Meno-paluu, kiitos

-Joo, ja muutatsä sit takas Suomeen?
Tämä lause jäi leijailemaan tonkkapunaviinin, Harrin nakin ja Stella Artoisin tuoksuisen illan jäljiltä muuten pahanmakuiseen suuhuni. Pyörittelin sitä ja kääntelin sitä mielessäni. Mitä Suomessa on, muuta kuin korkeat verot, metro ja Pirkka-tuotteet?
-Onhan sulla koti ja perhe ja kieli ja kaverit! luetteli äitini takaisinmuuttoon syitä. -Totta, mutta...
-Vasta sit kun sulla on eestiläinen tyttöystävä ja sä jatkat noita ETV:n hommia pidempään, sit mä alan uskoa että sä jäisit sinne. Opiskelu on niin lyhyt pätkä elämässä.
Onhan näitä nähty. Kaikenlaisia Suomi-Eesti suhareita. Ja yksi hauskimmista vakiintuneista sunnuntaiasioista on Lindalinen naisen kuulutus, jossa hän lukee turvallisuusohjeet viroksi, suomeksi ja englanniksi. Se nainen on ihan varmasti Keski-Virosta, koska hänellä menevät diftongit ihan miten päin sattuu. Ja sanojen loput niellään kummallisesti. Kuulostanko samalta eestiläisen korvaan? Luultavasti paljon ei puutu. "Kinnitake rihma. Kiristäkkä nöyri vatsane ymbäri. Fasten the belt."
Eikä aloillensa tarvitsekaan vielä asettua. Voin seilata ympäri meriä niin kauan kuin huvittaa. Voin syödä sushia ja juoda pressoa ihan missä maailmankolkassa lystään. Globaali maailma on pelikenttä takkiaukisille ja ennakkoluulottomille matkaajille.