Mikä ajaa ihmistä?

Koulukirjoja, luoja partakoon, niitäkin on ostettava. Ja housut, nuukailematta, uudet vaan.
Sitten kun pitää ostaa ruokaa, valitsen ainoastaan singapore-kanan ja lyöttäydyn jononjatkeeksi.
Paikalla on ainostaan kaksi kassarouvaa ja yksi vartija. Asiakkaita on viitisenkymmentä.
Kassarouvaparat. Lyhyemmän jonon kassarouvalla on viikset.
Seuraan sivu silmällä kun keski-ikäinen ja keskituloinen nainen yrittää läpi ihmismassan. Ei onnistu. Suuri nainen on juuri pahasti maksamassa ostoksiaan ja näin ollen blokkaa uloskäynnin.
Ellei sitten yritä samaa kautta kuin tulikin sisään.
Paljonkos niitä vartijoita olikaan?
Ja tuokin ainut tuntuu olevan kiireinen korientyöntelyn kanssa.
Luon pahan katseen naiseen.
Hän päästää jonkun jonon pituutta voivottelevan huokaussanan ja punastuu.
Hänellä on kädessään laukku ja toisessa avaamaton, suhteettoman kallis makuvesi, kokoa puoli litraa.
Hän painelee sisäänkäyntiporteista ulos. Noin vaan, ja vie veden menessään. Ei viitsi jonottaa muiden tavoin. Hänhän on hieno nainen. Hienoilla naisilla on oikeus viedä yksi makuvesi maksamatta mukanaan.
Aiemmin näin vielä pöyristyttävämmän varkaan. Hän odotti sopivaa hetkeä vaatekaupan ovensuussa ja kun kassarouva, ainut kappale, laski katseensa tiskiin, mies nappasi ovea lähimmän naisten takin ja heivasi sen yli hälytyslaitteiden.
Ei ääntäkään hälyttimistä.
Kunnian miehinä raportoimme tapahtuneesta kassarouvalle. Hän voivotteli, käveli kanssamme ylös ja totesi katseellaan ettei mitään ollut enää tehtävissä.
Mikä ajaa ihmistä?
Pääsin laskuissani kolmeen: ruoka, kakallakäynti ja nukkuminen.
Ehkä varkaat suorittivat sitten jotain näistä.