Totuudenmukaisempi verbaaliveijari

Viikko vilisee mallikkaasti.
Parhaat kohdat voin tiivistää seuraavanlaisesti.
Lähetin dokumenttielokuvamme Dvigatelin 'holy cow'-leffafestareille. Saa nähdä läpäiseekö se juryn sydämen ja löytääkö tiensä Sõprus-teatterin valkokankaalle.
Täysin ulapalta tullut luennoitsija editoinnin teoriaa opettamassa. Siteeraan parhaan pätkän englanniksi: "A narrative story always has a main character. This character wants something badly. Let us take for example a stone as a main character. What does a stone want? Nothing."
Miten joku voi heittää hihastaan päähenkilöksi kiven? Hulvatonta.
Näin viikolla myös ensimmäisen eestiläisen elokuvan. Jan Uuspõld läheb Tarttuse. Se oli komedia.
Tänään on muuten eestin 89. itsenäisyyspäivä. Juhlimme sitä keskiaikaisen ravintolan pitkän pöydän ääressä. Eestiläiset aloittavat itsenäisyyslaskunsa ensimmäisestä vabariikistä, eli eivät vähennä itsenäisyysvuosista neuvostoaikaa. Mielenkiintoista sinänsä.
Olen myös eestin kurssilla. Ensi viikolla käsittelemme imperfektiä.
Naapurihuoneistot valtasi puolikas suku näin suomalaisen hiihtoloman kunniaksi. Hauskaa oli ja kaappini on taas täynnä ruokaa.

Olkaamme urhoollisia arkisissa toimissa, älkäkäämme unohtako huvittelua ynnä muita kansan mielen virkistäjiä siinä sivussa.
Koira kuittaa.