Urheilun tärkeydestä

Hyvät naiset ja härrat.
On melko uskomatonta että kesä on täällä. Toinen miettimisen arvoinen asia on koulun loppuminen. Raavin päätä. En ymmärrä.
Vielä on kaksi videota leikattavana, yksi fiktio ja yksi dokumentti. Materiaali odottaa koneella. Luen viimeiseen tenttiin. Kulttuurin ja kommunikaation kurssin tentti sisältänee Marcusea, Barthesta, Huntingtonia ja Noam Chomskyn propaganda-mallinnosta.
Olen leikkinyt huoneistohotellin johtajaa kohta kaksi viikkoa. Tämä on ihan hauska leikki, näkee monenlaista kulkijaa ja saa siivota asuntoja. Pöydiltä voi löytää eilisen hesareita ja tarjota kavereilla jämäpullakahvit.
Eilen olimme opsin, marian ja gerlin kanssa spontaanilla yökierroksella. Naiset joivat saippuavesiään, me raavaat olutta. Depechemode oli täynnä keski-ikäisiä suomalaisnaisia, jotka kaihoilivat 80-lukua. Silmät ja suut kosteina jokainen ralli tuli kuin apteekin hyllyltä.
Jatkoimme Juuksuriin, jossa kassa otti oman aikansa ja pyynnöstä kaatoi oluet lasiin. Ihan kiva tyttö.
Myöhemmin soitimme Marian luona pianoa, joka oli opsin mukaan illan tähtihetki. Improvisaatiota d-mollissa. Suosikkini.
Viikon mittaan olemme kuvanneet dokumenttia uhkapelaamisesta ja laittaneet gruusialaista ruokaa. Myös Japanin keisari tuli tarkistettua. Eestin keisarin, Ilveksen, mustaan pukuun mahtuu kolme Japanin keisaria.
Värikäs viikko jäi taakse ja kesä tuli ihan puskasta. Ja nyt puskat ovat vihreitä.
Niin ja mitä urheiluun tulee, on syytä tsempata. Muka-tärkeät-asiat antavat asian olla sivummalla. Ja aivoni puolustavat valintaa: "eihän sisäpelikengillä voi käydä lenkillä."