T-7

Se päivä lähestyy. On jäänyt viikko siihen, kun meidän pitäisi erota virallisesti. 

Miltä nyt tuntuu? Eilen olin varmana ja hyvillä mielin. Homma liikkuu eteenpäin, olen ok muutoksen kanssa. En kaipaa vanhaa ja osaan arvostaa itseäni. Tänään on pilvisempää, ei ole niin sanotusti minun päiväni. Olo on haikea. Edelleen tunteet käyvät ylös ja alas, vähän kuten soittolistat Spotifyssa. Välillä tulee niitä biisejä, jossa kaiken sanotaan olevan ohi. Jompi kumpi on päättänyt lopettaa suhteen. Että tähän on tultu ja että ero on välttämätön. Ja niinhän se onkin. A sanoi, että hän tuntee olonsa mahdottomaksi jatkaa yhdessä. Uskon, toivon ja luotan, että olemme matkalla parempaan suuntaan. Saamme vihdoin tehdä asioita omana itsenämme.

Nyt pääsemme asian ytimeen. Olen joutunut kelaamaan paljon sitä, että mitä tahdon, kuka olen ja mihin kuulun. Olen töissä liian intiimi ja kotona liian formaali. Tavallaan on päässyt käymään niin, että kaikkien ollessa kotona, koti on muuttunut tavallaan työpaikaksi. Ja työkavereista on tullut perheenjäseniä, joille kikukuttelen, juoruan, iloitsen ja olen ehkä liiankin oma itseni. Roolit ovat kääntyneet päälaelleen.

Yritän etsiä niitä oikeita ratkaisuja. Etsin uutta kotia. Etsin uusia tuulia töihin. Tavallaan mieletöntä pyöräyttää niin monta nurkkakiveä toisin päin, mutta tämä johtuu kaiketi luonteestani. Olen aina ollut kaikki tai ei mitään-tyyppiä. Ota tai jätä. Se tekee välillä oman ja muiden elämäni haastavaksi. Tähtään siihen, että uusi arki on toimivaa (tosin se toimii tälläkin hetkellä hämmästyttävän hyvin, jos aikuistenvälistä rakkautta ei oteta huomioon). Firmamme pyörii, mutta me molemmat olemme kärsijän roolissa. Sen takia tähtäämme eroon ja muutokseen.

Uusi arki sisältää siis sen kaiken, mitä eroissa yleensäkin. Vuorot, kaksi kotia ja jaetun vanhemmuuden sietämättömän kevyyden. Tavallaan siitä kehkeytyykin juuri se kaikki-tai-ei-mitään-kuvio. Eli joko on oma vuoro tai sitten on niin sanottu vapaavuoro. En ihan vielä osaa hahmottaa, mitä seuraavan oven takana pilkottaa. Mutta kuten aina, muutoksen tehtyä on vain kasapäin käytännön tilanteita, joita tulee alkaa ratkoa. Loputon lista uusia asioita, jotka täytyy vaan ottaa haltuun ja alkaa pyörittää uutta arkea. Olemme jo ottaneet näitä askelia (hakemukset virastoihin ja pankkiin) ja pian alkaa sitten rytistä. Toivon tässä kohtaa meille rauhallista eroa ja sovinnolista jatkoa. Kuulemiin.