Ilmavaivoja

Joulu on vietetty, mutta kuusi tuoksuu selän takana. Kävin lenkillä ja katselin kimmeltävää ja ohutta jäänpintaa. Iinan ja Dani surffasivat vierekkäin Facebookissa. Enää muunlaista sosiaalista kanssakäymistä ei taida ollakaan. Mihin katosivat tapaamiset siwalla, yliopiston kahvilassa ja elokuvateatterin aulassa? Kuten toverimme Aapo asian kiteytti: "Ei ois ekat eikä vikat bileet jotka mulla jää väliin, koska mä en oo Facebookissa." Joko siellä ollaan tai ei olla.
Mustavalkoinen maailmankuva tuntuu olevan yleinen trendi, ainakin mediapainotteisessa ympäristössäni: jokaisesta kotitehtävästä ja ystävyyssuhteesta täytyy löytyä se Aristoteleen draaman kaari. Muuten mikään ei ylitä uutiskynnystä.
Onneksi pääsin tutustumaan uuteen keskiluokkaiseen kylttyyri-ilmiöön: nimittäin Ikean lihapulliin. 10, 15 vai 20 palloa? Mitä?! Kellohan on varttia vaille kaksitoista. Otetaan nyt sitten 10 ja keitetyt perunat. Kopioin ostoslistani Iinan vastaavasta. Vessaharha, -matto ja pyykkikori. Huomasimme kätkevämme puolet "löydöistämme" pitkin muita osastoja, todettuamme ne hetken miettimisen jälkeen tarpeettomiksi. Ihme krääsää. Ei meille, kiitos.
Tellen kanssa sovittu kahvi Colassa vaihtui punaviiniin ja olueen Holassa. Barista kertoi paikassa vaihtuneen vain yhden kirjaimen ja osan sisustusta. Telle selitti ettei kumpikaan meistä asu enää Helsingissä, saatika pahamaineisella Helsinginkadulla. Barista hymyili vilpittömästi.
Iltasanomat varoitteli kotitekoisista kahvipakettiraketeista ja Iina kutsui bileisiin. Näissä merkeissä vaihtuu vuosi 2008.