Ikävystytin itseni tänään hereille.
Pidin aloituspuhetta ennen Pyhää Kahvia. Videoprojektori ei toiminut, joten Robin piti auttaa kuva seinälle omaa laitteistoa käyttäen. Se laitteisto oli kiinanpunainen, vanhanaikainen, muovinen Philipps-radio. Ensi-ilta myöhästyi 40 minuuttia. Siitä huolimatta muutama ihminen saapui paikalle. Heidän joukossa Tõnu ja yllätykseseni puhdasta suomenkieltä puhuva Scott Abel. Pidin puhetta ensin viroksi, sitten suomeksi ja lopulta vielä englanniksi. Pahoittelin, että kielet menevät välillä sekaisin. Äitini kommentoi yleisön joukosta, että viime ensi-illassa olin sentään käynyt parturissa.
Heräsin, kun kello oli jo lähes 11, mikä on todellista luksusta. Edellisen kerran heräsin tänä aamuna kello 7, Aven lähtiessä töihin. Ei ihme, että tunsin unessa olevani myöhässä.
Nyt aloitan työviikkoa täyttämällä ruokapöydän tietotekniikalla. Tämänhetkinen työprojektini täyttää helposti koko marraskuun. Huomasin, että
1. tämä päivä menee lähinnä klippejä oikeaan formaattiin muokatessa
2. haastatteluja uploadatessa
3. ulkona paistaa aurinko
4. pääsen aloittamaan varsinaisen editin luultavasti vasta iltapuolella tai huomenaamulla
5. kaikki editointiin liittyvä vie aina ja poikkeuksetta enemmän aikaa kuin aluksi luulen
6. pitäisi varmaan kysyä sen mukaista palkaa
Eilen illalla ehdotin Avelle, että kirjoitamme kirjan. Hän ei kommentoinut asiaa (tällä kertaa) mitenkään. Näin ollen päätin kirjoittaa pitkästä aikaa blogiin.
Kasvatan movembrin kunniaksi viiksiä. Kämppämme on edelleen kodikas ja mukavan lämmin ahkeran takanlämmityksen vuoksi. Ulkona puut ovat lähinnä mustia runkoja harmaata taivasta vasten. Muuten kaikki on hyvin. Ensi vuodesta en tiedä vielä mitään.
2 kommenttia:
Blogin kirjoittaminen on hyvä veto. Jään odottamaan kirjaanne tulevaisuudessa.
Tiesithän muuten, että julkinen lupaus kasvattaa niitä viiksiä on oikeastaan samalla lupaus julkistaa ne sosiaalisessa mediassa?
Hahaa! Joo. Kyllä mun ja Jussin on otettava kuvat vika päivä marraskuuta.
Lähetä kommentti