Zwei Berliner

Achtung!
Sie verlassen den Amerikanischen Sektor.
Iskimme hampaat kuumaan Bratwurstiin ja huuhtelimme suunympärystä pehmeällä oluella.
Mohrenstrasse oli useimmiten kuollut ja siksikin suosikkiasemamme.
Liikuimme paljon, lähinnä jalan, mutta myös U-bahnilla. Lännestä itään, Charlottenilta Alexanderille. Matkalla leveät kadut, pommitetut kirkot, vastapäätä rakastunut espanjalaispariskunta.
Kuuluimme seuraaviin alaryhmiin: Lonely Planet-matkaajat, kartanlukijat, oluenjuojat ja täsmäsuunnitelijat. Toisilleenkiukuttelijat ja hetkestänauttivat.
Matkaparrankasvatuskisan voitti Mikko.
Hotelli oli luksushostelli. Seinällä maalattuna suuri bob marley-graffiti. Teimme aamuisin omaa kahvia, huonoa. Emännöitsijä toi viimeisenä aamuna kahvinkeittimen osista suodattimen ja sen pussit, sekä pannun. Ei itse keitintä.
Spielbank Berlin oli 80-luvun sisustuksessa ja täynnä toiveikkaita pelureita. Painoin nappulaa ja hävisin kymmenen euroa. Menin nurkkaan ja katselin likaista rahaa tavoittelevia. Hikoilin. Se oli kokemus, Mikko oli eri mieltä. Hänellä oli "ihan hauskaa" ja hän "oli opintomatkalla."
En ihmetellyt itänostalgiaa, "ostalgiaa". Pari vuotta nuorempana olisin saattanut innostua DDR-tarroista tai karvalakeista. Mitä Checkpoint Charlieen tulee, se oli tienristeys. Muuri myydään pala palalta turisteille, jotka leikkivät kylmää sotaa.
Ei ole Berliini entisensä.
- Apropos - aprikoin, matka jatkukoon!
Pergamon oli uuvuttava, ah niin täyttä asiaa. Muinaisen Babylonian mahtava portti, torsoja torson perään, alastomuutta antiikin tyyliin.
Kuvasin paljon. Mikko hermostui.
Berliiniin pääsee helposti ja siellä selviää pienillä kuluilla. Ruoka on hyvää, (dönerkebab) ja jotenkin perisaksalaista (Turkista). Tekee mieli purkkaa syömisen jälkeen.
Kaupunki itsessään on kliinisen kiillotettu, historiaapuhkuva. Tuon kaiken näkeminen vie voimat.