Limaisessa viidakossa joitakin hetkiä tarvottuaan, totesi kuningas päässeensä pälkähästä. Kyseessä oli yksittäinen konflikti, sellainen, joita jokaiselle itseään kunnioittavalle diktaattorille toisinaan sattuu. Inhimillinen kömmähdys. Olisin kuitenkin tarvinnut hyppysellisen enemmän malttia, kuningas puuskahti hengityksensä jo tasaantuessa. Juokseminen, jota hän sanalla sanoen halveksui kaikista liikkumisen muodoista, todisti hänessä taas erään heikon puolen. Häivähdys tuohtumuksesta käväisi hänen itsevarmassa katseessaan ja kuningas ounasteli menettävänsä jotakin elintärkeää.
Vanhuus on heikkojen keksimä veruke heidän passivoitumisellensa. Minä otan sen vastaan kuin kallion jyrkänne ottaa Atlantin aallot, periksi antamattomana, silmää väräyttämättä.
Pulssi sykki korvissa, kun kuningas kuukahti hämärän peittämään aluskasvillisuuteen, kaikkien trooppisten, yhä kohoavien ja kovakaarnaisten puulajien jalkoihin. Voi kun Minulla nyt vain olisi autoni: sen suurjännitekaapelit, akkumulaattori, polttoainepumppu ja kaikki voimakkaan jakopään hammaspyörien hammasvälykset. Minä kyllä osaan paikata vesipumpussa esiintyvät vuodot.
Kirjavanväriset sammakot ja tuhatjalkaiset kiipeilivät kuninkaan vain epäsäännöllisesti kohoilevalla rintakummulla, sen jälkeen home ja kasvillisuus päällystivät hänen raajansa ja lopulta vain ne, jotka tiesivät kuninkaan ruhon sijainnin, saattoivat erottaa miten hänen päänsä imaisi viimeisen hengenvedon nahkeaa ilmaa. Kuningas on kuollut.
sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti