Tarraan runousoppiin ja alan paukuttaa. Semiotiikka, merkkien tutkimus, Umberto Eco. Trokee, painottomat, painolliset tavut. Nousevat, laskevat loput.
Luulen oppineeni jotain ja köristelen nesteelle ostamaan nakkeja. Näen pari tuttua, lapsuuden naapurintytön. Ei ole muuttunut. Minä en ole niitä tyyppejä, jotka ostavat nakkeja. Tämä käsky tulikin ylemmältä taholta, enkä koskaan kieltäydy noudattamasta minua isokokoisempien kavereiden käskyjä.
Syömme nakit hyvällä halulla, emmekä keksi mitään muuta. Päivä on turha ja heitän kaverini bileisiin. Sillä on mukana keltainen jaffa ja sininen sprite. Niillä se juhlistaa suomenruotsalaisuutta. Kiertelen autolla hetken ja päädyn merenrantaan. Taidan olla jokseenkin pettynyt asioiden laitaan, kun teen tuollaista. Alkaa sataa. Se haittaa, linssini ovat pisaroita täynnä. Ei niitä kannata pyyhkiä. Näen vaivalloisen sateenkaaren. Myös koiran ja sen ulkoiluttajan. Olen romantisoinut tullisaaressa niin monet kerrat, ettei sillä nyt ole mitään annettavaa. Se on arkinen ja pieni. Ensi kerralla, kenties, ensi kerralla.
torstaina, toukokuuta 25, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti