Se Wsi Elämä

Olen onnellinen miäs. Tunnustelen tuntematonta kiivaasti, vaikka olen kuukauden vielä kiinni vanhassa väljähtyneessä. En ole niitä tyyppejä, jotka kertovat: ”Palasin juuri Tšekeistä”. Myönnän silti, että tuo matka oli viihtyisä, vaikka se suoritettiinkin armeijan leivissä ja koiran kurilla. Halpaa olutta, halpaa ravintolaa, ei sanaakaan englantia. Sen sijaan elekieltä, kiväärinpyöritystä, kymmeniä tunteja bussissa ja puutumusta väsymyksen tilalle – sitä vanhaa tuttua, tiedäthän. Juttuja joita olen koko vuoden harrastanut soittokunnassa.
Siirryn kiinnostavampaan aiheeseen. Kävin tulevassa asunnossani vanhassa kaupungissa. Tuntuu jokseenkin riettaalta mainita, mutta ei parempaa asuntoa voi saada käsiinsä. Tuosta muuan virolaispiispojen vanhasta asuinkompleksista on ensimmäisiä dokumentteja jo vuodelta 1407. Noilta ajoilta rakennus on peräisin, sittemmin korjattu täyteen loistoonsa. Asun siis keskiajalla, kaikilla kaksituhatta luvun mukavuuksilla. Enkä voi uskoa sitä todeksi, kukapa voisi?
Tuleva kouluni olisi alkanut maanantaina ja vetää minua maagisella voimalla puoleensa. Luvassa on parasta antia mitä voi päähänsä media- ja elokuva-alalta tunkea. Kiemurtelen ja luikertelen, myhäilen ja hykisen. Salaa mielessäni pyörii jo täysin uusi maailma. Pysyn juuri ja juuri maastopukuni housuissa, kun tiedän mitä on vajaan kuukauden päästä luvassa.