Oi maamme Tallinna

Koska facebook saavuttaa aina ja vain laajempaa suosiota, alkaa blogeihin kirjoittaminen ja niistä lukeminen olla katoavaa kansanperinnettä. Jonkinsortin vastarannankiiskinä päätän kirjoittaa tänne siis entistäkin ehommin.
Kaverini miika jännitti tänään uutta elionilta hankkimaansa digiboksia. Hän soitti kämppäkaverilleen ja tarkisti oliko venäläisasentaja saanut kanavat näkymään. Vastaus oli: "Ei vielä." Ehdotin miikalle että hän ostaisi pari kaljaa, toisen itselleen, toisen asentajalle. Sillä tavoin asiat yleensä rullaavat paremmin duunareiden kanssa. Miika hymähti, mutta ei tainnut toimia.
Sunnuntaina kävelin kävelemisen riemusta kaubamajaan ruokaostoksille. Haahuilin hyllyjä lista kädessä, mutta unohdin maidon ja wc-paperin. Retki oli joka tapauksessa piristävä. Rimi alkaa tökkiä, varsinkin sunnuntaisin kun kaupasta on jäljellä vain luuranko.
Huomasin myös että Suomen eli YLE:n TV-uutiset ovat ongelmien kautta siirtyneet 16:9-formaattiin. On se vaan suuri askel. Vanhakantaiset 4:3-insertit näyttävät melko koomisilta, kun joka puolella on leveähköä mustaa palkkia.
Ops palasi Lontoosta ja toi Senor Coconut and His Yellow Orchestran levyn. Nyt Tallinnassa soi samba ja rumba.
Koulupäivät ovat pitkiä tai sitten minusta on vaan tullut nynny itkupilli. Suhtaudun varauksella deadlainien joulukuuhun, sillä tämä syksyn kurssien luettelu vie yhden bussipysäkkivälin.