Kevätkääryleitä

Ihmeellinen viikonloppu, joka ei tuntunut viikonlopulta, vetelee viimeisiään. Olen jokseenkin sokin jälkeisessä rauhallisuuden tilassa. Tänään samalla sekunnilla sain kuulla että tädiltäni kuoli pieni kili ja kaveriltani opsilta vajaan kahden vuoden ikäinen mopsi.
Tämän tilanteen traagisuutta lisää henkilökohtainen side kumpaankin eläimeen. Pieneen kiliin tutustuin vasta vappuna, mutta sen kaksoissisko kuoli aiemmin keväällä, heti synnytyksen jälkeen. Tälle toiselle tuli ripuli ja lähdimme pelastamaan sitä Porschella enoni kanssa. Matolääke ei auttanut. Kili kakkasi itsensä kuiviin.
Toinen, paljon syvemmin koskettava kuolema, osui opsin koiran kohdalle. Sillä havaittiin jalassa kasvain ja hälyttävällä nopeudella koiran tila huononi. Syöpä eteni aivoihin. Muku-raukka menetti aktiivisuutensa ja olla möllötti korvat takana, silmät ummessa. Kirsu oli kuiva ja aloin ounastella pahinta. Ops kiikutti koiran Tartoon, josta tänään ilmoitettiin Mukun kuolleen.
Pidin todella tuosta mopsista, joka muistutti enemmän apinaa kuin koiraa.
Kurad. Kuradi kurad.
Viikonlopun kulkua leimasi myös äitini visiitti. Hellboy-sarjakuva sai kyytiä WC:n hyllyltä ja tilalle tulivat uusi sampoo ja saippua. Söin monipuolisemmin kuin koko keväänä ja äitini viihtyi hyvin.
Ensi viikolla on luvassa suuria luomisprosesseja ja päivittäiset 50 sivua Thomas L. Friedmanin globalisaatiota käsittelevän kirjan parissa. Torstai-illaksi tähtään Helsinkiin ja olen sunnuntai-illan viimeiseen minuuttiin saakka, jos se minusta on kiinni.
Nyt tarvitsen lahden toista puolta.