Pakkolepoa

Perheelleni kuuluu hyvää. Äiti osti uusia Iittala-mukeja, isäni näki Brasilian köyhän eksotiikan ja veljeni ajelee pientä, punaista autoa. Siskoni on miehensä kanssa Thaimaassa ja tuntee olonsa vähintäänkin aateliseksi viiden tähden hotelissaan. Mies tuntee olonsa vähintään kuninkaaksi saadessaan hierontaa aasiannorsulta, Elephas maximuselta.
Myös kavereilleni kuuluu hyvää. Ops riehuu uuden naarasmopsinsa kanssa ja keksii mitä parhaimpia vitsejä. Opsin tytär Anastasia teki esitelmän Saturnuksesta ja osoittaa jo jonkinlaista esipuberteettista kapinaa auktoriteetteja kohtaan. Opsin vaimo kävi Ruotsissa uudessa sohvamyymälässä. Opsin anoppi keitti meille illalla kahvit ja tarjoili suuria viinirypäleitä. Hän suunnittelee matkaa Peruun ja on jo keräillyt kiitettävällä tarmolla katologeja aiheista Machu Pichu ja intiaanikulttuurit.
Minulle kuuluu pakkolepoa. Määräsin sitä itse itselleni huomatessani ettei pääkipu helittänyt yöunillakaan. Nyt huuhtelin vesilasillisella 400 milligrammaa ibuprofiinia löysäämään vannetta pääni ympäriltä.

Helpottaa.

Ajatukseni harhailevat ympyrää. Mitä tapahtuu ensi syksynä jos olenkin jo kandi kesäkuussa? Aloitanko sitten eestinkielisessä maisteriohjelmassa? Miten lopputyöni onnistuu? Milloin ehdin tavata perhettäni? Milloin soitan kitaraa tai selloa? Muutanko joskus takaisin Suomeen? Miksi ja milloin? Mitä todella haluan elämältäni? Mitä elämä haluaa minulta?

Pakkolepoa.