Minun suuri ajankuvani

Katselimme eilen juppeja ostoksillaan stokmannin ruokaosastolla. Tarttuipa hihaan sitten pienin purkki caesar-salaattia, kun niin hyvältä näytti.
Järjestän para-aikaa viime vuoden portpholiotani. Aika piirtyy ilmeisiin, ympäristöihin ja siihen mikä rajautuu kuvan ulkopuolelle. Katsoin viime syksynä muutamakymmenen elokuvan ja napsin läjän mustavalkokuvia. Oletan että edistystä on havaittavissa. Nyt juuri on tärkeää olla nautiskeleva ja ajankohtainen. Näillä viittaan toistaiseksi kiireettömään opiskeluun ja Tv-journalismin kurssiin. Vaalit lähestyvät ja mediaopiskelijat kiertävät kaduilla haastattelemassa. Olen yksi heistä, osa minulle uutta kontekstia. Poliittinen reportteri.
Kyykkytiskaaminen vahvistaa pohkeiden jänteitä ja lukeminen yleissivistystä. Välillä tekee mieleni soittaa selloa ja ajaa autoa. Toistaiseksi en harrasta kumpaakaan tässä maassa. Jos ja kun on harrastanut koko elämänsä erinäisiä harrasteita, tuntuu jokseenkin oudolta olla harrastamaton. Nyt olen tässä tilanteessa, hetkellisesti. Mikä on hyväksyttävää, mutta muuttuva, kuten aikakin.