmin joulukuussa.
Lähetä kommentti