Juusto, että pidän sinusta.
Maalattuamme kaupungin punaseksi istuimme taakse ja rentouduimme.
Sulje silmäsi ja mieti mitä tulit sanoneeksi.
Istu hiljaa ja jaa sen kanssa.
Pyhä lehmä, etten voi lopettaa ajattelemasta sitä.
Yritin olla viileä kuin kurkku.
Mietin nimeäsi, mutta se ei soittanut mitään kelloa.
Se ei ollut mun kuppi teetä.
Eikä kalja.
torstaina, helmikuuta 22, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voisiko toimittajaopiskelijaystäväsi lukea rivien välistä että kyseessä on ollut joku tyttö? Kerro heti! Ja kerro muutenkin miten sulla menee.
lena.nelskyla@uta.fi
En kerro.
Hä-hä-hään
sen sijaan
elämästä tohon ylös sulle jotain räppään.
Lähetä kommentti