Avaan ikkunan ja käännän sängyn taas sohvaksi. Uusi vaihe on alkanut.
Eilinen koulupäivä venähti aamuyhdeksästä seuraavan päivän aamuneljään. Päivä sujui rattoisasti TV-journalismin kurssityön puitteissa. Sittemin lähdimme syömään quesadillas'it ja päädyimme olutlinjalle.
Lyöttäydyimme samaan pöytään koko startrekin henkilökunnan kanssa. Meidät ajettiin viereiseen pöytään.
Kun Luukas oli epävarma hän vastasi aina seitsemän.
Siispä päätin pysyä tuossa annosten määrässä, kun laahustamme mäkeä alas.
Näen ympärillä raikulimenoa ja ihmettelen, mikä ihmistä ajaa koiruuksiin. Katkenneet tupakat huulessa, miehet lattialla. Naiset läiskimässä ennen sitä niiden poskille.
Pipoa tulee ja menee. Levikkas on toden totta suosittu perjantaisin. Ihmeellinen matala ja hämärä kusiputka.
Jahku katkeroille: Elämä on kuin suklaarasia, sitä närppii ja kärppii, kunnes jakaa osan siitä muiden kanssa.
lauantaina, huhtikuuta 21, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti