Kolme kiloa partamiestä

Muutan. Ensi viikon sunnuntaina. Otan mukaan vain kaikkein välttämättömimmän. Olen jo aloittanut tavaroitteni pakkaamisen, levyt ja kirjoista tärkeimmät painavat 40 kiloa. Myöhemmin vien sohvan ja musiikinkuuntelulaitteiston. Olen melko säntikäs muuttaja, pidän järjestystä yllä. Pienet tavarat pieniin laatikkoihin, suuremmat suuriin. Luultavasti vaatteet kulkevat jätesäkeissä. Ehkä yksikin säkki riittää, mistäs sitä tietää?
Muuton kynnyksellä alkaa arvostaa pieniä esineitä ja vielä enemmän esineitä joita ei omista. Esineitä, joita ei ole olemassa. Maasta toiseen ei tee mieli raahata turhanpäiväisyyksiä näillä käsilihaksilla.
Minun uudessa kodossani on kamiina, ”stern” -kamiina. En tiedä vielä toimiiko se, asunnossani on superlattialämmitys ja trooppinen ilmasto jo ilman kokeilujakin. Onhan se hieno tietysti, se kamiina.
Sitten on vielä ladattava akut koulua varten, yhdessä illassa. Olen asettanut itseni melko tiukkaan rakoon, noin suurelle muutokselle. Saan lisäpontta, kun tiedän että kohta iskee vasten kasvoja ja lujaa. Näin tilannetta ennakoiden luulee selviävänsä helpommalla. Arvaan kuitenkin ettei kaikki suju muitta mutkitta. Pahus. Unohdin soittaa suurlähetystöön. Selviän silti. Soitan ensi viikolla. Ja järjestän itselleni oleskeluluvan. Vastedes pyrin toimimaan rationaalisesti, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Viherkasveja ja hellanlevyt saa paikan päältä. Kohti muutosta, sanoi vanhus kun vaipat nurkkaan jätti. Niin teen myös minä.